"Läskisokeus" – lihominen, laihtuminen ja kehonkuva

Hmm, tutulta kuulostaa... Olen joskus ajatellut niinkin typerästi, että "en mä näytä niin lihavalta kuin vaaka näyttää". No joo, näytän valokuvissa... Viimeksi keväällä jouduin katsomaan totuutta silmiin, kun jouduin kuvattavaksi. Mikä pahinta, hoikkien ystävieni rinnalla. Kuvan nähdessäni kysyin sarkastisesti, että kukas tuo lihava nainen tuossa kuvassa on. Kaverit vaan ihmettelivät, että miten niin, "ihan itseltäsi sä siinä näytät". Ei ollut itku kaukana. :roll:

Ja toinen juttu ovat nämä "isojen tyttöjen vaatteet", eli läskiosastot, kuten minä niitä kutsun Kappahlista on viime aikoina aina silloin tällöin löytynyt jotain kivaakin, mutta suurimmaksi osaksi isojen vaatteiden tarjonta on sitä mitä muuallakin: telttoja, kamalia kankaita, epämuodikkaita vaatteita noin ylipäätään.. Joskus sitä ajattelee löytäneensä jotain kivaa, jossa näyttää ihan siedettävältä, mutta annas olla kun tulee yllättäen vastaan iso kokovartalopeili. Itseinhohan siinä iskee. Joskus tekisi mieli jäädä oikeasti kotiin itkemään. Kaupungilla tuntuu, että ihmiset katsovat minua kauhistellen. Näen/kuvittelen näkeväni heidän katseistaan heidän ajatuksensa: "nuori ihminen ja tuohon kuntoon itsensä päästänyt". Kukaan tuttuni tuskin uskoisi minusta tuota itseinhon määrää.

No, onneksi se ei ole ihan päivittäistä. Mutta kokovartalopeiliä en kotiini ole vieläkään hankkinut... Ihan vaan varmuuden vuoksi :wink:

Juu, kyllä se totuus äkkiä näyteikkunan peilauksesta paljastuu, paljon paremmin vielä kuin siitä kotipeilistä, se kun tulee tavallaan yllättäen. Tänään tuon taas itse havaitsin, kun satuin katsomaan nyt lähes 10 kiloa keventynyttä olemustani ja näytin edelleen paskalta läskiltä . No, sinne alle 60 kiloon on vielä matkaa parisenkymmentä kiloa, joten eiköhän tuo näkykin sitten ole lähes inhimillinen.

Ja noista vaatteista sitten. Ei ole montaa päivää, kun kiukuttelin yhdelle oikeasti lähes missimittaiselle ystävälleni, ettei mitään kivaa löydy kaupasta. Niin tämä nätti nainenpa sanoa pamautti ihan suoraan, että ei niin, kun ne kauniit vaatteet on tehty hoikille ihmisille, koska ne eivät kumminkaan näyttäisi hyviltä läskien päällä. Ja lisäsi ruoja vielä, että kyllähän sä sen tiedät, kun olet itsekin ollut hoikka ja nätti .

Että siitä sain taas kerran muistutuksen siitä, että äkkiä eroon vaan läskeistä.
Enkä muuten yhtään suuttunut tuolle ihmiselle, päinvastoin. Kiukkua tunsin pelkästään itseäni kohtaan siitä, että olen itseni tällaiseksi paksuksi päästänyt. Tuli taas kauhea into saada läskit äkkiä veke.

Tonttutyttö

Samaa olen miettinyt minäkin, että miten voi pään sisässä asua ihan eri ihminen kuin peilissä. :shock: Ja ne valokuvat! Kammottaa ajatellakin, että muut ihmiset näkevät minut koko ajan sellaisena kuin niissä valokuvissa.

Juuri samaa olen itsekin ajatellut omia kuvia katsellessani!! TUOLLAISENAKO muut minut näkevät Enhän mä nyt NOIN läski oikeasti ole!! Mieti, ja omasta mielestänikin olen kuitenkin läski... !!! Ristiäsissä sylikummina ollessani olin mielestäni pukeutunut tyylikkäästi ja kotona näytin ihan ok:lta, mutta ne kuvat sitten.... MIKÄ TANTTA!!!! No, suunta alaspäin, hitaasti mutta varmasti!! :!:

On sitä sellaistakin "läskisokeutta", että ihan normaalipainoinen ihminen luulee olevansa läski. :roll:

Tälläinen tapaus on ainakin minun tuttavapiirissäni, sukulaismiehen avovaimo, joka on hoikka, BMI arviolta max. 23. Tuntuu tosi turhauttavalta, kun hän aina valittaa olemattomia läskejään, milloin heiluu muka alli, milloin tulee äkäisenä vaatekaupoista ostamatta mitään, koska ei voi muka ostaa niin isonumeroisia vaatteita. :shock: Valokuvissa näkee kaksoisleukoja, jota ei ole, jne.

Sanoinkin kerran tälle henkilölle, että sinulla taitaa olla vääristynyt kuva omasta kropasta, kun näet läskiä siellä missä sitä ei ole. Mutta sama valitus vaan jatkuu tapaamisesta toiseen.

En oikein tiedä mitä tälle pitäisi sanoa, koska normaalipainoisen läskivalitus tuntuu loukkaavalta sellaisen seurassa, jolla niitä kiloja oikeasti on. :?

