Törkeitä kommentteja

Hehheh, onneksi olen tullut ikään jossa sana ei einää satuta...
Eilen Intersportissa nuori energinen miesmyyjä 'palveli' ja tokaisi - kyllä se on ihan tavallista, että joutuu ottamaan eri kokoa ylä- ja alaosan kun suomalaisilla naisilla on usein aika paljon persettä ja selluliittia kerääntynyt reisiin!!! - no ei tullut tällä kertaa kauppoja, varsinkaan kun en edes näe peilistä mitään kovin perseikästä ja selluliittista Vanlapatsasta (kokeilin siis hiihtoasua valiten kokojen 38 ja 40 välillä....) Mahtoikohan myyjä huomata, että vaikkei hän tarkoittanutkaan ilkeillä niin tuo ei ollut kovin tahdikasta...?

^Siis mista ihmeen pystymetsan tynnyrista tuokin 'asiakaspalvelija' oli haettu??

Eniten on satuttanut sen, kun olin n. 10 vuotias, niin setäni laukoi, että onneksi hänen lapsensa on solakoita ja kauniita, toisin kuin veljensä lapset. Kun muutin Etelä-Suomeen oli talon pihassa auto, jonka merkki oli sama kuin äitini tyttönimi, niin ks. setä kysyi, että "olenko tullut omanmerkkisellä autolla, kun pihassa on sen merkkinen auto?" Mutisin vastaukseksi, että en ja että minun sukunimeni on sama kuin hänenkin.

Noi on sellaisia asioita, mitä nyt ei ihan tarvis laukoa... En ole missään tekemissä setäni kanssa ja tähän on syynä muut syyt.

^ Nyt en ymmärtänyt, miten tuo autojuttu oli loukkaava?

Enitenhän loukkaavat ne läheisten ihmisten kommentit, vieraiden ihmisten jutut antaa helpommin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihme kyllä, en itse ole saanut sukulaisiltani ikäviä kommentteja, vaikka aina vähän pyöreä olenkin ollut. Varsinkin kun sukulaiset ovat melkoisia möläyttelijöitä, niin on kyllä ollut hyvä tuuri.

Suomessa on eräs automerkki, joka on sama kuin äitini tyttönimi. Isäni suku on aina morkannut äitini sukua. Siksi se pahalta tuntuikin. Äitini suku on vain tehdästyöläisiä ja asuivat tehtaan omistamissa vuokra-asunnoissa ja muutenkin olivat ns. huonompaa väkeä. Isäni suku taas ovat omistavaa luokkaa ja muutenkin (ainakin omasta mielestään) parempia. Arvata saattaa, että kaiken positiivisen elämääni olen kuitenkin saanut äitini suvulta, ovat hyväksyneet sellaisina kuin olen, yms.

Näin meillä töissä:

Asiakaspalvelutilanne, jossa minä M (painoindeksi 26 ja rapiat) istun pöydän takana ja entuudestaan tuntematon asiakas A, joka oli normaalivartaloinen, n. 45-50v mies:

M: "Huomenta!"

A: "Moi! Ooksä pieniin päin? Eihän sulla oo ees sormusta sormessa!" *tietäväinen virnistys*

M: "En oo, ootsä?" *naama peruslukemilla*.

Ja toinen tapaus, jossa muuten sama mutta asiakkaana n. 60v hienostunut naishenkilö minkkiturkissa (tai jossain muussa kuolleessa eläimessä):

M: "Päivää!"

A: "Oletko sinä raskaana?" *naama peruslukemilla*

M: "En, oon vaan ihan himmee läski. Miten voin auttaa?" *aspa-hymy*

Ja niinpä aloitin ruokaremontin - jälleen kerran. Tällä kertaa karppauksen, mikä on hieman haastava valinta kasvissyöjälle...

Aina kun vain mahdollista, kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tollasten juttujen...

KUKA ihme menee kysymaan toiselta tollasta?! Iteltakin on kerran TERASSILLA kysytty kun olin bisse kourassa ja tupakka toisessa. En voi kasittaa.

Mä en kans ymmärrä että mitä se kellekään tuntemattomille (tai välttis sen puoleen tutuillekaan) kuuluu onko joku raskaana vai ei? Ei tollasta kuulu mennä kyselee... valitettavan monet ihmiset on kyllä tampioita.

Minulle myöskin yksi sama ihana kantis heläyttelee sellaisia kommentteja, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa...
Raskausaikana turposin n. 28 kiloa, ja jo viikoilla 28/40 asiakas (itsekin aika tuhti mieshenkilö) alkoi avautumaan:

-Montakos oot saamassa, kolmoset vähintään?

Ja sama läppä kerran viikossa äitiyslomaani asti.
4 kuukautta synnytyksen jälkeen palaan töihin tuurailemaan, ja laulu jatkuu:

-No olikos sielä jemmassa toinen? Kyllä kannattaa töihin palata että pääsee noista kiloista eroon!

Ja nyt, poikani on 8 kuukautta äijä tulee virnistellen kassalle:

-Taidat olla kohta taas jäämässä äitiyslomalle?

Vielä en ole sylkäissyt naamalle, mutta lähellä on käynyt...

Muutama vuosi sitten ystäväni, joka painoi silloin 80kg(nykyään painaa vähemmän) lohkaisi minulle(kun itse painoin sen 100kg)

"No nyt tiedän miltä susta tuntuu olla ihan kamala läski.."

Että kiitosta vain.

Ja nyt kyseinen ystäväni on tehnyt laihdutuksestani ongelman itselleen.