Se ikuinen ihon palautumisen pelko

Tässä ois taas yks kysely ihon palautumisesta merkittävän painonpudotuksen jälkeen... Olen siis aböyt 27-vuotias miehenalku ja vasta laihdutukseni alkumetreillä. Nyt kuitenkin tuossa olen jo useamman foorumi julkaisun lukenut siitä kuinka nahka jäi roikkumaan kun kilot lähti.. Luonnollisestikkin tässä olisi sitten ensimmäinen isku laihdutusmotiiville. Jos nyt jo painii itsetunto ongelmien kanssa niin missä fiiliksissä sitä on kun tavoitepaino saavutetaan mutta nahka jää ja ja.. ääh....
Olen n. 190cm pitkä ja tavoittelen sellaista 105kg eli en hae sitä adonisvartaloa kunhan saan painoni suurinpiirtein terveelliselle alueelle..

Eli näin semipaniikinomaisen jaarittelun jälkeen kysymys siis oli, että miten tuota ihon roikkumista voisi ehkäistä ja onko tosi, että sukupuolella on merkitystä nahan palautumisen kanssa

Niinpä... aika paljon itseltäni vei motivaatiota kun näki miten ihon käy.
Aina olen runsaasti ylipainoinen ollut ja aiemmin laihduttanut kerran "reilusti" - silloin iho palautui hyvin, mutta nyt vain muutamaa vuotta myöhemmin ei näytä olevan toivoakaan, koska painoni sattuneista syistä nousi edellistä kertaa isompiin lukemiin ennen kuin sain jaksamista tehdä asialle mitään.

Laihduttanut nyt tasan 20kg. (tänä vuonna) ja yhteensä noin 35kg.
- tasaiseen ja varmaan tahtiin...
Mutta kun olisi niin pitkä matka "normaaliin painoon", että olen tullut myös siihen tulokseen, etten aio tavoitella mitään missin mittoja, koska näky vähissä vaatteissa olisi ihosta johtuen taatusti hirveämpi kuin näinkin paksuna. Kyse on varmaankin siitä mitä kukakin haluaa, joten muut tehköön painonsa suhteen miten parhaaksi näkevät.

Laihtuneita ihmisiä nähneenä en usko palautumisen olevan esim. sukupuolesta kiinni ja varmasti se on ainakin monen asian summa.
Ja tietysti jos on korkeasta painosta johtuen ehtinyt tulla jo ihoon ns.raskaus-/ venymisarpia, niin ne kohdat ei ainakaan täysin palaudu koskaan entiselleen ja näin siis minun tapauksessani on.

Varmasti tiedän kuitenkin olevani tyytyväisempi itseeni hieman normaalipainoisempana, ja päivä päivältä näytän paremmalta vaikka en itse vielä niin kovin suurta muutosta itsessäni näe - muut näkee.
Aina ei oma mieli pysy mukana laihtuessa ja voi olla jotenkin sokea muutoksille, mutta hiljalleen sitä itsetunto nousee kuitenkin.

Varmaan myös HeroicHare olisit hyvällä mielellä siitä, että saavuttaisit tavoitteesi ja se melko varmasti tekisi myös hyvää itsetunnollesi. Aina voi jäädä tuskailemaan mitä jos-ajatuksien kanssa, mutta koita vaat tsempata itseäsi jatkamaan.

Eihän se kiva ole jos laihduttamisen jälkeen on muistona hieman löysää nahkaa, mutta se on osa elämää jos niin sattuu käymään, eikä sitä tietysti ole pakko puolialastomana koko maailmalle näyttäytyä jos se ei mukavalta tunnu.
Hyvältä voi näyttää silti oli mitä kokoa tai mallia tahansa!

Ihon palautumista varmaan usein helpottaa rauhallinen tahti laihdutuksessa, kiinteyttävä liikunta ja uskoakseni myös ihon rasvaus vaikka perusvoiteella, joka tekee iholle hyvää muutenkin - mikään ei tee ihmeitä, mutta tuskin noista haittakaan on.

