Mies kuntosalille, kun olen laihtunut

Hei!
Onko muille tullut vastaan, että puoliso on alkanut pitämään itsestään enemmän huolta, kun teiltä on pudonnut painoa reippamminkin. Miksiköhän

Eipä ole käynyt niin päin, mutta olen kyllä huomannut, että aktiivisen ja liikunnallisen ihmisen rinnalla elellessä tulee itsekin liikuttua enemmän. Voisko olla kyse hyvästä esimerkistä johtuvasta ilmiöstä? Ja kyllä minunkin mieheni innostui muuten lähteämään lenkille useammin, mitä enemmän itse juoksin, vaikka aikaisemminkin liikkui säännöllisesti budolajien parissa.

Eiköhän tuo ole hyvä suuntaus. Monella tuntuu olevan enemmän ristinä saada sohvan pohjalle jämähtänyt kulti osallistumaan aktiiviseen ja terveelliseen elämäntapaan vähän väkisin, kun eivät itse tajua parastaan.

Ei ole vielä näin käynyt, mutta toivon niin! Mies kyllä aina lupailee, että lähtee vielä mun kanssa sallle tai lenkkipolulle, mutta ei kuitenkaan vielä ole käytännössä innostunut lähtemään mukaan kun pari hassua kertaa. Mutta siis olisin kyllä sinuna tosi iloinen tuosta tilanteesta, Milla-Riikka!

torstaina, 12. marraskuuta 2009 klo 15:13 karamellielli kirjoitti:

Eipä ole käynyt niin päin, mutta olen kyllä huomannut, että aktiivisen ja liikunnallisen ihmisen rinnalla elellessä tulee itsekin liikuttua enemmän. Voisko olla kyse hyvästä esimerkistä johtuvasta ilmiöstä? Ja kyllä minunkin mieheni innostui muuten lähteämään lenkille useammin, mitä enemmän itse juoksin, vaikka aikaisemminkin liikkui säännöllisesti budolajien parissa.

Eiköhän tuo ole hyvä suuntaus. Monella tuntuu olevan enemmän ristinä saada sohvan pohjalle jämähtänyt kulti osallistumaan aktiiviseen ja terveelliseen elämäntapaan vähän väkisin, kun eivät itse tajua parastaan.

Mä olen todella tyytyväinen, että hän on lähtenyt liikkumaan, kun ikääkään ei ole mikään teinipojan vaan 60 on lähempänä kuin 50 niin olisi syytä huolehtia itsestään muutenkin kuin painosta. Hänellä ei ole ksokaan ollut paino-ongelmia.

torstaina, 12. marraskuuta 2009 klo 21:58 Alice in Pieland kirjoitti:

Ei ole vielä näin käynyt, mutta toivon niin! Mies kyllä aina lupailee, että lähtee vielä mun kanssa sallle tai lenkkipolulle, mutta ei kuitenkaan vielä ole käytännössä innostunut lähtemään mukaan kun pari hassua kertaa. Mutta siis olisin kyllä sinuna tosi iloinen tuosta tilanteesta, Milla-Riikka!

Niin olenkin iloinen. Ja erityisesti olen iloinen siitä, että hän on löytänyt juuri hänelle sopivan lajin. Häntä ei kiinnosta vesiliikuntamuodot, kuten minä taas käyn vesikäveluylenkillä pari kertaa viikossa reilun tunnin kerralla ja sitten kerran viikossa vesijumpassa ja puolen tunnin vesikävelylenkki siihen päälle.

Myös ruoanmäärät ovat pienentyneet hänellä, kun sanoo, että ei voi syödä niin isoja annoksia, ettei liikunta mene hukkaan.

Kyllä se varmaan inspiroi puolisoakin, kun näkee toisessa muutoksen parempaan suuntaan

Hieno juttu!!!

Ei ole täällä suunnassa noin päin käynyt, sillä seurustelen ihmisen kanssa joka on aina ollut liikunnallinen. Enemmänkin on mennyt niin, että minä olen saanut motivaatiota lähteä lenkille/salille, kun toinenkin menee.

On varmaan ihan normaalia verrata itseään puolisoon/kumppaniin. Jos toinen laihtuu ja toinenkin siitä innostuu, niin sitä parempi minusta.

Minulla huoli 18 vuotiaan poikaystävän liikunnan lopahtamisesta. Itse liikun paljon ja olen aktiivinen. Salillekkin kulta lupaili paljon tulla, mutta kertaan jäi. En voi kyllä valittaa sillä sali oli tällöin täynnä porukkaa ja muutenkin ahdas tuo kyseinen sali muttei parempaakaan lähellä tarjolla. Poikaystäväni on hoikka ja ei todellakaan mikään sohvaperuna, mutta nyt hän on ollut ilman harrastusta puolisen vuotta ja ei liiku paljon yhtään.
Mitenköhän saisin hänet taas liikunnan pariin? En haluaisi toista ihmistä pakottaakkaan, mutta hänen parastaan ja terveyttä ajattelen. Hän on alkanut ostamaan myös yhä enemmän ja enemmän herkkuja jota popsii iltaisin. Aamuisin hän ei syö tääs ollenkaan ja harvemmin koulussa joten huonompaan suuntaan vaan

tiistaina, 24. marraskuuta 2009 klo 13:16 zukizuki kirjoitti:

Mitenköhän saisin hänet taas liikunnan pariin? En haluaisi toista ihmistä pakottaakkaan, mutta hänen parastaan ja terveyttä ajattelen.

Voisittekohan kokeilla jotain yhteistä lajia, vaikkapa sulkapalloa, squashia tai (pöytä)tennistä? Josko poikaystävä sitten innostuisi taas liikkumaan. Tai sitten ihan vaan yhteistä lenkkiä (jos ei muuten lähde, niin sano, että näin syyspimeillä et yksin uskalla )

Pakottaminen ei tosiaan auta, sen olen todennut oman mieheni kohdalla. Lapsena hänet oli pakotettu liikkumaan ja kun nyt saa itse päättää, niin on tosi vaikea saada liikkeelle. Eli tässä siis odotellaan, että itse tajuaisi liikunnan olevan omaksi edukseen...