Kaiken ja maailman kokeilut

Tiedättekö ilmiön, kun jostain saa ihme fiksaation johonkin ulkonäköön liittyvään seikkaan, että tätä on nyt kokeiltava, koska se on hienoa ja tekee minusta ihanan näköisen/tuntoisen, ja lopputulos on kuin jostain friikkisirkuksesta?

Keskustelun aihe kumpuaa tämän päivän kokemuksestani. Ystäväni esitteli jokin aika sitten, kuinka oli käynyt muotoilemassa ja värjäämässä kulmansa kosmetologilla. Näytti muuten tosi hyvältä, joten minä - luonnonvaalea tyllerö, joka en oikeastaan eläessäni ole kulmakarvoihini koskenut - päätin tehdä saman tempun "uuden elämän" kunniaksi.

Lopputulos on nyt se, että minulla, niin pellavapäällä kuin olla ja voi, on Frida Kahlo-tyyppiset kulmakarvat. Mustat ja isot.

Että sellainen kosmetologi tälläkertaa. Onneksi tälle ei voi kuin nauraa. Parempi tuuri ensi kerralla.

Muilla vastaavia kokemuksia?

Mulla on noita tukanvärikokeiluja ollut, varsinkin teininä. Kerrankin värjäsin vaalennetun tukan kaupan kevytvärillä ruskeaksi. Väri oli alkuun melko hyvä, mitä nyt vähän vihertävä tietyssä valossa. No ekat tunnit meni koulussa hyvin. Mutta sitten tuli uimaan lähtö liikuntatunnilla ja sielläpä väri valui noroina pois päästä, ja loppu koulupäivä mentiinkin sitten harmaalla tukalla
Nyt naurattaa, mutta kasiluokkalaisena, muutenkin epävarmana itsestään, ei naurattanut!

Että sellainen kosmetologi tälläkertaa. Onneksi tälle ei voi kuin nauraa. Parempi tuuri ensi kerralla.

Odotas viikon verran ihan rauhassa, usein lopputulos vaikuttaa ihan liian tummalta mutta tasoittuu siitä ihan itellänsä aikas pian.
Onneksi et tatuoinnut kulmia, eräs ystävättäreni teki näin ja ens' alkuun oli aikas hirmuisen näköiset ennenkuin totuin katselemaan niitä

Itselleni hurjin muutos oli tukan leikkautaminen tyyliin Suvi-Anne Siimes.
Mon Dieu se oli kamalan näköinen. Toki kampaaja kysyi minulta pari kertaa että olenko varma.... juu juu varma olen... heh ei koskaan enää

Tessu74, tunnen tuskasi tavallaan. Kävin seiskaluokalla läpi pahinta murrosikää, olin sellainen ihana goottisynkistelijä, niin mitäpä tekee kampaaja, ellei tempaise minulle sellaista kolmen sentin otsatukkaa, kun piti ottaa "vähän" ja "varovasti." Kampaajan perustelu oli, että tämä on tällainen trendikäs ja pirtsakka otsatukka. Arvata saattaa, halusinko tuolloin olla trendikäs ja pirtsakka...

Mitä kulmiin tulee, ensimmäisen suihkun jälkeen alkaa näyttää jo vähän paremmalta. Tosin piti itse vielä vähän pienentää, tai siis tehdä sirommaksi, kun näytti melko miehekkäältä muutoin... Mutta niinhän sitä aina aluksi hätääntyy ja panikoi ja iskee pussin päähän.