Kauhukuva

Apua, minulla välillä iskee päähä sellainen kauhukuva, että "entäs kun laihdun ja paino putoaa, mutta tämä maha ei lähdekään mihinkään!?" Oikeasti, kun tämä on siis oikein sellainen pullataikina tapaus ja tietty monen lapsen jäljiltä, mutta oikeasti sellainen kamala pelko, että muuten olisi kuin tikku, mutta tuo pallo pysyisi vaan tuossa!
Että jatkuuko tämä ikuisesti!? Näyttääkö sitä odottavalta ikuisesti!?

Mielellään sitä näyttää odottavalta, kun odottaa, mutta ei silloin kun ei odota!

Onko muilla mitään "pelkoja" tai rohkaisun sanoja, että jaksaisi uskoa vielä kapeaan vyötäröön "jossain toisessa elämässä!?" heh

(Vaikkakin muistan, kuinka aikanaan tiputin painoa hyvin ja jo senteissä näkyi, nyt pelottaa entäs jos ei onnistukaan ,vaikka tekeekin kaikkensa)

Pakko on nyt kyllä kirjoittaa, sillä saman kaltaiset aatteet on itselle hiipinyt aika-ajoin mieleen. Häiritseväksi asti ei tosin vielä ole tulleet. En ollenkaan kuiteskaan usko, että se "pallo" jää siihen vyötärölle. Se rasva sulaa kyllä ajan kanssa siitäkin Ja eri muotoisiahan me kaikki ollaan

Itseä lähinnä mietityttää että kuinka paljon se nahka "kiristyy" kun laihduttaa?! Ja odotan, kyllä että sellainen nahkaretku jää itseltäni ainakin roikkumaan. Vyötärön ympärys on nyt 97cm Joten siitä on kyllä vielä lähdössä senttejä. Koska matkaa lopulliseen taviotteeseen on vielä.

Mutta olen yrittänyt kääntää ajatukset siihen, että en murehtisi liiaksi tulevaa. Se asia on odottamassa mua 20 kilon päästä...joten se on sitten sen ajan murhe

joten elä ota stressiä kyllä se siitä katoaa

Kyllä se isokin pullamaha vaan lähtee.

Kun kerran minullakin lähti. Tosin vaati kamalasti ns. lutraamista kasviöljyjen ja pähkinöiden kanssa. Jostain kumman syystä rasva lähti rasvalla... tai öljyllä.

Kiitos kannustuksista!

Joskus ottaa hiukan hymyilyttäenkin pannuun, kun jutellessani jonkun ihmisen kanssa tuo ihminen tuijottaa vatsaani, ei kasvojani kuten yleensä pitäisi keskustellessa!

Kerropa lisää noista pähkinöistä ja kasviöljyistä!! Ne ovatkin minulla aika vähissä ruokavaliossani!

maanantaina, 16. marraskuuta 2009 klo 15:22 Suurperheen äiti kirjoitti:

Apua, minulla välillä iskee päähä sellainen kauhukuva, että "entäs kun laihdun ja paino putoaa, mutta tämä maha ei lähdekään mihinkään!?" Oikeasti, kun tämä on siis oikein sellainen pullataikina tapaus ja tietty monen lapsen jäljiltä, mutta oikeasti sellainen kamala pelko, että muuten olisi kuin tikku, mutta tuo pallo pysyisi vaan tuossa!
Että jatkuuko tämä ikuisesti!? Näyttääkö sitä odottavalta ikuisesti!?

Mielellään sitä näyttää odottavalta, kun odottaa, mutta ei silloin kun ei odota!

Onko muilla mitään "pelkoja" tai rohkaisun sanoja, että jaksaisi uskoa vielä kapeaan vyötäröön "jossain toisessa elämässä!?" heh

(Vaikkakin muistan, kuinka aikanaan tiputin painoa hyvin ja jo senteissä näkyi, nyt pelottaa entäs jos ei onnistukaan ,vaikka tekeekin kaikkensa)

Kun paino on pysynyt noin puoli vuotta samana niin sitten voi leikkuuttaa sen pois plastiikkakirurgilla. Jos se on määritelty terveydelliseksi haitaksi niin silloin se ihan samanhintainen kuin mikä hyvänsä leikkaus, mutta jos se määritellään kosmeettiseksi haitaksi niin silloin pitää maksaa itse.

