Jos valitat lihavuuttasi tai iloitset laihtumisestasi, vaikka et edes ole lihava?

Toivottavasti tärppää - sit sitä olematonta pömppää katsoo ihan eri tavalla

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 13:41 Alexandra* kirjoitti:

Kiitos Christies! Ja täytyy myöntää, että sanoissasi on paljon perää, ja toki välillä pitäisi mennä itseensä ja miettiä, että mikä oikeasti on tärkeää ja mikä ei.. Mutta kuten Nöppöskäkin tuossa jo mainitsi, niin moni meistä kuitenkin on loppupeleissä aika omaan napaansa tuijottelijoita

Ravitsemusterapeuteilla on pariinkin otteeseen käyty vuosien varrella, mutta aika turhia ovat käynnit olleet (syöt vähintään sen 5 palaa ruisleipää päivässä ja sitä rataa.. ).
Tässä on tätä kroppaa yritetty muokata oikeasti terveeltä pohjalta jo jonkin aikaa.
Ja nyt homma on oikeasti jo hanskassa ja voisin jopa sanoa olevani aivan täysin kuivilla menneistä syömisongelmistanikin. Aloitin karppauksen kolme viikkoa sitten ja vaikka lyhyt aika tämä vasta onkin, niin sen ansiosta tuntuu kadonneen viimeisetkin syömisongelmiin viitanneet tekijät! Toki omaa kroppaani katson silti aika kriittisesti, mutta sillä taas ei välttämättä ole enää mitään tekemistä niiden syömisongelmien kanssa.

Ja nyt kun tässä kovasti koitetaan saada perheenlisäystä, niin täytyy sanoa, että parempi unohtaa noi kropanmuokkausprojektit! Toki täytyy pitää koittaa pitää itsensä samassa kunnossa kunnes (toivottavasti) natsaa, ja syödä & liikkua terveellisesti sitten mahan kasvaessa, mutta varsinaisesti siihen kropan muokkaukseen voi koittaa keskittyä sitten joskus tulevaisuudessa - mikäli sillä enää sitten on niin suuri merkitys..

Tulipas tässä hölmö olo, kun huomasin, että mun kuvista lähtenyttä keskustelua on käyty jo kahdeksan sivun verran

Jatka samaan malliin, pidä painoindeksi kuitenkin yli 20 ja treenaa itsellesi lihasmassaa ei välttämättä lihaksia. Silloin muokkaat kroppaasikin,joka kyllä jo nyt on tosi hyvässä kunnossa, mutta itse tietää parhaiten , mikä on hyvä, kunhan pysyy kohtuudessa eli BMI yli 20.

Muakin harmittaa ihan henk.koht. ettei pystykään olemaan tyytyväinen siihen, mistä ajatteli aloittaessa, et jos siihen pääsee ni on kaikki hyvin. Ja sit ku sitä onki siinä ni vielä pitäs vaan pudottaa, ja tuntuu ettei siltikään ikinä ois tyytyväinen. Mä päätinkin että yritän ennemmin löytää sen ilon siitä, miltä näytän nyt, kuin haaveilla siitä, miltä näytän (tai olen näyttämättä) parin kilon päästä. Jep.

Muoks. Jopas oli epäselvä teksti. Mutta kummiskin, siis tosiaan kaikki ulkonäkövaatimukset on niin hirveän kovia, että jopa yks mun todella hoikka, linnunluinen ystäväni (painaa korkeintaan 50kg) on dieetillä. Ja voin sanoa et meinas sipsikulho lennähtää kädestäni hänen miehensä päähän, kun se kerran bileissä sano mulle, että "elä anna sille enää sipsejä ku sen maha kasvaa". Okei, mies on ulkomaalainen ja heillä varmaan eri kulttuuri mut siitä huolimatta. Huhhuh.

maanantaina, 2. toukokuuta 2011 klo 13:41 Alexandra* kirjoitti:

.

