"Läskisokeus" – lihominen, laihtuminen ja kehonkuva

Hih, aivan samaa olen useasti miettinyt, että miten se oma kehonkuva voikin olla niin vääristynyt! Lieneekö samaa juurta oleva vääristymä kuin anorektikoillakin, he vain näkevät itsensä peilistä aina lihavina, minä taas kovin sopusuhtaisen, joskus hoikankin näköisenä. Valokuvathan sen "totuuden" sitten paljastavat, vaikka kyllähän se painoindeksikin (32) omaa tarinaansa kertoisi jos kuuntelisin...

Huh, turhan usein on itseinho iskenyt -oikein niin, että ihan ranteita pakottaa!
Totta on sekin, että kun on muka onnistunut puottamaan muutampia kiloja, niin jostain iskee luulo, että nyt sitä ollaan hoikkaa tyttöä. Mutta annas, kun näät kuvan ittestäs, niin jopa tultiin alas, korkealta ja KOVAA! Näin se vain minun kohalla menee
Ja tuo itseinho kun on päällä, niin millään ei ole mitään väliä, ruokaa vaan naamaan, niin että napa raikaa. Ja sitten tuleekin kierteen toinen vaihe:
Syöt tuohon tuskaan muutaman päivän, hyppäät puntarille, ja (aina mulle puntari näyttää saman 6 kg +) paino on noussut, kun kuuraketti taivaisiin.
Siitä tulee sitten taas kunnon itseinho, entistä ehompi. Siinä menee taas muutampi päivä, jolloin käydään tiukkaa keskustelua ittensä kans ja niin taas kiltisti palataan ruotuun. Kunnes taas jonain päivänä...
Tällä kertaa toivon, etten enään joudu tuon itseinhon valtaan ja tuohon syömisen ja raivostuttavan tunteen otteeseen. Nyt ainakin teoriassa olis asiat mallillaan, kun ei maha huuda nälkää koko ajan, niin kaikki mieliteot jää suurin piirtein syömättä.
Ja minä olen harrastanut tiukkaa itteni ärsytystä, käyn tai kävin suurin piirtein aamuin illoin puntarilla ja jos paino oli noussut vaikka satakin grammaa, niin siinä oli inhon ainekset.
Nyt sitten päätin, että EN TOTTA VIE KÄY JOKA PÄIVÄ PUNTARILLA. 2 x/vko on riitettävä. Tai ei tässä ole kellään enään kivaa.
Nyt sitä noudattaen...
Semmoista tarinaa ihanasta itseinhosta. Se on kyllä usein kylässä käyvä vieras, tajuais välillä pitää taukoa, niin olispa paljon kivempaa. :lol:

Minä olen deletoinut monenmonta digikuva, kun lapset on halunneet äitiä kuvata....Mutta ei niitä kestä katsella.

Ennenvanhaan valokuvat ei edes olleet niin tarkkoja, kaukaa otettu kuva oli kaukaa otettu kuva. Mutta nyt digi aikana sen penteleen voi zoomailla tietsikalla, ja taas mamman lämpöeristeet tulee tarkasti näkyviin!

Sovituskopit kierrän kaukaa. Ja turha sinne on mennä ähisemään ainakaan naisten vaate-osastolla, niinkuin joku tuossa jo sanoi, ne mallit on tosi p**seestä. Ei ne kyllä kovinkaan monelle voi istua, on ne niin omituisia mitoituksia. Ja väriskaala on ruskea-vihreä....

Ellokselta olen parhaat vaatteet löytänyt, niinkuin Hirmukin mainitsi. Siellä on kokoja ja malleja joka makuun. Ja mikä parasta, ne voi sovitella kotona. Palauttamaan en ole joutunut kuin yhden kerran, silloin oli housuissa niin lyhyet lahkeet ja kireä vyötärö, että ei näyttäneet hyviltä yllä.

Olen itse kokenut samat jutut moneen kertaan.
Kaiken huippu oli poikaani odottaessa...
Paino nousi 35 kg ja ihmiset kauhistelivat, kuinka 22-vuotias päästää itsensä siihen kuntoon, että painaa synnyttäessään 120 kg...
Eipä ollut meikäläisellä siihen painonnousuun mitään sanomista tai tekemistä, paino nousi vaikka olisin syönyt vain ruohoa...

Mutta tosiasia on että vaatteiden koot muuttuivat vuoden 2000 jälkeen pienemmiksi.
Tiedän tämän siitä, että opiskelin tuolloin vaatetusalalla ja meitä oppilaita mittailtiin uusia mittoja varten...

Ehkä uusien, pienien mittojen on tarkoitus masentaa meitä "kookkaita" ja "runsaita" naisia/miehiä, ja saada meidät ikuiseen laihdutuskierteeseen, masennukseen ja itseinhoon...

Suoraan sanottuna sapettaa nykyinen ulkonäkölogiikka, etenkin nuorilla ihmisillä.
Itse tosiaan olen kohta 24-vuotias ja painan tällä hetkellä 87 kiloa...
Joka päivä masennun astuessani peilin eteen tai pukiessani päälle...