HeroicHare on sen verran nuori vielä, että uskon ihon palautuvan aika hyvin. Riippuu tietysti aloituspainosta ja laihdutustahdista. Laihduta pikkuhiljaa, ei paniikkidieeteillä, ja treenaa samalla.

Jos paino tippuu nopeasti, iho voi aluksi roikkua, mutta noin nuorella pitäisi kyllä ajan kanssa palautua. Sukupuoli voi vaikuttaa sen verran, että miehet yleensä saavat painon puotoamaan nopeammin kuin naiset, jolloin iho voi jäädä aluksi löysäksi.

Ja kuten Miusiini kirjoitti, älä päästä ihoa kuivumaan, silloin se menettää joustavuutensa. Rasvaa, rasvaa, mieluiten aina suihkun jälkeen.

Tämä minuakin mietitytti kovasti aloittaessani. Olen 23-vuotias ja pudottanut nyt n. 27 kg vähän reilun vuoden aikana. Urakka on nyt hyvinkin yli puolivälissä ja reilut 10 kg pitäisi saada vielä pois. Mistään muutaman kilon viilauksesta ei siis ole kohdallani kyse, vaan n. 40 kilon karistamisesta

Ilokseni olen huomannut, että ei tuo roikkuva iho ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan käsivarsissa olen huomannut sitä jonkin verran, ja senkin ihan vasta viime aikoina. Toivon, että ajan kanssa palautuu. Ihon kosteuttamista suosittelen minäkin ja treeniä. Tsemppiä painonpudotukseen!

Kyllä alle 40-v iho/nahka palautuu hyvinin ,itse olen 30-v laihtunut yli 20kg ei jäänyt roikkuun mistään,nyt onkin sit toinen juttu kun on jo ikää enemmän,mutta eipä niitä nahkoja ole minulla kukaan katselemassakaan!
Eli en pelkää pätkääkään roikkuvia nahkoja,jos laihdutus on ajan kanssa tehty niin ei suurempia nahka reppuja jääkkään,nuorilla kyllä palautuu ihan hyvin!

Tässä kyllä riippuu kovasti siitä kuinka paljon on pudotettavaa, vielä joku 40 kiloa palautuu hyvin mutta se on vähän eriasia jos sitä pudotettavaa on tuplat tuohon. Mutta kyllä se iho pikku hiljaa perässä seuraa silti, ei se välttämättä palaudu vuodessa tai kahdessakaan, täällä nyt pudoteltu kohta 14 kk ja aluks ei nahka pysynyt yhtään mukana, nyt paremmin.
Liikunta ja lepo auttaa tuohon parhaiten

Noh, miten kukakin palautuu... mulla ikää kans tuo alle 30 v. ja ei se vaan iho palaudu kaikista (siis juuri pahimmin pyöristyneistä, esim. rinta, vatsa ja käsivarret) paikoista.
Kunpa kaikki olisikin niin yksinkertaista, että "nuorena laihtuu helposti" tai että "nuoren iho palautuu".....

Olen samaa mieltä kuin Kirnauskis , mitä isompi määrä karistettavia kiloja, sitä vaikeampi homma ainakin ihon kannalta.

Silti olen tyytyväisempi itseeni näin ja täytyy vaan tosiaan ajatella sitä mihin saavutukseen on pystynyt ja miten hyvä olo on kun saavuttaa taas seuraavan tavoitteen.

Mielestäni pelko siitä tuleeko ihosta vielä kiinteä, on aivan ymmärrettävää nuorenakin - riippuu paljon juuri tuosta ylimääräisen painon määrästä ja kilojen jakautumisesta vartalon tietyille alueille. Myös toisten iho kestää venymistä paremmin ja ei välttämättä ole kärsinyt paljonkaan isostakaan määrästä ylimääräistä painoa, toisilla iho taas kärsii pienemmästäkin kilojen määrästä.

Taidan vaan kertailla sitä, mitä muut on jo sanoneet. Mutta lykkään neulani nahkaan minäkin.

