Kuvittelen olevani hoikka, mutta vaaka todistaa toisin

Munkin ongelmana on läskisokeus, mutta mulla se vaikuttaa niin, että tunnen ja kuvittelen olevani sopusuhtainen :roll: Vaaka ja mittanauha sekä juuri vaatteiden kokomerkinnät vaan todistavat päinvastaista.. Pituutta mulla on 167 cm, painoa laihdutuksen alkaessa vähän päälle 79 kg. Eli pyöreästi 10 kg ylimääräistä Laihdutuspäätöksen sain tehtyä kun otin mittanauhan avuksi ja mittasin vyötärönympärystän, joka oli huikeat 99 cm :shock: Vielä kun suvussa on kaikenlaisia sairauksia niin päätin saada mahaani pienemmäksi ennenkuin kaiken maailman taudit iskee!!

Mutta kun ongelmanani todellakin on se, etten tunne itseäni lihavaksi vaikka tiedän sitä olevani! Sekään ei auta tilannetta kun kaikki tuttavanikin aina sanovat minun olevan sopusuhtainen eikä missään nimessä lihava. Aikaisemmin se tuntui hyvältä, mutta nyt kun yritän laihduttaa, saa tuollaiset kommentit minut jo melkein toisiin ajatuksiin laihdutuksen suhteen.

Ja usein käy mielessäni, että haluanko edes laihtua?! Olen melko tyytyväinen takapuoleeni ja rintoihini, ainoa minkä haluaisin saada pienemmäksi on juuri tuo maha. Mutta näyttää vähän siltä, että juuri mahasta on vaikea päästä eroon: olen laihtunut noin 4 kiloa, mutta vain 2 senttiä on lähtenyt mahasta pois. Että kohta taitaa olla jäljellä enää kahlaajalinnun jalat ja IIIIIISO maha

Löytyykö tältä palstalta ketään muuta yhtä kieroutuneesti ajattelevaa :wink: :?:

Sinä oot kyllä hyvin pudottanut painoa.

Olen siinä mielessä yhtä kieroutunut, että olemme vissiin ihan :lol: saman mallisia.
Enkä minä tunne kotona ollessani tai normaalisti touhutessa itseäni yhtään ylipainoiseksi - mutta annas olla vaatekaupassa tai valokuvia katsellessa tai kun tarviis lähteä jonnekin oikein "ihmisten ilmoille".

Minä olen 170 cm. Aloittaessani 80 kg, sitten tuli kilo lisää ja nyt paino on 77,5 kg. Vyötärö oli 96 senttiä ja nyt se on 89 cm. Vyötärö pääsi siis jo terveysriskin rajan alle. Laitoin itselleni hyvin kohtuullisen tavoitteen ekaan vaiheeseen, tavoittelen 74 kloa nyt ensin. Kyllähän se 70 olisi ihanne, mutta kunhan ensin saan pidettyä tuossa 74 kg:ssa siihen päästyäni, niin katsotaan sitten.

Mulla on verenpainelääkitys ja mulle muistutetaan terkkarissa aina ylipainosta - vaikka itse en ole itseäni ihan hirveen isona pitänyt. Kaikki ylimääräinen mulla on vatsassa ja äitini on aivan samanmallinen..

Sitä vaan näkee itsensä samanlaisena kuin ennen oli - ja haluaisi samaan kokoon kuin nuorempana. Siitä olen kuitenkin tinkinyt ja olen enemmän kuin tyytyväinen päästessäni tuohon ekaan tavoitteeseen. En muuten edes tiedä miksi se tavoite on 74 kg, kun ihan selvästi kirjoitin 70 kg, mutta olen sen annetun tavoitteen nyt kiltisti omaksunut. Ja sikäli ihan realistinen, että mun vauhdilla olen marraskuulla tuossa annetussa tavoitteessa.

En muuten tiedä saako täällä näitä kilojaan ja mittojaan näin esitellä, mutta kilot ja mitat on niin konkreettisia kuitenkin ops:

Olen kerran aikaisemmin pudottanut painoa ja sillon liian nopeasti ja liikaa ahnehtien (90 kgsta 70 kgseksi) ja ilmeisesti siksi se hupsahti takaisin yhdessä kesässä takaisin. Siitä hupsahduksesta on kolme vuotta, mutta en ole viitsinyt nähdä vaivaa tehdäkseni asialle jotain - se ei vaan vaivannut minua mitenkään, kun oli muuta huolehdittavaa.

