Törkeitä kommentteja

Olipa ikävä "ystävä" :/

No on teillekki kaikkee sattunu! Jos niin kyllä minullekkin, enkä mä ole varsinaisesti lihava ollu kuin 17-20 vuotiaana, ja silloin oli kyllä vähän muutakin ongelmaa. Pyöreähkö olen ollut kuitenkin aina!

1. kiusaaja oli naapurin poika joka aina minut nähdessään huusi niin lujaa kuin jaksoi että: Terhiii, sul on pyöreä päää--äää! Sun pää on niinku ilmapallo! Ja mä oilin 7v. Kuvista kun olen myöhemmin katsonut niin pyöreitä poskia lukuunottamatta olin aika hoikka!

2. Eräs tyttö joka epäili minun touhunneen jotain hänen poikakaverinsa kanssa oli varsinainen älykkö. Baarissa hän ensin kävi haukkumassa minut naamatusten läskiksi ja rumaksi ja myöhemmin huuteli toisesta pöydästä että: Vit.. tuo ämmä on niin läski ja ruma ja tyhmä ettei se saa ketään. jne.. No onneksi olin lähes selvinpäin..muuten olisin luultavasti käyny mottaamassa neitoa otsaan. (By the way se poikakaveri kävi kyllä sitten myöhemmin mun luona kun oli jättänyt tytön kun oli ensin saanut kuulla sen pettävän häntä!)

3. Mun ex-avopuoliso nauroi minulle usein että : Hän pitää omaisuudestaan huolta ettei se vaan vähene. Kun hän osti sipsejä joka päivä ja rouskutti niitä mun vieressä ja minä sorruin niihin aina! Muutenkaan hän ei koskaan kannustanut minua yrityksissäni syödä terveellisemmin ja vaati itselleen pekonia ja mäkkärin purilaisia! Laiha kun oli ja pysyikin laihana!

On kai näitä muitaki niin töissä kuin vapaa-ajallakin sattuneita mut ny just ei tuu mieleen.

No onhan noita, en ole yksin näiden kokemusten kanssa. Pistää oikein vihaksi tuollainen ylimääräinen huomauttelu, koska eihän se kenellekään muulle kuin minulle kuulu, mitä ikinä painamaan.

Tässä pari kuukautta sitten eräs (yllättäen) vanha nainen päätti ottaa ongelmakseen painoni. Katseli niin tarkkaan bussissa, kun tulin sisälle ja menin istumaan. Perillä ja bussista poissa, päätti nainen sitten ilokseni tokaista, että "Älä syö enää kun olet jo noin paksu". Ja kyllä on jäänyt tiukasti mieleen ja pelottaa melkein kulkea bussissa, koska jos hänkin on siellä ja päättää sanoa taas jotain suureen ääneen. Tapauksen jälkeen on riittänyt ainakin vielä pitkä halveksiva katse ja pään pudistelu, kun ollaan samassa bussissa. Itse olen sitten vain vihaisesti tuijottanut takaisin ja ollut hiljaa.

Muuta on sitten perinteisesti nuoret miehet huutelemassa perään, että katso mitä tankki ja viimeksi baarissa kuultua, että miten tuo voi olla noin ylipainoinen. Olen aina ollut hiljaa ja kärsinyt itsekseni, satuttaa se niin paljon joka kerta.

Kovasti yritän kuitenkin elämäntapaani muunnella nyt Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Kaikenlaisia poskensoittajia sitä maailmaan mahtuukin heillä varmaan enemmän muita ongelmia, pinnallista toisille huomautella painosta. Mitäs jos me ylipainoiset alettais rääkymään muille heidän ulkonäöstään? Muistelen yhtäkin yläaste aikaista tuttavaani jonka sanomiset sattu tosi paljon, ei ollut hänenkään hevosen naamassaan, finneissään ja lautamaisuudessaan paljoa kehumista mutta pidin turpani kiinni.

Itsekin olen vuosikausia kuullut huomautuksia painostani, oli painoni sitten 60 tai 85. Exän mielestä 60kg oli mun pituselle hurjan paljon (vanhoja kuvia katellessani olin kyl ihan normaalipainosen näköinen, toisin kuin ex ) äitini oli yksi joka moitti ulkonäköäni, painoani ja motkotti syömisistäni mikä sai teininä varsinkin vain syömään enempi. Karmealla tavalla huvittavaa oli että laihduttaessani jo aikuisena lähemmäs 50 kiloiseksi oli äitini ensimmäisenä arvostelemassa että olen jo liian laiha ja sairastun jos vielä paino laskee

Nyt minulla on 2 ihanaa lasta ja hyvä mies joka tykkää musta sellaisena kun olen (mitä on välillä tosi vaikea käsittää ) laihdutan tietty näyttääkseni paremmalta, mutta suurin syy laihdutukseeni on terveys, se että jaksan ja voin paremmin kun syön terveellisesti ja liikun.