Nyt voi alkaa jo säästämään sitä varten, jos epäilee, että kyse olisi enemmän kosmeettisesta haitasta.

Jos kyse on kosmeettinen haitta niin sitten vain miettiin otanko lainaa vaikka sen tekemiseen. Kyllä ihmiset ottavat lainaa mm. sen vuoksi, että pääsisivät irti silmälaseista jne.. Uskon , että leikkaus olisi ihan hyvä, jos sillä itsetunto nousisi ja saisi sielulleen rauhan ja auttaisi muutenkin jokapäiväisessä elämässä, ettei murehtisi koko ajan mahapalleroaan. Asia vain tärkeysjärjestykseen ja mietintään, että mitä mitä todella haluan.

No, itsetuntoa minulla on vaikka muillekin jakaa, ei se siihen liity.
Eikä tuo maha-alue minun ajatuksia mitenkään valtaa, mutta ilm. muiden ihmisten mielenkiinnon kohteena tuntuu olevan.

Pitäisi jokaiselle ihmiselle antaa sellainen rauha olla sellainen kuin on, mutta maailmanhistoriasta tähän päivään saakka ja varmaan tulevaisuuteenkin ei tule onnistumaan, ihmisen on niin helppo tuijottaa muita kuin omia ongelmia.

On joskus leikkauskin käynyt mielessä...en vain usko, että kukaan antaa kunnallisen puolen lääkäri lähetettä yksityiselle plstiikkakirurgille.
Ensinnä puhutaan siitä painonpudotuksesta ja liikunnasta.

En tiedä sitten, jos siihen nahan kiristykseen Hmm...mitäs se maksoikaan jotain olikse 3000e, kröhöm, huh
No, eihän sitä vielä tiedä mitä kaunottaria täältä kuoriutuu meistä mammoista ilman noita kirurgeja!
Ei no, en usko että tulen koskaan turvautumaan mihinkään kirurgin veitseen tässä tapauksessa. Jääköön se Pamelalle

Moikkis!!
Kerronpa minäkin tarinani..
Aloitin laihduttamisen ns. normaalipainoisena 66kg mutta vyötärönympärykseni oli 91cm.
Painoa tippui n.8-9kg ja vatsaa sain kasaan -13-15 cm.
enpä vieläkää ihan vatsaton ole mutta oikein onnelinen jo tästäkin.
Terveysriskit ovat huomattavasti pienentyneet.
Minulle on lisäksi tehty 4 sektiota pystysuuntaan joten sekin haittaa vatsan kasaan saamista.

tsemppiä jatkoon,onnistut kyllä
-sirppaj-

Hei kiitos sanoistasi sirppaj! Enköhän sitten minäkin onnistu! Virtuaalihali!

Tämäpä kuulosti tutulta!

Olen itsekin moneen otteeseen miettinyt, että mitä jos en pääse mahastani koskaan eroon. Se kun on semmonen röllykkä, varsinkin alavatsa.

Lisäksi olen miettinyt, että kun esimerkiksi selkäni on aina ollut ylikiloista huolimatta melko luiseva, ja nyt jo luut melkeinpä "töröttää", niin mites jos kerran rasva lähtee tasaisesti jokapuolelta, niin melko epäsopushtaiseksi kroppa menee.. Mitä on tosin nytkin.

maanantaina, 16. marraskuuta 2009 klo 21:56 Suurperheen äiti kirjoitti:

Kerropa lisää noista pähkinöistä ja kasviöljyistä!! Ne ovatkin minulla aika vähissä ruokavaliossani!

Artikkelissa Rasvaa ja proteiinia tarvitaan on kerrottu siitä, miksi pähkinät, kasviöljyt ja muut pehmeää rasvaa sisältävät ruoka-aineet ovat painonpudotusaikanakin tärkeitä. Keinoja niiden lisäämiseen omaan ruokavalioon löytyy esimerkiksi ketjusta Vinkkejä miten rasva vihreäksi.

Muoks. Linkkejä lisäilin muutama minuutti myöhemmin.