Mikä tekee naisesta mummon, lapsenlapset vai läskit?

Olen saanut lapsenlapsia nuorena, kun itsekkin olin aika nuori ensimmäisen lapseni saadessani. Elän nyt uusioperheessä ja minua ärsyttää suunnattomasti kun puolisoni ostaa minulle mummolahjoja, vaikka olen toisinaan sanonut suoraan mitä haluaisin ja olen sanonut, että älä osta mitään jos et keksi mitään sopivaa. Pääsääntöisesti ulkopuoliset luulevat minua nuoremmaksi kuin olen. Mutta rakas mieheni...luoja! Sain taas lahjaksi teddykarvavuoratun tyynyn jonka sisään voi pistää jalat ja se lämpenee ja tärisee!!! Aikaisempia lahjoja on jalkakylpykone ja kiroileva siili-pyjama, johon kuuluu muodottomat lökäpöksyhousut. Okei, olen läski. Mutta silti läskikin haluaa näyttää kauniilta ja omalta persoonalta. Mikä siis tekee minusta mummomaisen? Kertokaapa vinkkejä ja onko kenelläkään muulla samoja ongelmia? Olenko vain liian kriittinen?

Mikä siis tekee minusta mummomaisen?

Tekstisi perusteella vastaus on miehesi!

Niin,ehkä miehesi ei oikein tunne sinun sisimpääsi.Ajatukset ovat toki olleet kauniita ja hellyyttäviä,mutta...?
Itse olen ensivuonna 50,mutta en tosiaankaan halua olla mummo,aarghh,tai siis mummomainen.Mieheni halusi että kasvatan hiuksiani,okei parisenttiä sai tulla lisää.Viimeviikolla leikkasin taas lyhyeksi,ai että nää on ihanat,ja ainakin viisi on jo sanonut kuinka hyvältä näytän lyhyissä hiuksissa.Eli, miksi pidin niitä mummohiuksia parikin vuotta.
Ei ikinä enää,haluan olla nuorekas,enkä mikään epätoivoinen,joka yrittää näyttää nuoremmalta vain miellyttääkseen miestään.

Musta tuo tärisevä lämpiävä tyyny kuulostaa aika hellyyttävältä Vaikken olekaan mummo, niin se voisi sopia mun jatkuvasti paleleville jaloilleni

Muutamat ystäväni ovat sellaisia aktiivi-mummoja, heillä on pieniä lastenlapsia ja ovat todella paljon osallistuneet lastenhoitoon. Tuntuu että heillä "mummous" merkitsee hyvinkin samaa kuin ne aikaisemmat nuoren perheen ruuhkavuodet - hoidetaan pienimpiä siis ja samaan aikaan on se muu elämä, työ ja harrastuksia. Mihinkään ulkoiseen en osaa mummoutta liittää - no, mummomainen hahmo on sellainen kiikkustuolissa istuva sukankutoja. Nämä ystävät ovat kyllä kaikkea muuta.

Ekaa kertaa kuulen, että pitkät hiukset olisivat jotenkin mummomaiset. Mun nähdäkseni taas vanhoilla naisilla on lyhyet permanentatut hiukset Mummopermis ?

Minä en ole mummo vaan mummi. Mummomaista minusta ei saa kyllä tekemälläkään, eikä kukaan minua mummona pidäkään. Onneksi. Herätän yleensä vain yllättynyttä ihmettelyä kun kerron, että minulla on lapsenlapsia. Miehellä ei ole lapsia, mutta hän on silti yhtä lapsellinen kuin minä, joten sovitaan hyvin toisillemme.

Tukka on kyllä lyhyt ja varsin "mummomainen", mutta kun vaatetus ei ole, niin se ei ilmeisesti haittaa. Minulla on ohut, luonnonkihara tukka, joten se on järkevin pitää lyhyenä. Kiharuus tekee siitä pitkänä epäsiistin ja hapsottavan kuontalon, joten lyhyys on oikeastaan ainoa vaihtoehto työelämään, jossa joutuu asiakkaiden kanssa tekemisiin.

Olen joskus naureskellut, että kun mun sukupolvelta on kysytty "elääkö sun isovanhemmat vielä?", niin mun lapsenlapsenlapselta voidaan kysyä "missä sun isoisoäitisi on töissä?". Jos meinaan vanhin lapsenlapsistani pitää perinteistä kiinni ja eläkeikää nostetaan, niin minä olen vielä töissä kun hänen esikoisensa menee kouluun.

