Pukeutumistyyli, ihanteet ja käytäntö

Onko sinulla jokin tietty tyyli, jota noudatat? Miten tyylisi on muuttunut painonvaihteluiden myötä?

Olen selkeästi gootti, ollut jo puolet elämästäni Käytän lähes pelkästään mustaa väriä, välillä tehosteena punaista, violettia, turkoosia tai hopeaa, ja teen itse vaatteita. Pidän mekoista, hameista, korkokengistä ja levenevistä hihoista. Nuorempana (alle 24 vee) ja normaalipainoisena ei ollut rajoituksia ostosreissuilla. Sittemmin on tullut pettymyksiä, kun menee johonkin ihanaan goottisäläkauppaan ja kaikki vaatteet ovat kokoa S Näissä liikkeissä on muuten normaalia tiukempi mitoitus: johtuukohan siitä, että he tilaavat ulkomailta? Tukevimmillaan piti ottaa housuja kokoa XL, kun samaan aikaan isojen ketjujen liikkeissä riitti L.

Lihoin nopeasti, siis pyytämättä ja yllättäen ja näytin aluksi tosi hassulta. En hahmottanut esimerkiksi sitä, että se vaate joka kävi B-kuppiselle, saattaa näyttää D-kuppisella liian paljastavalta Sen olen huomannut, että vaatteiden tyköistuvuus on tärkeää: sekä liian pienet että liian isot vaatteet lihottavat. Löysiä vaatteita käyttäessä tiimalasimalliselta katoaa vyötärö kokonaan Onneksi osaan korjausompelua, parit housut täytyy nimittäin pienentää, koska persus kaventui Sopivia rintaliivejä (C-kuppi) löytyy tällä hetkellä tasan yhdet

Itse olen aina viihtynyt myös melko tummissa vaatteissa, mutta en niinkään goottityyliin vaan "hevarityyliin", eli reisitaskuhousuja/farkkuja + bändipaitoja. Ja olen aina ollut kateellinen niille pienille ja siroille naisille, jotka voivat käyttää löysiä bändipaitoja ja näyttävät seksikkäiltä niissä (kun paidasta selvästi näkee, että siellä alla on hoikka ihminen). Itse taas näyttää löysässä paidassa parikymmentä kiloa tavallistakin lihavammalta. Toisaalta housuista oli helpompi löytää kokoja kun ei tavoitellut edes mitään istuvaa mallia.

Viimeaikoina olen kyllä naisellistanut tyyliäni huomattavasti. Edelleenkään en ole pastellinsävyinen henkilö, mutta mustan rinnalle on sentään tullut punaista (välillä toki voi olla jotain muutakin). Samalla valikoimiin on tullut hameita ja paidat vaihtuneet tyköistuvampiin. En itseasiassa koe muuttaneeni tyyliäni (kun tyyli on, että puetaan päälle sitä, mitä aamulla tekee mieli) mutta kavereilta on tullut kommenttia "Oli järkytys nähdä Merry hame päällä" tai kerran kun eräs kaveri ei ollut tunnistanut niin "Siis olitko se sinä! No katoinkin, että näytti vähän Merryltä, mutta ajattelin, ettei voi olla kun on tommoset vaatteet." Että semmosta täällä

Edit: piti vielä editoida... "hevari"tyylistä huolimatta jossain taustalla on asustellut aina särmistä jakkupuvuista nauttiva henkilö. Voi olla, että mitä kuosimpaan kuntoon kropan saa, sitä enemmän näkyy kauluspaitaa ja jakkupukua Librarian from hell, thank you.

Rento. Se on aina ollut pukeutumiseni punainen lanka. Nyt olen kuitenkin huomannut, että on paljon mukavampi käydä vaatekaupoissa, katsella kivoja vaatteita lehdistä ja netistä ja olen jopa ruvennut pukeutumaankin (kuten Merrykin! ) naisellisemmin ja myöskin tyköistuvammin. Nyt laitan oikein mielellään kauppareissullekkin siistit farkut ja tyköistuvan paidan tai vaikka kivan hameen vaikka ennen kauppaan lähdin lähes aina "verkkareissa" tai reisitaskuhousuissa ja löysässä t-paidassa tai collegessa. Ja mikäs sen ihanampaa kun saada kehuja timmimmästä pepusta joka nyt vaatteiden alta löytyy ja jonka nykyään myöskin uskaltaa näyttää.
... ne pastellinsävyt kierrän yhä minäkin vaikka muuten lähes kaikki värit punaisesta mustaan kelpaavatkin. Maanläheiset sävyt kuten vihreä, ruskea, erilaiset oranssin ja punaisen sävyt, sininen ja harmaa taitavat olla parhaiten edustettuna kaapissani. Valkoista unohtamatta! Melko värikästä siis.

