Läheisten "läskisokeus"

Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta kuin mulla? Viimeisen reilu vuoden aikana on vaa'an mukaan lähtenyt liki 20 kg, mutta läheisimmät pitävät edelleen todella ylipainoisena. Vaikka vaaka ja tämä ohjelma kertovat mun olevan jo normaalipainoinen, ei itselle mene jakeluun. Eilen viimeksi sain miehen siskolta vanhoja äitiysvaatteita; "sopivat sulle kun mulle järkyn suuria". Samoin anoppi siunaili jokin aika sitten kuinka on väärä kokolappu laitettu vaatteisiin kun mulle muka 38 mahtuu päälle... Laihdutus ohjeita yms lähimmät kantavat selkä vääränä, että olisin taas joskus samanlainen kuin ennen lapsia. Itsetunto välillä hyvinkin pakkasen puolella, mutta kunhan kesä ja kevyemmät vaatteet tulevat... :lol:

Ensinnäkin tuo kuulostaa minun korvaani siltä, että he vain ovat kateellisia!!
Onko nämä ihmiset lihavia vai laihoja? Jos heillä on painon kanssa ongelmia ja sinä olet onnistunut siinä, he haluavat (kai) pönkittää omaa itsetuntoaan kiusaamalla sinua. Mikä nyt tietenkin on väärin, mutta tuo heille jonkinlaista mieli hyvää.
Tältä siis minusta se kuulostaa.

Vaikka se tuntuukin pahalta ei siitä kannata pahoittaa mieltään, kun tiedät itse onnistuneesi siinä ja olet, niin kuin sanoit, normaalipainoinen !!!

Tsemppiä sulle ja hyvää kevään odotusta.

PS. Aika harva saa takaisin sellaista kroppaa, mikä oli ennen lapsia. Se vaatii TODELLA paljon työtä. Paitsi ellei ole koko ikänsä ollut laiha eikä koskaan kärsinyt lihavuuteen taipuvuudesta.
Minä itse olen saanut lapsen yli 5kk sitten ja tiedän etten koskaan tule olemaan enään 55 kiloinen! Mutta jo se 65kg lukukin käy minulle. Pääasia että on hyvä olla itsellä!!! Sen pitäisi heijastua muillekin, kun näkevät itsevarman ihmisen, joka on tyytyväinen kokonaan itseensä
Jopas tuli toistettua samaa asiaa eri muodossa...heh. Mutta varmaan nyt ymmärsit pointin

-Kaisa-

Ovat ihan normaali painoisia. Ja joukossa on mukana mm oma äiti... Kaks vanhinta lasta sentään kehuu kuin oon laihtunut (kaks pienintä eivät vielä puhu) ja mies huomasi joku aika sitten muutaman kilon lähteneen. Mutta vaa'alle piti hänet viedä, että uskoi kuinka paljon on lähtenyt... Liikun runsaasti eli pelkkää löysää ei ole. Ärsyttää vaan suunnattomasti!

Eli kuulostaa kateudelta!! Todella ikävää tuollainen.

Muistan hyvin, kun aikoinaan olin nuorena ylipainoinen ja sain painon tippumaan -20kg. Painoin sitten hoikimmillani noin 53-55kg ja minua ei kukaan perheeni jäsen kehunut kuinka olin laihtunut, koska he taistelivat painoa vastaan silloin kanssa!! Äitini jopa sanoi minulle että älä koko ajan jaksa puhua siitä, kuinka olet onnistunut tiputtamaan painoa!!! Olin todella yllättynyt ja pettynyt äitiini. Ja nyt, kun minulle on tullut raskauden myötä kiloja noin +20kg ja hän on onnistunut laihtumaan jaksaa nyt kyllä olla kehumassa omaa saavutustaan ja yrittää saada minulta kehuja. Tämä taas puolesta puhuu siitä, että äidilläni on huono itsetunto!!

Kaverini taas kommentoi minulle, kun oli aikoinaan onnistunut pudottamaan painon, että hänestä minä olin kivemman näköinen lihavana ja että se "puki" minua!!! Eli sekin oli vaan jollain tapaa kateellinen, tai ei vaan voinut hyväksyä sitä, että olinkin sitten laiha!!

-Kaisa-

Minä mietin tuon kateuden lisäksi sitä, kuinka usein tapaat näitä rakkaita sukulaisia? Usein tavatessa he eivät huomaa laihtumista vaan ovat sokeita näkeäkseen tuon loistavan ja kadehdittavan hoikistumisesi.

Ennen näiden sivujen löytämistä pidin itseäni sopusuhtaisena, kunnes totuus paljastui painoindeksissä; merkittävä ylipaino. Ai minulla? Rintavana ihmisenä olen ajatellut, että nämä hinkit pitää kantaa kropalla, jossa on jotain tukeakin. Lisäksi olen löytänyt vaatteita, joissa on tyyliä ja oikeaa kokoa. Kaikki niksit on otettu käyttöön ja jokainen tietää ne miljoona tekosyytä ja valhetta, jolla voi selitellä itselleen, miksi ei tarvitse käydä lenkillä tai jättää syömättä se ihana grillimakkara. Sokeus on katsojan silmissä, sitä se oli omissanikin.

