Milloin lopettaa?

Onko kellään samoja ajatuksia, että milloin laihduttamisen voisi lopettaa? Itselleni välkähti tänään päähän etten itse asiassa edes tiedä mihin painoon haluaisin yltää, on pieniä välitavotteita kyllä muttei lopullista. Kun painoin vielä yli 90kiloa ajattelin että olisi aivan loistavaa jos painaisin 80kg. Sitten kun pääsin siihen painoon ei se ollutkaan hyvä vaan ajattelin taas, että olen niin onnellinen kun pääsen 72 kiloon, jolloin olen normaalipainoinen. Kun sitten pääsin normaalipainon sisään niin olin toki onnellinen siitä mutta ei sekään riittänyt. Nyt seuraava tavoite on 65kg mutta tiedän jo valmiiksi etten ole kuitenkaan tyytyväinen siihenkään.

Olen ollut lähes koko elämäni ylipainoinen, aina ala-asteesta lähtien ja pääsin normaalipainoon virallisesti vasta tänä kesänä. Tällä hetkellä paino on 67.5kg, pituutta löytyy 171cm ja BMI on nyt 23.1.Läskiä on lähtenyt kaiken kaikkiaan viimeisen 4-5vuoden aikana noin 30kiloa.

Silti tuntuu että jatkaisin laihduttamista varmaan vaikka kuinka pitkään kun en tiedä sitä omaa "normaalipainoa" kun en ole siinä koskaan aikaisemmin ollutkaan. Peilistä tuijottaa silti aina samat kaameat löllöreidet, roikkuvat käsivarret, iso pärse ja pömpöttävä maha ja tuntuu kuin en olisi koskaan laihtunutkaan ja painan edelleen sen melkein satakiloa mitä joskus

Mistä tietää mikä on hyvä paino itselleen jos ei ole ikinä ollut normaalipainoinen?

Toivottavasti täältä löytyy muitakin saman ongelman kanssa painivia!

Onnittelut deanille upeasta saavutuksesta! Jos minulta kysytään, niin voisit lopettaa laihduttamisen heti. Olet ihannepainoinen, eikä sinulla ole enää syytä laihduttaa.

Tuo onkin pelottavaa, ettei ihminen huomaa ollenkaan laihtuneensa. Peilistä sitä ei ehkä niin hoksaakaan, mutta etkö todellakaan edes vaatteista huomaa laihtuneesi?! Laitapa päälle jotkut 30kg:n takaiset vaatteet ja huomaat varmasti eron! Ihmisen silmäthän näkevät joskus omiaan ja siksi esim. anorektikot näkevät itsensä peilistä todella lihavina.

Voit aivan rohkeasti lopettaa varsinaisen laihduttamisen ja siirtyä painonhallintavaiheeseen, etteivät kilot pääse enää uudestaan kertymään.

Kannattaa ainakin miettiä asiaa käyttämänsä vaatekoon kautta. Alkaako se olla ns. keskimääräinen käytetty koko tai sieltä pienemmästä päästä? Kuulostaa siltä, että ongelmana on lähinnä se, että et näe itseäsi sellaisena kuin nykyään olet (tai et näe sitä valtavaa muutosta, mikä on tapahtunut). Monenlaisia vertailujuttuja voisi varmaan tehdä. Esimerkiksi katsella uusia kuvia ja verrata niitä vanhoihin. Tai laittaa uudet housut vanhojen housujen päälle ja katsoa minkä verran niissä on kokoeroa. Erilaisia pikkujuttuja, millä voisi ehkä lähteä hahmottamaan sitä, että muutosta on tapahtunut, ja paljon.

Vähän armollisuutta myös siihen peilinkatseluun. Turha etsiä niitä negatiivisia puolia, huomattavasti mukavampaa on hakea niitä positiivisia juttuja. Lihasten hankkiminen on myös yksi hyvä ratkaisu, itse ainakin suosittelisin sitä ennemmin kuin laihduttamista normaalipainoiselle ihmiselle. Etenkin tuollaiset löllöreidet ja roikkuvat käsivarret paranevat todennäköisesti helpommin hyvillä reisilihaksilla ja kiinteällä haballa ja hyvinmuodostuneella ojentajalla.

Nimittäin jos tuntuu, ettei koskaan ole tyytyväinen itseensä, ja näkee itsensä lihavampana kuin onkaan, on aika vaarallisilla vesillä. Luvut eivät aina kerro kaikkea, mutta kannattaa hyvin selkeästi tajuta, että jos näkee itsensä bmi 23 kulmilla lihavana, niin se on huolestuttavaa. Kyse on kuitenkin normaalipainosta, eikä edes ylärajoilla olevasta vaan ennemminkin normaalipainon keskivaiheesta. Silloin kannattaa ehkä ennemminkin antaa itselleen aikaa tottua siihen uuteen kehonkuvaan, vaikka useampi vuosikin. Pari kiloa pystyy pudottamaan myöhemminkin jos tarvetta on, mutta turhaan ei kannata laihduttaa.