Nyt on iskenyt myös kova kokeilunhimo. Oikein harmittaa, että ei täällä syrjäkylillä viitsi kuitenkaan kauppaan mennä uusimpien Pariisilais mekkojen kopioissa... Mutta siis tekisi mieli kokeilla kaikenlaisia lyhyempiä mekkoja, ihania saappaita, vaikka niitä särmiä jakkupukujakin . Yleisesti ottaen kaikkea kaunista ja naisellista, näyttävää... Muutenkin olen ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota ulkonäkööni. Uusi kampaus, useammin meikkiä naamaan jne... Tämä projekti on siis selvästikin muuttanut minua naisellisemmaksi. Tai ei ehkä muuttanut vaan ennemminkin tuonut sen toisen puolen minusta enemmän esiin.

Iän myötä olen lisännyt värien käyttöä vaatetuksessa. Se piristää niin itseä kuin muitakin. Parikymppisenä tuli turvauduttua usein mustaan, ei enää. Tyylini on mielestäni amerikkalainen sport-tyyli. Suosikki-deginereita ovat Michael Kors ja Ralph Lauren. Eli jos olisi rahaa niin ostaisin heidän mallistoaan

Mä pukeudun kyllä aika perustyylillä, melko naisellisesti ja ehkä vähän tylsästikin... Hameita oon huono pitämään, tuntuu että kun on lihonnu niin hame päällä näyttää ihan tantalta... Mutta jospa nyt kun kiloja alkaa lähteä niin sit kärsii enemmän hamosiakin pitää Kesällä tosin tuli pidettyä hameita aika paljon.

Pukeudun aika värikkäästi, yleensä housut on ihan perusmustat ja sitten yläosa on jotain väriä. Tuntui että meinasin ajautua ikuiseen toppi/t-paita&neuletakki-pukeutumiseen, joten vähän skarppasin ja koitan nyt pukeutua vähän monipuolisemmin. Oon kuitenkin aika vilukissa, joten lämpö on ratkaiseva kriteeri vaatteen hankinnassa - mikä on tietty ihan vaatteen perustarkoituskin Uusin projektini on alkaa käyttää asusteita, koruja ja kaikkea sellaista.

Sama "ongelma" kuin neesillä, asun itsekin pienellä paikkakunnalla. Nykyään kun olisi jo pokkaa näyttäytyä muussakin vaatetuksessa kuin farkut ja yksivärinen paita, niin puolitututkin tulee kyselemään, että ootko juhliin menossa. Pari viikkoa sitten näyttäydyin korkosaappaissa ja pitsimekossa (kaikki mustaa),meikkasin vähän ja laitoin koruja, niin eikös tullut kyselyitä kaupan kassajonossakin että mitkäs juhlat sulla tänään on.

Voi että nauttisin asua jossain isossa kaupungissa...

Kaupungilla businesstyylinen, suorat housut tai hame, säästä riippuen paita, neule tai jakku. Kengät/saappaat ovat tärkeät! Kotona usein jumppahousuja jalassa... ja lenkillä tietysti.

Harvoin käytän farkkuja, enkä voi sietää farkut+huppari yhdistelmä, joka täälläpäin on melko yleinen. Samoin suora perust-paita on vaate joka ei minun vaatekaappiini koskan tule. Erityisen vastenmielinen paidasta tulee, jos siinä on eläin- tai bändiprintti

Mutta hyvin istuvat farkut ja nätti takki on mukava yhdistelmä.

En ole vielä löytänyt tyyliäni, vaikka opiskeluaikojen alussa aloin kokeilemaan eri juttuja. Yhdessä vaiheessa höpsähdin vähän sellaiseen kettutyttö-luonnonlapsipukeutumiseen, mutta se valitettavasti näytti minun kokoisellani enemmänkin vain vanhanaikaiselta, eikä tietoisesti valitulta tyyliltä. Sittemmin löysin mieheni, joka on todella trenditietoinen ja haluaisin näyttää hänen rinnallaan vähän nykyistä säihkyvämmältä. Olen puhunutkin tuosta kompleksista hänelle. Hän on sitä mieltä, että minun tyylini on minun tyylini ja hän ei halua tuputtaa minulle jotain tyyliä, korkeintaan antaa jotain neuvoja jos kysyn. Mietin siis vain jatkuvasti, että jottain tarttis tehrä. Yhä tunnen lukkarinrakkautta eettiseen pukeutumiseen ja mietinkin, että kun koko on vähän pienempi, voisin sijoittaa tosi värikkäisiin ja laadukkaisiin neuleisiin ja kenkiin. Jotain Globe Hope- ja El Naturalista-tyylistä ehkä?

