Kauhukuva

keskiviikkona, 18. marraskuuta 2009 klo 20:21 löppönen kirjoitti:

Lisäksi olen miettinyt, että kun esimerkiksi selkäni on aina ollut ylikiloista huolimatta melko luiseva, ja nyt jo luut melkeinpä "töröttää", niin mites jos kerran rasva lähtee tasaisesti jokapuolelta, niin melko epäsopushtaiseksi kroppa menee.. Mitä on tosin nytkin.

Rasvaa lähtee sieltä missä sitä on. Jos luun päällä on pelkkä nahka, niin ei siitä välistä voi rasvaa kadota.
Kun puhutaan rasvan tasaisesta lähtemisestä, tarkoitetaan kai suhteellisesti. Ei esim. 10 cm joka puolelta, vaan 10 %.
Vaikka rasvaa palaa joka puolelta kehoa, ei se kuitenkaan tapahdu samanaikaisesti, vaan esim. ensin kapenee reidet ja sitten vasta masu.

motivo, niinhän se tietysti on kun tarkemmin ajattelee!

Rupeaa vain pikkuhiljaa kyllästyttämään tuo mahanröllykkä tuossa, se voisi jo vuorostaan kohtapuoliin ruveta hupenemaan. Mutta, eiköhän se siitä kun kärsivällisesti jaksaa vaan jatkaa tätä laihdutushommaa.

Hienoa kuulla sirppaj että toivo ei ole menetetty Näytän pienipäiseltä ja tikkujalkaiselta pullerolta... Ja lyhyenläntä kun olen (158 cm) on koko keskivartalo ollut käytännössä raskausmahaa.

Sama kauhukuva iski munkin päähän..Olen pudottanut painoa 125 kg:sta 97.5 kg kolmessa vuodessa ja huomasin tänään että aika pehmeää pullataikinaa on reisissä, vatsalla ja käsivarsissa. Vartalorasva on jollakin tapaa "pehmentynyt" ja muuttunut muhkuraiseksi.

Nyt pitäisi kai keksiä jotakin että saisi edes vähän kiinteytettyä....

Hei,

Täällä myös yksi isomahainen suurperheen äiti: pituus 159 ja paino 62 kg, vyötärö 84 cm. Viimeinen lapsi syntyi 6 kk sitten. Painoa pitäisi saada pois noin 7 kg ja se ehkä lähtee juoksemalla, sillä olen pikkuhiljaa käynnistelemässä juoksuharrastustani. Mun suurin ongelma viimeisen raskauden jälkeen on selluliitti ylävatsassa. Meidän iltatähti oli iso vauva syntyessään ja vatsa raskausaikana venyi sen mukaan tosi mahtavaksi.

Onko kenelläkään erityisvinkkejä selluliitin poistoon? Tuntuu siltä, että juokseminen ja painon tarkkailu ei ainakaan vielä ole auttanut. Imetyksen olen juuri lopettanut, joten ruokailun suhteen voisin halutessani olla hyvinkin kurinalainen.

Minun kauhukuvani oli vähän toisenlainen.

Mitä jos mun mittanauha valehtelee ja vaaka valehtelee ja mun vaatteet on vaan venyneet?

Täällä kammoillaan samaa asiaa..
Kuopus on nyt reilun yhden vuoden, ja NYT vasta olen saanu aikaseksi juoksun ja jumppailun ja salin lisäksi enemmän aikaa mahaan ja kylkiin! lähinnä levenen sivuille ja pienet kassit alamahalla vielä roikkuu ja rutussa ku mikäkin.. Ois niin ihana ku se napaki ilosena sieltä loistais eikä hirviän ruttusena pikku kuoppana.. Saapas nähä kauonko kestää vai saanko ikinä sitä kiinteäksi. Esikoisen aikaan oli raskausdiapetes ja maha on arviltaan ku euroopan kartta, että saapa nähä..

Mulla lähtee taas vatsasta ensimmäiseksi ja reisistä viimeiseksi. Rinnat saisivat pienentyä, on niin kauhean näköistä kun isot rinnat painavina roikkuvat mahassa asti (eikä ole edes imetystä takana), tuo mahassa asti roikkuminen saa minut näyttämään tasapaksulta lölleröltä (kokeiltu on, jos nosta käsillä rinnat siihen kohtaan jossa ne yleensä naisilla ovat, jos olisivat kevyemmät ja pienemmät, näytän heti paljon hoikemmalta ja sopusuhtaisemmalta!). No, rinnat kai pienenevät tai sitten eivät, niille ei mitään mahda? Hassua vaan, että rintojen alapuolella kylkiluut tuntuvat, mutta rinnat eivät tahdo pienentyä. Nyt F-kokoa, mulle riittäisi mainiosti C tai D. Mitään muuta haittaa noista ei ole vielä ollut, niskakipuja tms, mutta rintaliivejä on vaikeeta löytää. Varsinkin sellaisia, joissa pysyy olkaimet olkapäillä!