Kuinka hurmasit puolisosi?

Itse vielä sinkkuna olen, mutta jossain vaiheessa toivottavasti löydän minäkin sen oikean itselleni. Nyt olisi siis kiva lueskella, kuinka Te, arvoisat klubilaiset, olette hurmanneet oman puolisonne? Vai hurmasiko hän sinut? Eli kirjoitelkaa ihania rakkaustarinoita tänne, ehkäpä saisin niistä vinkkejä..

Silmilläni...ainakin niin se väittää! ( surkea väite) Ja oikeestaan hetkeä myöhemmin hän nappasi minut tiukkaan otteeseen ja sanoi kännisellä äänellään: "Hei beibe mennää p*nem**n!!! " Olimme vielä baarissa ja kaikki ihan varmasti kuuli sen!!!

No ei menty....vasta ku kahden viikon päästä.... Nyt ollaan naimisis ja meil o tyttö lapsi...toista aletaan yrittämään.... eli hyvin menee vieläkin. Baarireissut on tosin jääneet taakse.

Tapaamisestamme on aika tarkkaan seitsemän vuotta ja yhdessä ollaan oltu melkein yhtä kauan Tavattiin yhteisten kavereiden bileissä, mutta juttu lähti oikeasti käyntiin vasta myöhemmin. Tuolloin siis juteltiin ja vietettiin aikaa ilman mitään sen kummempaa. Mie tosin ihastuin jo sinä iltana Liekö sitten miehen "aikuisuus" (minä olin 18-vuotias ja mies 22) sai ihastumaan vai mikä Myöhemmin mies kyllä kertoi, että oli pannut merkille hymyni, joka on hänen mielestään edelleen kaunis

Me tavattiin netissä. Jonkun aikaa kirjoteltiin ja mies sai mut ylipuhuttua tapaamiseen. Ensitapaaminen kestikin sitten yli 3 tuntia eikä ois haluttanut vieläkään lähteä mutta kun oli pakko.

4 kk ensitapaamisesta muutettiin yhteen ja sillä tiellä yhtä onnellisena edelleen jo ties kuinka monetta vuotta.

Kananmunankuoripipolla. Mulla oli valkoinen pipo, miehen mielestä kananmunankuoripipo. No miehen koira hurmas mut, jäin sitä silittelemään. No, kyllä se vaati enemmän kuin tuon ensimmäisen tapaamisen kahden, mutta siis miehen työpaikan pihalla pysähdyin koiraa silittämään

Meillä meni monen mutkan kautta kaikki. Kaikki kuitenkin lähti siitä, kun olin eräässä ravintolassa tarjoilijana. Ihastuin eka tohon tyyppiin hurrrjasti, mutta olin vasta täyttänyt 18, eikä siinä malttanut vakiintua. Mieheke kuitenkin rakastui palavasti jo heti sillon, ja siitä seurasi karmivat puolitoista vuotta; minä vuoropäivin juoksin O:ta karkuun, vuoropäivin taas flirttasin minkä kerkisin monesti ollaan ihmeteltykin, miten O jaksoi niin kauan mua odottaa ja rakastaa, vaikka olin NIIIN vaikea.

Lopulta sitten oltiin äärimmäisen hyviä ystäviä. Mäkin aloin lämpenemään seurustelulle, pelotti tosin kovasti että pilaisin mahtavan ystävyyden. Niin meinas kyllä käydäkin, kun ahdistuin niin kovasti, että hyllytin koko suhteen. Se kuitenkin paljastu tähänastisen elämäni isoimmaksi mokaksi - onneks sain sen korjattua! nyt 2,5vuotta yhdessä, eikä paremmin voisi mennä. Rakkaus on parasta maailmassa!