No sitten kun on itseensä tyytyväinen

Merry puhuu taas asiaa. Mietipä, mikä siinä peilikuvassa eniten ottaa päähän. Ei varmaan silkka koko vaan koostumus eli ne roikkuvat löllöt (puhun omasta kokemuksesta...). Ja roikkuvat löllöt eivät pelkällä painonpudotuksella parane vaan saattavat vain muuttua entistäkin roikkuvammiksi. Eli jos muutosta haluat, niin liikuntaa ja treeniä kehiin, ja löllöjen tilalle lihasta. Sillä, mitä vaaka näyttää, ei enää ole oikeasti mitään väliä.

Mieti myös, miten ruokapuolen hallinta rullaa. Jos oikea järkevä syöminen on mennyt selkäytimeen, niin että ruokia merkkailematta ja joka suupalaa syynäämättä pystyt syömään rennosti niin että paino pysyy, niin jes. Jos ei, niin silloin voi olla vielä järkevää vaihtaa ruokapäiväkirjaan tavoitteeksi painon ylläpito ja opetella vähän aikaa maintenance modea -- niin aion itse tehdä kun joskus siihen tavoitepainooni pääsen .

lauantaina, 21. marraskuuta 2009 klo 11:45 Mä Putoan kirjoitti:

No sitten kun on itseensä tyytyväinen

Tuohan johtaa pahimmassa tapauksessa vaikeaan syömishäiriöön - jos siis ei osaa olla tyytyväinen mihinkään painoon!

Olisiko sinulle, Dean, sopiva tavoite tietty lähellä oleva vaatekoko? Tai voisitko ajatella lopettavasi laihduttamisen toistaiseksi tähän? Voisit vaikkapa päättää opetella pitäväsi painon paikallaan noin vuoden, minkä jälkeen voisit katsoa, haluatko vielä tiputtaa muutaman kilon. Siinä ajassa omakuvasi olisi ehkä päässyt mukaan ja näkisit kokosi realistisemmin.

Muista myös, ettei mikään tietty paino tuo onnellisuutta. Tyytyväinen painoosi voit olla, mutta onnellisuus sinänsä perustuu muihin asioihin.

Pyydä jotakuta ottamaan kameralla itsestäsi kuva (ainoastaan alusvaattet päällä) edestä, takaa ja sivusta.

Mielestäni kuvista eron huomaa parhaiten, peilikuvassa on jotenkin jumittunut siihen, miltä näytti ennen. Valokuvien avulla ainakin itse tajusin, että lihoamani 10 kiloa oikeasti näkyy jossain - peilin edessä asiaa ei vain halunnut nähdä.

Onnittelut onnistuneesta laihdutuksesta

Kiitos paljon vastauksistanne!

Jos vaatteista katsoo niin suurimmat ovat tainneet olla kokoa 46-48... ja nyt ollaan jossain 40-42 tietämillä.. että on siinä varmasti jotakin eroa pakko olla!

Ehkä olen vain liian kriittinen ja keskityn niihin huonoihin puoliin, niinkuin valitettavan moni tekee

kamerallakin olen kuvia ottanut mutta jotenkin on huono katsoa minkälaiselta tai minkä kokoiselta näyttää kun vieressä ei ole seisomassa ketään johon verrata itseään.

olen huomenna menossa hakemaan kuntosalille avainta, joten voisin keskittyä tosiaankin siihen lihaksien kehittämiseen ja kiinteyttämiseen ennemmin kuin laihduttamiseen.. en ole ennen edes ajatellut asiaa, päässä on vain takonutt että kyllä ne kaikki kilot lähtee terveellisellä syömisellä ja lenkkeilyllä, mutta ehkä se on vain niin kun ne ylimäärät on ollu kiinni kehossa niiiiiiiiiin monta vuotta että eivätpä ne sieltä ihan suosiolla lähdekkään!

Itse tein tuossa jonkun aikaa sitten, kun löysin vanhan valokuvan ajalta, jossa olen about lihavimmillani, niin pyysin sitten veljeäni ottamaan itsestäni kuvan suunnilleen samanlaisessa asennossa, melko samanlaisella etäisyydellä. Ja kyllä siitä jo näki, miten posket on kaventuneet, mahasta on lähtenyt älyttömästi tavaraa, käsivarret on ihan erinäköiset, kaksoisleuka pienentynyt jne.

Mutta tuota salia kyllä suosittelen kovasti Ja paljon voi tehdä kotonakin, mutta sali on ehkä parempi kannustin jos sinne vain jaksaa mennä. Ja se on ihan mukavaa touhuakin.