Jokainen täällä on eri tavoitteilla liikkeellä, mutta myös jokaisella perusteltu syy hakea täältä apua painonhallintaan.

Sama ongelma täälläkin. Olen jo joissakin keskusteluissa siitä jo maininnutkin. Mä olen myös 167cm pitkä, ja tällä hetkellä painan n.79 kg. Runsas vuosi sitten n. 67kg. Huhtikuussa jo 84. Vyötärö ei ole ihan noin suurissa lukemissa, mutta silti 88cm. Minäkin kuvittelen usein olevani suht. hoikka ja hyvän näköinen, kunnes vaivihkainen peiliin vilkaisu saattaakin näyttää ihan muuta. Tai jokin vaate, jonka kaivan kaapista sovittaakseni sitä päälle, eikä se mahdu päälle millään ilveellä!

Yksi päivä sisko lähetti pari kuvaa minusta ja kummipojastani runsaan viikon takaa, ja hyvä etten ruvennut itkemään! Näytin isolta, mutta kaikkein pahin oli naama, joka näytti jotenkin ihan turvonneelta ja todella rumalta. Kun katson normaalisti peiliin, niin kasvoni eivät todellakaan näytä siltä!! Mutta valokuvissa...
Toki haluaisin laihtua muutenkin, mutta voi jos saisin kasvot yhtä kapeiksi kuin ne olivat vielä jokin aika sitten.

Olen 157 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 67,5 kg. Vyötärön ympärys on nyt 84 cm, tosin vuosi sitten n. 10 cm enemmän. Vaikka vyötärö on kaventunut vuoden takaiseen, niin masuhan se on meikäläisellä, mikä ensimmäiseksi pistää silmään. Ei voi mitään.

Kauhistelin lapsena äitini isoa mahaa, mutta viime vuosina olen saanut katsella äitiäni noin 10 kg itseäni hoikempana eikä se mahakaan näytä enää suhteessa niin suurelta kuin aikoinaan. Sen sijaan minun mahani on ollut suorastaan valtava melkein koko aikuisikäni. Hoikkana ollessanikin jo parikymmentä vuotta sitten minulta saattoi kysyä jopa puolituntematon ihminen (yleensä mies :twisted: ), että olenko raskaana Ja painoin sentään silloin n. 50 kg...

Nyt huomaan myös omassa vanhemmassa tyttäressäni samoja geenejä (valitettavasti). Hän on hoikkaakin hoikempi ja rakastaa tiukkoja paitoja. Mutta sama sukuvitsaus on hänellekin näköjään periytynyt, ei voi mitään. Hänkin jumppasi jossain vaiheessa parisen kuukautta pallojumppaa vatsalihaksille ja kertoi nopeasti saaneensa 4 cm vyötäröltä pois. Valitettavasti kissa oli myöhemmin puhkaissut pallon eikä köyhällä opiskelijalla tainnut olla varaa ostaa uutta. Tiedänkin muuten nyt, mitä joulupukki tuo hänelle muunmuassa joululahjanaan... :wink:

taikku

En muuten tiedä saako täällä näitä kilojaan ja mittojaan näin esitellä, mutta kilot ja mitat on niin konkreettisia kuitenkin ops:

Totta kai saa!!

Aiheesta sen verran, että minun omakuvani ei ole varmaankaan koskaan ollut täysin oikea. Kuvittelen itseni huomattavasti todellista pienemmäksi. Johtuisiko siitä, että peilistä on hyvä katsella aina tietystä, edullisesta näkökulmasta? Nyt, kun olen käynyt useamman vuoden jumpassa ja joutunut siellä katselemaan itseäni, omakuva on luultavasti vähän realistisempi kuin se oli. Lähinnä minusta tuntuu, että omakuva on sellainen "häilyvä" - en oikein edes tiedä, miltä kuvittelen näyttäväni.

Pääasia, että tiedän olevani liian iso ja teen asialle vihdoinkin jotain!

Tuosta omakuvasta vielä, sitä en äsken kommentoinut, kun jäin kiinni tuohon vatsa-asiaan :? .

