Tyytyväisyys omaan ulkonäköön

Tuota juuri mietinkin, mitä toffees sanoi viestinsä lopussa. Milloin ihminen on sinut itsensä kanssa, jos aina pitäisi nipistää "vielä vähäsen" tai ainakin kiinteyttää. Moni normaalipainoinen kuvittelee olevansa hirveä löllövalas, kun koostuu muustakin kuin lihaksesta. Ja edelleen mitänkään vähättelemättä kenenkään todellisia paino-ongelmia tai sitä, että eri ihmisille on eri ihannepainot.

Ja kun kaikki ihmiset eivät tule olemaan kaislanhentoja ja siroja keijukaisia, niin mikä ajaa meitä naisia pyrkimään ikuisesti siihen? Itseäni auttoi suuresti se, kun kiukustuin suunnattomasti omasta manipuloitavuudestani: vaikka joka tuutista toitetettaisiin, että aina on varaa vähän nipistää, pakkoko sitä on uskoa? Huomasin, että ihmisiä, eritoten naisia, tuntui olevan tasan kahta lajia: tosi laihoja, jotka kyttäsivät painoaan, ja sitten normaalipainoisia-ylipainoisia jotka valittivat painostaan ja kyttäsivät sitä. Yleistys on melkoinen, mutta kuinka moni muistaa jonkun puhuneen painostaan tai ylipäänsä ulkonäöstään hyväksyvästi, ilman listaa siitä mitä pitää korjata?

itse olen pyrkinyt lähemmäs ajattelemaan että on hyvä huolehtia itsestään oli kiloja tai ei kunhan edes jotakin yrittää tehdä itsensä eteen ulkoisesta olemuksesta viis (toisin sanoen meikkiä en käytä sitten pätkääkään "julma totuus heti esille periaate") mutta vaatetus on ihan normaali xD

olen nykyään melko tyytyväinen ulkoiseenkin olemukseeni vaikka noita kiloja on koska ajattelen asian niin että jokainen liikunta tuokio pitää kropan edes siinä sopivassa kunnossa eikä pärstässäkään ole pahemmin vikaa.. (itsetunnossa ehkäpä enemmän mutta sekin puoli alkaa olemaan jo melkoisen jees )