Riippuu fiiliksestä. Arkena menee helposti farkut+tennarilinjalle, sillä olen mukavuudenhaluinen. Tennareita omistankin aika paljon, tai no paljon korkokenkiäkin kyllä (sukulaistyttö 6v kysyi eräs päivä että "soronoo, miksi sulla on näin paljon kenkiä?" ). Toisaalta rakastan myös mekkoja ja hameita ja syksyllä käytän hameitten kanssa saapikkaita. Hipiältäni ja tukanväriltäni olen sellainen, että värikkäät vaatteet käy mulle oikein hyvin, joten niitä tulee aika paljon käytettyä. Vasta viime vuosina olen alkanut käyttää myös mustaakin enemmän.

Ylipäätään vaatteita, kenkiä, paitoja ja takkeja tursuaa joka paikasta ja pitäisi varmaan joko hankkiutua vanhemmista releistä eroon tai hankkia ennemmän säilytystilaa.

Kotona olen armoton kotilököjen, reilujen paitojen tai kotimekkojen ja villasukkien ystävä.

Mustaa. Siinäpä se lyhykäisyydessään. Varsinaista tyyliä ei oikein ole..Vaikka muutoin olen semmoinen rock-henkinen tyyppi, ei kovin hyökkäävä asustus oikein istu minulle, tuntuisi teennäiseltä ja jotenkin päälleliimatulta, vaikka kaikenmaailman rock-härpäkevaatteista tykkäänkin. Hanoi Rocksin paitaa käytän kyllä usein Ennen käytin vain ja ainoastaan puoleenreiteen ulottuvia jakkuja, mutta nyt uskaltaa jo laittaa vähän lyhyemmänkin mallin. Nahkatakki on vielä vaiheessa, kun viime syksynä ostin tekonahkatakin kokoa L ja se oli sitten niin pieni, ettei mennyt kiinni ja ompelin siihen levennykset ja nyt ne levennykset täytyy sitten ottaa pois . Mustan lisäksi punainen, valkoinen (paitana), harmaa ja murretut ruskean sävyt käyvät. Lyhyin tapa kuvata tyyliäni on varmaan "musta jakkupukutyyli" (ei siis hametta - koskaan, joskus kotona nilkkapituinen hame käy. Sata vuotta sitten ylioppilasjuhlissakin olin ainoa tyttö, jolla oli housut. Lapseni ristiäisissä olin liituraitapuvussa.)
Farkkuihminen en ole ollut koskaan. En käsitä, miksi niitä pidetään rentoina, kun mielestäni ne ovat tosi jäykkiä ja epäkäytännöllisiä. Joskus nuorempana kokeilin farkkuja ja jäykän nappiviritelmän ansiosta katkaisin kolme kynttä ja se kokeilu riitti. Housuja on tosi vaikea löytää, kun nykyisin tuntuu, että kaikkiin housuihin täytyy väkisin ängetä se prässi, mikä näyttää tämmöisellä tukkijalalla todella kammottavalta. Ei paksujalkainen ihminen VOI käyttää prässihousuja. Siispä täytyy koittaa hakea malli, joka muuten istuu ja sitten silitellä huolella prässit pois. Eniten tykkään bootcut-mallista, jota ei vaan nykyisin enää löydy, paitsi farkuissa.
Kengät on aina matalat, vaikka koroista tykkäisinkin, mutta näillä jaloilla ei mitään korkokenkiä käytetä (on känsää, vaivaisenluuta ja psorin rikkomaa ihoa). Pidän erityisesti paksupohjaisista (ei siis mistään monsterikengistä), jykevistä kävelykengistä. Kun on paksunilkkaista mallia, sirot kengät vaan korostavat sitä, joten monojenkin täytyy olla jotenkin tukevammat.
Kotona sitten löysät kotihousut ja villasukat ja yleensä myös villatakki vilukissalle.