Tulipas tässä hölmö olo, kun huomasin, että mun kuvista lähtenyttä keskustelua on käyty jo kahdeksan sivun verran

Onnittelut menestyksekkään tervehtymisprojektin johdosta ja onnea myös mahankasvatukseen!

Eikä kannata hölmöä oloa kantaa, koska tämä aihe on ikuinen. Jo ennen tätä keskustelua, jonka siirsin omaksi ketjukseen, on minunkin muistiini tästä asiasta väännetty (välillä myös vähän hermostuen ) jo parikin kertaa Törkeitä kokemuksia -ketjussa, ja luultavasti muuallakin.

Ajattelin vielä kertoa omasta kokemuksestani joka saattaa saada ihmisiä ymmärtämään. Ja Lukekaa loppuun ennen kuin vedätte herneen nenään alusta

Eli, itse omaan ns. hyvän kropan. Vatsa ei paisu ja vyötärö näkyy vaikka kuinka lihoisin. Paarhaimillani olen painanut noin 75 kiloa ja tiedän että näytin samalle kuin 65 kilonen. Sen takia en aikaisemmin pahemmin ole kiinnittänyt huomiota painooni.

Laihduttamisen aloitin kuunneltuani tarpeeksi kauan äitini fiksaatioita siitä, miten olen vähän lihonnut (painoin aikaisemmin n. 55 kiloa). Olen 163 pitkä joten 75 kiloa on minulle jo ylipainoinen (BMI 28 ). Tarpeeksi pitkään jojoiltuani löysin sattumalta kiloklubin ja silloin vasta tajusin, paljonko ylimäärästä itseasiassa oli vartaloon kertynyt.

Tällä hetkellä painoni on 67 kiloa, eli vielä osittain ylipainoinen olen, mutta esim. vyötäröni lähentelee jo tasan 70 cm. Tämän takia monet kaverit ihmettelevät kovasti haluani laihtua tai kiinteytyä. Kuvissa ei näy, että olisin ylipainoinen vaan näytän laihalle.

Ymmärrän, että viestini saattaa aiheuttaa kateutta, katkeruutta tai mielipahaa. Tarkoitukseni oli lähinnä auttaa ihmisä ymmärtämään, että esim. kaikki kilot eivät näy ulospäin. Se ei tarkoita etteikö niitä olisi. Ja jos joku ajattelee, että painoni johtuisi lihaksista, niin en todellakaan ole kuntoillut ennen tänne liittymistä lukuunottamatta nassikkavuosia.

frazi, on totta, etta kaikilla kilot eivat nay samalla tavoin. Minulla on ystava, joka on hyvin pitka, n. 182cm (siis hyvin pitka naiseksi). Pituudestaan, mutta myos muusta ruumiinrakenteestaan johtuen hanella se ei nayttanyt ollenkaan pahalta, vaikka han lihoi erittain hoikasta hieman ylipainoiseksi. Sita ei edes tavallaan huomannut, ennen kuin han mainitsi asiasta. Kun han puolestaan laihtui 10, jopa 15kg:a, kukaan ei taaskaan meinannut huomata asiaa ollenkaan. Toki eron huomasi, jos asiaa oikein ajatteli, mutta se ei ikaan kuin millaan tavalla pistanyt silmaan. Ihmisten, mina mukaan lukien, mielesta han naytti aina yhta hyvalta. Tottakai han on myos aina kantanut itsensa kauniisti, joten sekin auttaa

Muoks. tahan on viela lisattava, etta naen tata ystavaani pari kertaa vuodessa. Kahden nakemisen valissa han oli laihtunut ainakin 10kg:a, ja silti oli vaikea ensin varmaksi sanoa, oliko han laihtunut. Kun kysyin asiaa, han sanoi etta olin eka joka oli asian huomannut, tai aaneen ainakaan kommentoinut.