Minun omakuvani on sellainen, että olen noin parikymppinen (ehkä vain hieman päälle) reipas, urheilullinen NUORI nainen. En enää muutamaan vuoteen ole ollut kiinnostunut valokuvien, puhumattakaan videoiden katselusta. Joskus harvoin, kun sattumalta huomaan minusta hyvästä kuvakulmasta otetun kuvan kiinnostun. Hyväksyn itseni sellaisena kuin haluan olla. Minulla on silmälasitkin, mutta mieluiten ajattelen itseäni ilman niitä. (Onneksi en välttämättä tarvitsekaan niitä kuin autoillessani ja halutessani olla työssäni mukamas vakuuttavamman näköinen ). Turha lienee mainitakaan, että olen jo 40 ja risat... . Eikös sitä kuitenkin jossain sanota, että ihminen on sen ikäinen kuin tuntee olevansa tms. :P

Johna

Aiheesta sen verran, että minun omakuvani ei ole varmaankaan koskaan ollut täysin oikea. Kuvittelen itseni huomattavasti todellista pienemmäksi. Johtuisiko siitä, että peilistä on hyvä katsella aina tietystä, edullisesta näkökulmasta? Nyt, kun olen käynyt useamman vuoden jumpassa ja joutunut siellä katselemaan itseäni, omakuva on luultavasti vähän realistisempi kuin se oli. Lähinnä minusta tuntuu, että omakuva on sellainen "häilyvä" - en oikein edes tiedä, miltä kuvittelen näyttäväni.

Tämä kuulostaa todella tutulla! Olin aiemmin tosi hyvässä kunnossa ja hoikkakin. Nyt mitat 164/67 *huokaus*. Lähellä ylipainoa siis, normaalin painoindeksin ihan ylärajoilla tai vähän ylikin ja vyötärönmitta huitelee pitkälti terveellisen rajan väärällä puolella.

Jotenkin onnistun välillä silti ajattelemaan, että olen edelleen samassa kunnossa kuin ennen. Ja vaikka katson peiliin ja järkytyn näkemästäni, en vain jotenkin voi uskoa, etten enää olekaan hoikka. Aina välillä siitä masennun ja otan itseäni niskasta kiinni, mutta ison osan aikaa vain kuvittelen olevani yhä samanlainen kuin muutama vuosi sitten.

Mikähän kumma tähän auttaisi?

Minä olen vain yrittänyt katsella sinne peiliin ja tottua ajatukseen... Ja nythän muuten yritän lähestyä sitä kuvaani! :lol: :lol:

Ihan kuin omia ajatuksiaan olisi täältä lukenut!

Itsekin olen varsinkin mahasta pyöreä mutta en sitä itse "huomaa" paitsi juuri valokuvista ja vaatekaupassa ja silloin se iskeekin aina niin voimalla että ei ole itku kaukana Muuten miellän itseni vain hieman normaalia pyöreämmäksi ja esim. kadulla saatan katsella itseni kokoisia ihmisiä että onpas siinä isomahainen tai -peppuinen yksilö. ops:

Viime kevään aikana paisuin ja kilot nousivat uuteen ennätykseeni ja silloin oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja kohdata todellisuus. Otin itsestäni "ennen"-valokuvia ja huhhuh kun oli pahannäköistä. Nyt, vain muutaman kilon mutta sitäkin useamman vyötärösentin pienempänä on kiva verrata niihin. Tosin yhä täytyy pinnistää: Vielä on tavoitteeseen vajaat 10kg.

Hei suklaasuu!

Tuossa ekassa viestissä laitat painosi ja pituutesi.. Mulla sama pituus ja paino, mutta vyötärömitta on aivan aivan eri..

Olen tainnut mitata vyötärön mistä sattuun..

Mistä siis se mitataan.. tuntuu typerältä kysyä tuollasta

ja sit vielä että osaatko sanoa kun kävin laittamassa tuohon edistyminen kohtaan oman painon ja vyötärön mitan, ja merkkasin siihen että tarkastelen sitä 2 viikon välein niin miten sen muistaa.. siis ilmottaako se esim itestään, että muista merkata taas oma paino ja vyötärö?

Oon ensimmäistä kertaa täällä, joten sen takia tämmösiä kyselen ..