Hmm... netissä tutustuttiin mekin. Aika kauan kirjoiteltiin, ennen kuin tavattiin livenä. Sitten varsinainen tutustuminenkin kesti aika kauan, molemmat oltiin ehkä vähän ujoja ja huonoja muodostamaan ihmissuhteita. Mä kyllä ihastuin poikaystävääni jo silloin ihan ensimmäisillä tapaamisilla, mutta silloin oli elämä vähän sekaisin muutenkin, niin ei oikein heti voinut alkaa seurustelemaan.
Myöhemmin sitten uskallettiin molemmat tunnustaa rakkautemme ja nyt ollaan asuttu yhdessä puolisen vuotta ja tulevaisuus näyttää edelleen valoisalta.
Mutta varsinaiseen kysymykseen, niin en oikein usko, että olisin mitenkään erityisesti hurmannut poikaystävääni koskaan. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa. Ja itse asiassa, palstan aiheeseen sopien, poikaystäväni onkin myöhemmin tunnustanut, että juuri iso-kokoisuuteni oli sellainen asia, jota hänen oli kaikista vaikeinta minussa hyväksyä. (mutta nyt kun siihen on tottunut, ei se enää niin häiritse, kai)

Tämä kuulostaa monelle varmaan melkeen sairaalta, mutta ensitapaaminen oli meillä sitä, että mätkittiin toisiamme turpaan. Tavattiin siis kamppailulajiharrastuksen kautta. Minä ihastelin jo silloin, mutta tuosta puolikierosta savolaisesta saa irti että millon se on alkanut minua ihastelemaan. Ensitapaamisesta on nyt 3 ja puoli vuotta. Sen jälkeen nähtiin pari kertaa leireillä (asuin Oulussa, mies Tampereella). Sitten löydettiin netin kautta yhteys ja jossain satunnaisessa mielenhäiriössä uskalsin houkutella miestäni saunalla ja Monty Pythonilla. Sana muoto taisi olla "tuo sää viskit nii mää pistän saunan tulille ja katotaan Pythoneita, deal?".

Ja sehän hullu tuli. Vaikka oli kissa-allergikko ja minulla oli kyseisiä elänlajin edustajia kaksi. Mielenhäiriöni jatkui ja esitin nukkumavaihtoehdot "joko mun viereen tai kissainfestoimalle sohvalle"-muodossa. Tuli viereen, pääsin kainaloon ja siellä mää oon sitte pysytelly aina tilaisuuden tullen. Seurusteluksi tätä alettiin kutsumaan 14.6. eli tänä kesänä tulee 3vuotta täyteen.

Kiva kuulla muistakin, jotka ovat tavanneet netissä Tapasin nykyisen avomieheni siis netissä kohta 5 vuotta sitten. Muutaman kuukauden päivittäisen netissä juttelun jälkeen tapasimme oikeasti, ja siitä se sitten lähti... Netissä on mielenkiintoista tavata ihmisiä, koska silloin ei voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ulkonäön perusteella, vaan ensimmäisenä tulee ajatukset esiin.

En tiedä hurmasimmeko toisemme varsinaisesti mitenkään Sitä vaan huomasi, että tuohan on sellainen ihminen, jonka kanssa löytyy yhteistä juteltavaa, ja on samanlaiset arvot jne.

Joskus olen kyllä miettinyt, että mitä jos olisimmekin tavanneet "oikeasti". Olisikohan kumpikaan edes kiinnittänyt toiseen minkäänlaista huomiota... Ainakin olisimme molemmat olleet sen verran ujoja, ettei mitään kontaktia olisi ehkä koskaan syntynyt!

Netissä olen minäkin mieheni tavannut. Eka tapaaminen (erään musiikkipalvelun) chatissa oli sattumaa. Sitten jotenkin nimimerkki jäi mieleen ja juttu jatkui jokusen päivän päästä. Siitä alle kuukauden päästä olimme jo tavanneetkin livenä. Tuosta n. 4 kuukauden päästä "asuimme yhdessä", eli tuo oli vain sellainen testivaihe ja molemmilla oli omat kämpät vielä, lähinnä oleskelua yhdessä. Ja nyt ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Aika monta uskomatonta sattumaa oli matkassa, että me olemme nyt pari. (Esim. se, että ylipäätään menin tuonne chat-osastolle, en yleensä chattaa!)

Edit, vaihdoimme melko pian kuvat sähköpostitse ja minä ihastuin kyllä pahasti mieheni kuvaan silloin ja kai mieskin sit vähä, kun halusi tavata. Olipa kiva muistella noita aikoja