Kovin yksilöllistä se on, miten se nahka vetää kiinni ja miten nopeasti.
Mulla on ystävä, joka laihdutti nopeasti 35 kiloa ja on alleja lukuunottamatta todella tiukka kissa nykyisin, ikää 37 vuotta.
Ja on myös ystävä jolle jäi kolmen vuoden kurimukseksi ruma nahkareppu paidan alle: josta se on hyvin hiljalleen kutistunut kasaan.
Iho on kaiken aikaa uudistuvaa, mutta ihonalaiskudokset on se haastava juttu. Lihas tukee veltostuneita kudoksia ja antaa muotoa sekä kiristää nahkaa passelisti, mutta liikunta myös vilkastuttaa verenkiertoa!

Ihoa tulee hoitaa päältäpäin kuorinnalla ja rasvauksella sekä aurinkoa välttäen, mutta iho vaatii hoitoa myös sisältä!

Vesi on elimistölle ihan ykköstä, mutta iho tarvitsee myös ravinteita, kuten hyviä, syötyjä rasvoja. Omegoista tuskin on haittaa, avocadon rasva on hyvä, oliiviöljy sekä proteiinia ruokaan.

Itse sain hyvän avun sinkkilisästä rutikuivaan ihoon, entinen hiljalleen hilseilevä nahka kesti talven viiman aivan uudella tavalla.

Esimerkiksi haavanhoidossa on erinomaisen tärkeää ihmisen hyvä ja monipuolinen ravitsemus haavan paranemisen jouduttamiseksi. Elimistöhän korjaa itseään sisältäpäin ravinnolla.

Itse olen ajatellut, että jos tuo mahanahka jää tuohon roikkumaan, niin sittenhän jää. Jos olen iljennyt kantaa 40kiloa ylipainoa, niin miksen sitten terveempänä kestä pienen nahan lerputtamisenkin, kun vaan saan olla terve ja voida paremmin. Bikinikissaa musta ei saatu 100kiloisenakaan, enkä siihen edes halua. Tai sitten hoikkana en enää edes välitä, vaan annan mennä.

Vaikka en kosmeettisesta kirurgiasta pidä (pitsi korjatessa synnynnäisiä vikoja tai tapaturman jälkiä, enkä laske pienet rinnat tai iso nenä viaksi) niin siitä voi saada apua jos jää ihan tolkuttomasti löysää ihoa. Leikkaus on tietysti aina riski, mutta niin on ylipainokin. Jos mahdollinen roikkuva iho on jollekin niin suuri asia että se voisi estää laihduttamasta ylipainonsa pois, niin voi lohduttautua tällä mahdollisuudella. Voi olla että kun paino on lähtenyt ei enää edes välitä ihosta kun on muuten niin kevyt ja hyvä olo.

Tyhmä kysymys, mutta tarkoittaako nämä ihon roikkumisjutut nyt sitä, että iho on tietyissä asennoissa pussimainen/roikkuva, vaiko että roikkuminen näkyy kropan asennosta riippumatta?

Mulla iho näyttää ihan nätiltä, jos seison. Kumarassa tai kontallaan tulee esiin mahasäkki, sellainen löysä ihopussi, jossa kulkee vyötärön kohdalla kurouma. On tosi ruman näköinen, mutta toisaalta eipä mua muut kuin puoliso katsele noissa asennoissa ilman vaatteita. Mulla on tuo mahasäkki ollut laihtumisesta alkaen ja laihtumisesta on kulunut nyt n. 8 vuotta. Kiloja suli n. 30 ja olin kantanut niitä varhaisteinistä alkaen.. Viimeisen vuoden aikana olen lihonut muutaman kilon ja se ihopussi on nyt pullistunut, sama muoto kumminkin edelleen. Ja ihossa on myös raskausarpia, ollut noin vuodesta -83.

Pakko myöntää, että sinkkuaikana tuo mahasäkki hävetti aivan hirveästi ja mietin, etten millään kehtaa harrastaa seksiä tietyissä asennoissa tai yleensäkään näyttäytyä toiselle alasti ihan vapaasti, kun silloinhan toinen näkee miten hirveän ruma oon Onnekseni treffasin kumppanin, jonka mielestä olen ihana asennosta riippumatta