Mä en kyllä ymmärrä miks joku ois kateellinen toisen erilaisesta ruumiinrakenteesta. Tai toki voin sen ymmärtää mutta aika turhaahan tuo on, ei sitä omalle kropalleen kuitenkaan järjettömiä voi tehä vaikka kuinka laihduttaisikin. Siksipä pitäis oppia nauttimaan omasta kropastaan (siis jos on jo terveellisissä mitoissa) eikä tavoitella mahdottomuuksia. Ja esim. jos joku frazin kaltainen onkin BMI-taulukon mukaan ylipainoinen mutta sisäelinrasvaa ei ole (ja jos vyötärö on 70-senttinen niin ei voi hirveästi olla) niin kannattaako tuijottaa pelkkää BMItä? Ei sekään ole mikään absoluuttinen totuus. Jos olo on hyvä 67-kiloisena hieman ylipainoisena ja näyttää hyvältä, terveeltä ja hoikalta, niin pakkoko on yrittää laihduttaa väkisin tuon maagisen BMI 25:n alle? En siis tarkoita etteikö sitä saisi tavoitella mutta sen rajan ns. ehdottomuus häiritsee. Minä en usko, että ihmiskeholle voidaan tieteellisesti mitata noin tarkat raja-arvot, milloin se on terve ja milloin ei.

Mutta joo minä taas "hieman" eksyin aiheesta. Jep. Mullakin on kaveri, joka eräänä päivänä kysy multa että paljonko luulen että se painaa. Vastasin ihan rehellisesti että aattelin että se painaa 74-75 kg ja se vaan katto että joo-o, niin on muutkin sanonu mut että oikeesti hän painaa 94 kg. Olin että enkä meinannu uskoo. Mut sille se ylimääränen kerty ympäri kehoa eikä sitä todellakaan huomannut edes. Että näitäkin on.

Täsmentääkseni vielä, niin en kovin tarkkaan sitä BMItä siis tuijota, mutta kun siitä puuttuu just se 600g niin olis se ihan kiva kuitenkin vielä päästä alle sen

Tarkoitukseni tosiaan oli lähinnä tuoda esille sitä miten kropat voivat olla erillaisia ja ainakin kuvien perusteella voi olla vaikea sanoa paljonko joku tosiasiassa painaa.

sunnuntaina, 24. huhtikuuta 2011 klo 12:30 Zala kirjoitti:

Vaikka lihavilla olisi oikeus purkaa turhautumisensa hoikkiin ihmisiin tällä palstalla, niin muistetaan nyt kuitenkin Kriin kertoneen muissa viesteissään että hän laihduttaa normaalipainon sisällä.

Mielestäni on käsittämätöntä, että lihavat edes kehtaavat purkaa oman ylipainonsa tuomat turhaumat hoikkiin ihmisiin. Vielä käsittämättömältä tuntuu, että tälläkin palstalla tuota pitäisi sitten yrittää ymmärtää. Lihavana ei ole kivaa, mutta itsepähän me olemme kilomme keränneet. Omien kilojen tuomaa epämukavuutta ei saa purkaa muihin ihmisiin, vaikka se pienen pieni vatsakumpu tuntuisi itsestään kuinka naurettavalta kitinältä. Kuka kehottaisi ymmärtämään tällaista käytöstä mikäli Alexandraa olisi vähätelty hänen lihavuutensa vuoksi?

Luulisin, että nimenomaan lihavat ihmiset ymmärtävät liiankin hyvin kuinka törkeää on vähätellä toista ulkonäön perusteella.

Just näin! musta on niin väärin että lihavat haukkuu hoikkia ihmisiä syömishäiriöisiksi ihan syyttä tai suuttuvat jos joku hoikka ihminen kertoo laihtuneensa ja sanoo että "vielä pitäs vähän saada läskiä pois"
laihduttaminen ja paino on jokaisen oma asia. Jos hoikat ei saa haukkuu lihavia läskeiksi juustopalloiksi niin ei lihavatkaan saa haukkua hoikkia syömishäiriöisiksi