...jos ei oikein oo tyytyväinen nähdessää itsensä valokuvista, niin eipä oo passikuvassakaan kehumista! Meikäläistä ei oikein tunnista kuvista kun on tullut uudet ohjeet niistä kuvista: pitää olla mahdollisimman neutraalin näköinen! Ei saa hymyillä, kulmia ei saa nostaa, hiukset ei saa olla kasvojen edessä, lasit mieluummin poissa, katse suoraan eteen ei yhtään mihinkään suuntaan saa pää olla vinossa jne jne. Sellainen kuva sitten on sun henkkarissa tai passissa seuraavat viis vuotta! NO, onneks ei oo kokovartalokuva....................................... :lol:

Mä olen tarkoituksella ottanut itsestäni jo moneen eri otteeseen ns. ennen-kuvia, niitä jälkeen-kuvia vaan ei tahdo tulla
Pitää ottaa samassa asennossa, samassa paikassa sellaiset kuvat mistä sitten näkee erot kun joskus onnistuu laihtumaan, ei sitä eroa oikein muuten itse näe.

MissLexi

Mutta tosiasia on että vaatteiden koot muuttuivat vuoden 2000 jälkeen pienemmiksi.
Tiedän tämän siitä, että opiskelin tuolloin vaatetusalalla ja meitä oppilaita mittailtiin uusia mittoja varten...

Ton olen kyllä itsekin huomannut - olen nimittäin viimeiset 15 v. ollut suurinpiirtein samassa painossa (parin kilon heitoilla) ja ennen sopi hyvin useimmat 38 koon vaatteet, mutta nykyään useimmiten koko 40. Jonkun aikaa ihmettelin asiaa, kunnes jossain kaupassa näin sellaisen taulukon missä kerrottiin kokojen uudistamisesta (joku eu:n yhtenäistämisjuttu taas). Eli siinä ainakin hiukan lohtua kaikille, jotka ihmettelee kun ei enää mahdukaan samoihin kokoihin kuin joskus ennen...

Mutta on toi vaatteitten sovittaminen silti aika masentavaa, itse inhoan varsinkin housujen etsimistä ...

Kiva kuulla, että koko numeroja on muutettu, en olekaan NIIIIIIIN suuri.

Eilen kävin kaupassa pojan kanssa, 10v, vilkaisin muutamia ihan hauskoja T-paitoja. Poika katsoi koko numeroita yms. totesi sitten, että XL = extra lady. No, sehän osui nappiin, vaikka taitaa äiti olla enemmän kokoa extra extra lady (= XXL). Nauratti väkisin, kun poika yritti olla kohtelias ja väittää, ettei äiti nyt niin suuri ole.

Alennusmyyntien loppujen kuteet liikkuvat koossa 36 - 40. Ei siis alennusmyynnistäkään isoille tytöille?

No, pianhan toivottavasti kolkuttelemme noita pienempiä lukemia.

Oi niin tuttua!

Mulle käy jatkuvasti noin. Ostat jotakin fiksun näköistä, jotain suorastaa kivaa, kaunista ja sitten kävelet näyteikkunan ohitse ja kauhuksesi huomaat ohikulkevan virtahevon olevankin... SINÄ ITSE!

Monet kerrat on tehnyt mieli juosta itku kurkussa kotiin.

Kokonumeroissa on tottuminen. Itse käytin ennen juniorin syntymää kokoja 34 ja 36. Nyt vaatteen kokonumero alkaa nelosella, eikä todellakaan ole se pienin (eikä aina tosiksi pieninkään) niistä.
Ja kuten toisessa aiheessa tuli kerrottua, vartta kokonaiset 159cm... :roll:

Ja peilin edessä voi hakea itsestään niitä parempia kuvakulmia, mutta kuka poseeraa jatkuvasti?
Joskus melkein purskahdin itkemään, kun näin isosta ikkunasta peilikuvani kulkiessani sen ohi. Joka puolelta tursotti ja pullotti.
Onneksi nyt olen matkalla kohti kauniimpaa minää.

Kannanpa minäkin korteni kekoon koko-keskusteluun.
Sen verran olen sivusta seuranut, vaikka en rätti-myyjänä ole ollutkaan, että tiedän miksi isoja kokoja ei ole alennusmyynnissä.
Vaatteet tulee kauppoihin satseina. Satsi sisältää yleensä 1kpl 36, 2 kpl 38, 2 kpl 40, 1kpl 42 ja 1kpl 44. Vain harvassa satsissa on isompia tai pienempiä kokoja, ja jos on niin 1kpl/satsi. Isot koot menee kaupaksi heti, ne ei ehdi odottaa alennusmyyntiin saakka. Jos kauppa haluaa tilata tuotetta lisää, täytyy sen tilata koko satsi.
Olen itse töissä marketissa, josta en löydä itseni kokoisia vaatteita (48-52) kuin poikkeustapauksessa. Se on sellainen tyypillinen ämmien-liike (sanoi kokoa 34 oleva ystävätär), eli yleisin vaatekoko on M.