Kaikille meille läskiperseille *halaus*

Nää kokemukset tokaisuista laittaa mykäksi!

Olen huomannut myös sellaisen asian kun itse on saanut painoa pois, ja vaikka sitä liikaa on edelleenkin, niin ei pidä kaikille mainita omaa iloaan. Se nimittäin saattaa masentaa toista joka yrittää kans taistella kilojensa kanssa. En siis ole mitenkään hehkuttanut mutta sanonut vain ystävälle tyyliin; "se etu on laihtumisesta että tunnen ....jne." Enkä todellakaan ole tarkoittanut sitä toisen arvosteluksi vaan omaksi iloksi. Ystäväkin sen tietää mutta näin naamasta että harmitti. Pidettävä on siis ilotkin sisällään.

Mua tuli Sokoksella vanhempi rouva neuvomaan, että kannattaa ennemmin tehdä aamuisin muutama vatsalihasliike ja tarkkailla syömistään, kun hypistelin siellä vatsaa litistäviä alushousuja pikkujouluaikaa varten. Mä vaan soin valloittavimman hymyni rouvalle, valitsin kokoni ja lähdin kassaa päin. Jotakin se perusteli sisuskaluista,veritulpista ym. ja jäi vielä itekseen mumisemaan. Voipi tietty olla oikeasskin, mutta enhän minä niitä vatsamakkaran liiskaajia käytä kuin muutaman kerran vuodessa!

Kyllä näitä maailmaan mahtuu kaikenlaisia suunsoittajia ja "oikessa olevia".

Mua haukuttiin jo kouluaikana "läskistä" lähtien kivoilla nimityksillä. Nykyään ei enää paljon ääneen sanota, mutta voi niitä katseita, kun esim kassajonossa nostaa liukuhihnalle pullaa tai makeisia. Katse kertoo"etkö ole jo tarpeeksi syönyt?" Kerran sanoin perässäni olevalle rouvalle"Anteeksi, otinko teidän pullapitkonne?" Siinä vaihtui naaman väri ja nainen mumisi jotain ittekseen.

Yleensä en korvaani lotkauta, mutta joskus osuu huono päivä kohdalle.

En tiedä, syitä ylipainoon on monia, miksi nälviä? Toiset on rumia tms. - ei tulis mieleenkään kenenkään mieltä pahottaa

tiistaina, 2. joulukuuta 2008 klo 20:20 pija kirjoitti:

Katse kertoo"etkö ole jo tarpeeksi syönyt?" Kerran sanoin perässäni olevalle rouvalle"Anteeksi, otinko teidän pullapitkonne?"

tarpeeksi syönyt?" Kerran sanoin perässäni olevalle rouvalle"Anteeksi, otinko teidän pullapitkonne?" Siinä vaihtui naaman väri ja nainen mumisi jotain ittekseen.

asennetta

oikeesti, en oo ikinä ymmärtäny miksi toisia ihmisiä pitää ulkonäön ja muodon perusteella alkaa kiusaamaan ja nimittelemään. se ei yhtään paranna sen ihmisen oloa..
minulle on ainakin tärkeämpää millainen se ihminen on henkilönä, katson siis sisimpään en ulkokuoreen

minua ei painosta ole huomauteltu, mutta sitä enemmän ulkonäöstä.. aina on tuntunut, että en ole riittänyt mihinkään mutta itseäni tämä ei ole haitannut. mutta kun tarpeeksi monta kertaa kuulee negatiivisia kommentteja ulkonäöstään niin se alkaa kalvamaan..

mutta we don't give a damn!
pitäkööt arvostelijat huoli vaan omista asioistaan.. vai niinhän se menee, että kun omat asiat on niin huonosti niin täytyy muita moittia

murrosikäisenä aloin syödä suruuni,kotiolojen seurauksena,en kuitenkaan syytä siitä ketään.
sen jälkeen paino on vain noussut,mutta hyvin kuitenkin olen pärjännyt,mutta monesti olen mieleni pahoittanut typerillä ihmisten huomautuksilla,mutta on sellaisiakin päivä,etten välitä tai sanon jotain tyhmää takaisin.
kaikki me saadaan olla sen painoisia ku halutaan,mä laihdutan itteeni varten,koska on noita sairauksia niin paljon,että mun olis helpompaa olla ja elää,kelpaan kyllä puolisolle ja ei seurustelu kummpaneista ole koskaan ollut pulaa vaikka olenkin isokokoinen ollut aina.
muistetaan,että iso on kaunista!!!!!
ei välitetä muista,laihdutetaan yhdessä ja täällähän se varmasti onnistuukin.