Minulla taitaa olla juuri tuollainen "läskisokeus", jolloin normaaliapinoinen luulee olevansa läski. Painoindeksini on tällä hetkellä hieman päälle 21 (176/65), mutta silti kuvittelen edelleen olevani lihava. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että olin koko nuoruuteni isokokoinen ja aina se porukan suurin (toiki pituuttakin oli hieman enemmän, 176cm). Nyt kun olen reilussa parissa vuodessa pudottanut 17 kg, niin edelleen ne mielikuvat pyörivät siellä entisissä muistikuvissa. Eli minäkuvani ei todennäköisesti ole päivittynyt.

Pitäisi varmaan seistä kokovartalopeilin edessä ja katsella kunnolla itseään. Vatsassa on vielä hieman ylimääräistä, muuten olen melko tyytyväinen itseeni. Kun voisi olla niin, ettei tarvitse koko aikaa vetää vatsaa sisään. Siinä tavoitteeni .

Papaija

Minulla taitaa olla juuri tuollainen "läskisokeus", jolloin normaaliapinoinen luulee olevansa läski. Painoindeksini on tällä hetkellä hieman päälle 21 (176/65), mutta silti kuvittelen edelleen olevani lihava. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että olin koko nuoruuteni isokokoinen ja aina se porukan suurin (toiki pituuttakin oli hieman enemmän, 176cm). Nyt kun olen reilussa parissa vuodessa pudottanut 17 kg, niin edelleen ne mielikuvat pyörivät siellä entisissä muistikuvissa. Eli minäkuvani ei todennäköisesti ole päivittynyt.

Pitäisi varmaan seistä kokovartalopeilin edessä ja katsella kunnolla itseään. Vatsassa on vielä hieman ylimääräistä, muuten olen melko tyytyväinen itseeni. Kun voisi olla niin, ettei tarvitse koko aikaa vetää vatsaa sisään. Siinä tavoitteeni .

Auttaisikohan siihen 'päivittymiseen' se, että katselet päivittäin niitä kuvia, jotka Sinusta on otettu viime aikoina, eli hoikkana :?:

Tehokeinona voisit vertailla niitä kuviin ihmisistä, joita pidät hoikkina ja taas niihin, joita pidät ylipainoisina...

En yleensä tähän asti ole pitänyt siitä, että minusta otetaan kuvia. Nyt voisin pyytää avomiestä nappaamaan muutaman kuvan ja katsella niitä tarkasti .

Kiitos vinkistä, aion koittaa ehdotustasi !!

Papaija

En yleensä tähän asti ole pitänyt siitä, että minusta otetaan kuvia. Nyt voisin pyytää avomiestä nappaamaan muutaman kuvan ja katsella niitä tarkasti .

Kiitos vinkistä, aion koittaa ehdotustasi !!

Eipä kiittämistä - kerro sitten, mitä vaikutuksia sillä oli :wink:

Ajatuksia herättävästi kirjoitit Lettu. Samoin koen normaalipainoisen/hoikan valituksen "läskeistään" jotenkin loukkaavana. Olen oppinut ajattelemaan sellaisista, että onpa kypsymätön ihminen. Mutta oikeastaan taitavat olla hieman "sairaita"?? Varmaan rankkaa sellaisella ihmisellä. Ei näe ympäristöään, ei ajattele hyviä tapoja tai muiden tunteita...keskittyy vain omaan kroppaansa, jonka kokee olevansa viallinen! Kun oma käsitys kehosta on niin pahasti vinksallaan ja sitä pitää vielä suureen ääneen muille voivotella voisiko se olla esim. anoreksia nervosan tai bulimian esiaste. (tää on ihan täysin "kyökkipsykologian" pohjalta tehty vaistomainen arvaus just tällä hetkellä!).

Tosin nykyään väistän tuollaiset valittelijat tai vaihdan puheenaiheen sujuvasti jos joku moista yrittää (hyvissä ystävissä ei löydy tuota...ystävän kanssa tietysti käsittelisin asiaa!) . Annan heidän valitella jollekulle muulle. Mulla kun piisaa ihan nämä omat ja läheisten ongelmat :lol:

HEI! Olen vieläkin täällä!
Piti vielä kirjoittaa kokemukseni tuosta läskisokeudesta.
Kuvittelin olevani nuorena aika lihava.
Monien ihanien silloin hakkimieni vöiden perään olen haikaillut.
Kun nyt kokeilen niitä, pituutta pitäisi olla 30-40 cm enemmän,
että saisin ne kiinni.
Annoin miniälleni niistä yhden ja ajattelin, ettei hän voi sitä käyttää,
koska on niin pienivyötäröinen. Olenkin kysynyt häneltä aina, koska
aikoo katketa koko tyttö.
Mahtui muuten juuri ja juuri vyötärölle.
En ollutkaan iso. Valokuvat todistavat saman asian, kun katson niitä
nyt tällä järjellä.
Nykyiset kuvat niin valokuvissa kuin peilissäkin kertovat myös totuuden.
Vaikka kuinka vetäisi vatsaa sisälle, niin olen nyt lihava! Tälläkin järjellä.
Kiloja onkin melkein 20 enemmän niistä ajoista.
Tyydyn kompromissiin. Olisin sopivan kokoinen 10 kiloa pudottaneena.
Voi sitä olla sokea itsensä kanssa ja ihan molempiin suuntiin. Ja
jos joskus vielä luulisi sattumalta olevansa hyvännäköinen vähissä
vaatteissa, siellä kuuluisassa sovituskopissa voi käydä mielensä muuttamassa.

p.s. huom! Opin minäkin vihdoin ja viimein nuo hymiöt.