Jos tarkkoja ollaan, niin minusta on vain mummu ja ne muut vaihtoehdot ovat vääriä

lauantaina, 19. marraskuuta 2011 klo 18:08 Bullakas kirjoitti:

Jos tarkkoja ollaan, niin minusta on vain mummu ja ne muut vaihtoehdot ovat vääriä

Meillä taas mummuvaihtoehto on väärä, koska nimitykset tulevat sen mukaan, kuka on kyseessä. Esim. lasteni isä on ukki, ei vaari eikä pappa. Minun isänäitini oli taas mamma ja isäni on lapsille pappa. Lastenin isän isä on isoukki. Se on helpompaa, kun voi yhdellä lyhyellä sanalla kertoa kuka on kyseessä, eikä tarvitse liittää siihen jotain muuta määrettä, esim. paikannimeä.

muoks: ja pahoittelen, että asia menee tässä jo ot.

Paras peili mummomaisuuteen (ei mitään tekemistä lastenlasten kanssa) on vanhat valokuvat. Itse pidän pitkästä tukasta ja olenkin sitä kasvattanut varmaan suurimman osan elämääni. Ja kun se on saavutettu, muutama kuukauden sitä riesaa kestäneenä leikkuutan "poikatukan". Mutta en siksi että pitkä on hankala hoitaa, kun hiuslaatu on jäykkä, ohut ja sitä ei edes ole hirveästi, vaan siksi, että näytän aina vanhalta! Nutturaa on oikeastaan pakko käyttää, sillä sormenpaksuinen poninhäntä on naurettava. Kun katselen kuvia 60 vuoden ajalta, se lyhyt poikatukka on aina ollut paras ja nuorekas.

Jopa mieheni sanoo minun nuortuneen parturireissujen jälkeen vuosia. Siis parturin, sillä he osaavat leikata parhaiten.

Mummomaisuutta lisäävät väärät vaatteet. Jos ei tunne tyyliään, voi mennä vaikka Stokkalle tyylineuvojalle. Jopa alkaa löytyä nuorekkaita vaatteita, mutta ei nuorisovaatteita. Jälkimmäinen on minusta hirvitystä meillä vanhemmilla naisilla. Ja aika moni on jäänyt pukeutumisessaan sinne nuoruuteen, Marimekot ja hippityyliset trikoopuserot ja neuleet myös vanhentavat siksi että ne ovat vanhanaikaisia.

Miehet ostaa sitä, mitä he ovat tottuneet ostamaan äidilleen äitienpäivänä vuonna yks ja kaks. Paras mennä yhdessä lahjaostoksille tai pyytää lahjakortteja.

Mä ostan kaikki vaatteeni nuorten vaatekaupoista ja viittaan kintaalla muiden mielipiteille. Niistä löytyy juuri minun mielenmukaisia vaatteita. Jos se jonkun mielestä on hirvitys, niin saa olla ihan vapaasti.

Just kuluneella viikolla kävin hakemassa postista H&M:n paketin, jossa oli kahdet piukat farkut mallia skinny. Samassa paketissa tulivat myös kahdet oikein kivat saapikkaat ja yksi mekko. Uuden talvitakin kävin ostamassa JC:Stä. Minä tykkään, muut saavat olla tykkäämättä.

Kiitos vastauksista. Minua nauratti viesti, että "Tekstisi perusteella vastaus on miehesi!" Minulla on pitkät hiukset. Valokuvien mukaan olen katsonut, että ne sopivat minulle parhaiten. Niissä on nykyaikainen leikkaus ja värejä.Töissä joudun pitämään niitä kiinni, mutta sielläkin työkaverit käy katsomassa vau, miten ole laittanut hiuksesi kiinni. Täällä missä asun on kylmä tai sataa tai tuulee... Vaatteeni olivat aikaisemmalla paikkakunnalla naisellisemmat. Tytöt ihailivat kenkiäni, (joita luulivat uusiksi) kun olin menossa vanhempain-iltaan ja kaivoin 3 vuoden takaisesta muuttolaatikosta korkokantaiset saapikkaat jalkaani. Mutta täällä pitää olla kengät, joilla pysyy pystyssä ja tarkenee Mitään "venäläisrouva"-tyyliä en halua kiskoa ylleni. Eli paksua turkkia ja karvalakkia. Joidenkin mukaan rajantakanahan osaavat naiset pukeutua niiiin kauniisti. Okei, 10 kg painosta pois ja uudet vaatteet. Tarkoittaa reissua johonkin isoon kaupunkiin, jossa on se Stokka. Tarviiko pukeutumisneuvojalle sinne kauppaan varata aika ja kuinka paksu lompakko??