Jotain olen tehnyt väärin, koska viime kesänä liikuin enemmän kuin koskaan, söin monipuolisesti, join vettä, tein kaiken mahdollisen, eikä paino siltikään laskenut. Vähemmästäkin turhautuu.

Yhtä kaikki, ziljoonasti onnea -20 kg:sta, itselläni on sama tavoite.

Kateutta on, mutta älä välitä.
Ostappa jotain ihan erityylisiä vaatteita ja käy kampaajalla, piristää varmaan sinua itseäsi ja voipa olla että läheisetkin huomaavat uuden tyylin.

Toisaalta, ei kannattaisi välittää asiasta, ei ole helppoa olla välittämättä.

Itse silloin nuorena kun olin normaalipainoinen, oma äiti on aina sanonut että voi kun sä oot lihava, vaikka olin ihan normaali varsinkin kun jälkeenpäin valokuvia katsoo tietää ettei ollut silloin ylipainoinen. Ollaan mietitty asiaa serkkujen kanssa että kun meitä uhkean mallisi ollaan pienestä asti haukuttu lihaviksi, voiko se iskostua jonnekin alitajuntaa ja sitä ei sitten osaa itseänsä muunlaisena aatella. Ei se tietenkään ole syy lihomiseen mutta voi siinä olla joku osanen vaikuttamassa omaan itsetuntoon. No menee filosofoinniksi.

Mun tapauksessa kyse ei ole uhkeudesta, kohta on pelkät kuopat ylävartalossa. :lol:
Voi olla, että miehen sukulaiset näkevät "liian" usein, eivätkä huomaa eroa. Äitiä näen ainoastaan reilun kk välein, mutta hänen tapauksessaan saattaa hyvin olla kateutta. Hän on ollut aina hyvin hoikka, mutta muutama vuosi sitten alkoi lihoa kilpirauhasvaivojen takia.
Kampaajalla kävin ja anoppi meinas, et ootpa väsyneen näköinen ja naamaki kaventunu, oot varmaan kipeeks tulossa... Odottelen kesää ja vähempiä vaatteita, jos tuo tulos sitten paljastuisi...

Kiitos kaikille piristyksestä! Kyllä se vyötärön ympärys kapenee ajan kanssa, kunhan muistaa välillä nauttia. Mutta tärkeintä on taas palata järkevään syömiseen kun juhlat ovat ohi! Hyvin samankaltaisella ruokavaliolla olen painoni pudottanut mitä tämä ohjelma tarjoaa eli toimii ainakin mun tapauksessa! :!:

Voi olla niinkin, että anoppisi luulee sinun sairastuneen vakavasti kun olet niin laihtunutkin. Siihen en ainakaan minä enää keksi nasevaa vastausta.

Kaikkein viisainta lienee, jos asetut moisten kommenttien yläpuolelle ja nautit olemuksestasi. Se on parasta lääkettä hänelle, jonka tarkoitus lienee vain satuttaa sinua ja lannistaa onnistumisessasi. Ihminen, joka ei pysty nauttimaan toisen onnesta on... Niin, mitähän? Omassa itsetunnossaan heikko. Ja ketä anoppi mieluiten nokiitelisi jollei omaa miniäänsä.. :roll:

Yhtä kaikki, kevät tulee keikkuen ja kohta saa keventää vaatetusta. Onnea vielä menetetyille kiloillesi. Vaikka sanonnan mukaan saavutetuista linjoista ei luovuteta (Mannerheim?) niin entiselle sinullesi aaltoja, vihellystä, aaltoja, taputusta, hurraata, aaltoja, aaltoja.... :lol:

Way to go girl, go get them! :wink:

PS. Aika harva saa takaisin sellaista kroppaa, mikä oli ennen lapsia. Se vaatii TODELLA paljon työtä. Paitsi ellei ole koko ikänsä ollut laiha eikä koskaan kärsinyt lihavuuteen taipuvuudesta.
Minä itse olen saanut lapsen yli 5kk sitten ja tiedän etten koskaan tule olemaan enään 55 kiloinen! Mutta jo se 65kg lukukin käy minulle.

Tähän on nyt pakko lisätä, että kyllä tuokin onnistuu
painoin ennen raskautta 63kg ja nyt vaaka näyttää lukemaa 57kg ja vieläkin on alaspäin menossa, tosin raskausajastakin tulee jo kohta 7vuotta täyteen , mutta kyllä se mahdollista on ! Liikuntaa vain runsaasti ja ruokavalio kohdalleen.
Sen olen kyllä huomannut, että lantio ei enään niin kapeaksi tule kuin ennen raskautta, siihen se kyllä jälkensä jättää.

Siiri:

No hyvä tietää, että on mahdollista!!! Sitten on tällä mammalla toivoa!

-Kaisa-