Muita 18-vuotiaita laihduttajia, joilla ongelmia pukeutumisen kanssa?

Täällä ollaan myös tunikalinjalla! Pukeutumisen kanssa on kyllä aina ongelmia, varsinkin bileisiin ja juhliin lähteminen on aina hirveätä tuskaa. Kun suurin osa ystävistä on kauniita ja oikein laihoja, ei itse viitsi näissä 165cm - 80kg mitoissa mennä sitten kireissä topeissa siihen viereen.

Toisaalta juhliin keksin ihan mielettömän itsetunnon kohottajan, nimittäin Lindexin vartaloa muokkaavat sukkahousut ne kun kiskoo jalkaan (nimenomaan kiskoo, on mielettömän tiukat ja ulottuu rintojen alapuolelle), lähtee kyllä heti senttejä reisistä ja mahasta ja selkäkin suoristuu :P niitä ei kyllä ihan arkipäivänä jaksa jalkaan heittää, varsinkin kun käytän arkena aina löysiä tunikoita, villatakkeja ja housuja.

Kauniita me ollaan kaikki silti, vaikka en kiellä yhtään ettenkö haluaisi olla timmi ja kaunis ja nimenomaan mahtua pienempiin vaatteisiin! Jos se koko 38 vielä joskus olisi mahdollista.. Tsemppiä kaikille, kivaa että täällä on nuoriakin

Ite käytän eri variaatioina legginssit-minihame-tyköistuva paita-yhdistelmää. Se minihame antaa anteeksi reisien ja alavatsan seudulta paljon. Itse pidä myös isoa kampausta (saparoita tai tukkaa auki), ettei pää näytä kroppaan nähden pieneltä. Paidan on oltava suhteellisen tukevaa kangasta ja /tai hyvin leikattu. Ei liian pieni eikä liian suuri. Isoihin rintoihin sopii v-kaula-aukko. poolokaulus harvemmin näyttää hyvälle. Kerrospukeutuminen on myös hyvä!

Supersöpö, jaa täytyypä käydä heti tsekkaamassa nuo Lindexin sukkikset, se kun on aivan turhauttavan tuttu tunne, kun sovittaa koko vaatekaapin läpi kun on lähdössä ulos, ja joka paikka vaan tursuaa ja pursuaa ja ällöttää, ja haluaisi pukeutua muovisäkkiin...

Minun luottokamppeeni ovat tiukahkot farkut, mutta ne tuovat mukanaan ongelman: Pitkät jalat, kapeat sääret, ok reidet, vaan läski on kertynyt nimenomaan vyötärölle ja lantiolle. Niinpä oikean koon löytäminen on yleensä mahdoton juttu - siis että olisi reisistä tarpeeksi tiukat, alhaalta löysät ja lantiolta istuva. Tämänpä takia täytyy usein ostaa vähän liian pieniä farkkuja, ja piilottaa vyötärön tursuaminen mahan kohdalta löysillä paidoilla. Kun kapein kohta sattuu olemaan vyötärö, niin olen hulluna esimerkiksi löysähköihin paitoihin, jotka voi kiristää vyötäröltä. Näin peittyvät mahaläskit, mutta vyötärön "muoto" tulee silti esiin. Niinhän ne sanovatkin nuissa stailausohjelmissa - piilota heikot kohdat, ja korosta hyviä. Sovittamalla ja kokeilemalla selviää.

Tai ainakin se näyttää hyvältä kun lähden kotoa, tiedä vaikka läski vilkkuu yössä viilettäessä, mutta tärkeintä että itsellä on hyvä meno

Pilleihin täytyy vielä sanoa, että mielestäni ne sopivat oikein hyvin, vaikka olisikin vähän reitevä. Varsinkin, jos vetäsee päälle polven alapuolelle ylettyvät saappaat. Mielettömän hyvän näköistä! Vaan tämäpä on taas näitä makuasioita.

Voin kyllä sanoa, että mulla on aina ollu ongelmia pukeutumisen kanssa. Mulle ei ole juurikaan tyylitajua puheutumisasioihin siunaantunu, enkä muutenkaan ole kovin innostunut shoppailusta (siis vaatteiden, ikeassa shoppailu on asia erikseen )

Tästä saan luultavasti kiittää mummoani, jonka kanssa erehdyin joskus varhaisteininä shoppailemaan. Mummokulta repi sovituskopin oven auki ja kailotti kovaan ääneen että ota nyt heti nuo housut pois jalasta, sinä oot ihan liian lihava tommosiin.

Olihan se kiva siinä seistä housut puoliksi jalassa kaiken kansan tuijoteltavana.

^Olipa aika tyly teko siltä mummolta . En ihmettele, että jäi pukukoppitraumat. Uhhuh.