Järkytys!!!

Huh huh!!! Olen lähes shokissa! Siis, tiedän kyllä että olen läski. Minulla ei ole vaikeuksia myöntää sitä itselleni. Mutta, selasin äsken kamerani kuvia, ja löysin 1.11.08 otetun kuvan minusta, jossa seison olkkarissamme. Mikä valas!! Hyvänen aika sentään, järkytyin lähes sanattomaksi, olenko tosiaan noin lihava Kun katson peiliin, niin en pidä näkemästäni, mutta jotenkin peilikuva on paljon inhimillisempi. Valokuva paljastaa kyllä kaiken ja armottomasti!

Ihmettelen myös sitä, että mitä olen mahtanut ajatella silloin marraskuussa kun kuva on otettu?? Miksi en herännyt jo silloin? Vai olinko jo valmis syöksymään alas parvekkeelta mutta en vai muista sitä enää?

Olen nyt 167 cm / 97 kg. Kuvanottohetkellä paino on ollut noin 101 - 102 kg. Kuuma kysymys kuulukin, että näytänköhän edelleen tietämättäni samalta? Tammikuussa aloittaessani täällä KK:ssa painoin huimat 105,4 kg, ja nyt olen ollut tyytyväinen itseeni kun olen saanut jo lähes 10 kg pois. Tämä tyytyväisyys tuntuu nyt kuitenkin itsepetokselta, ei minulla ole mitään syytä olla tyytyväinen kun näytän tuolta!

Olen vieläkin pois itsestäni. Herranen aika sentään, olen 21 ja tuollainen valas! Paniikki valtaa alaa, tuntuu siltä etten pysty jatkamaan "rentoa elämäntapamuutostani" johon olen nyt pyrkinyt vaan että kilot on saatava pois HETI! Järki otti ja lähti johonkin lomalle ja syöksyin itseinhon syövereihin. Varsinkin kun tänään on tullut syötyä 250 kcal yli peruskulutuksen koska olimme ravintolassa juhlimassa sukulaisen synttäreitä. Tällainen norsu ja mätin vielä suklaakakkuakin... Päivällä ajattelin nimittäin vielä että koska pyrin elämäntapamuutokseen ja elämässä tulee juhlia silloin tällöin, niin silloin sitten nautitaan juhlista ja seuraavana päivänä taas jatketaan. Mutta nyt... Miksi en tyytynyt kuivaan kaaliin veden kera?

Huh, avautuminen helpotti.

Hei, elä nyt oikeasti ruoski noin itseäsi! Hyvinhän sulla on lähtenyt ja taputa itseäsi olkapäälle, koska olet jo aloittanut tämän ja täytyyhän sitä joskus juhliakin, kunhan juhlii kohtuudella.

Mä otin itsestäni viime viikolla kuvat ihan sitä varten, että itse nään muutoksen sitten joskus. Niinku ennen ja jälkeen otokset. Sitten myöhemmin niitä on hyvä tarkastella ja verrata kummassa oli ja on paremmin, siinä isommassa kaverissa vai vähän pienemmässä Ja jos vastaus on se jälkimmäinen, niin sitä isoa kuvaa voi tarkastella niin, että tuohon en ainakaan enää tahdo takaisin. Minua se ainakin kannustaa jatkamaan.

Ja hyvä, että avautuminen helpotti Itse olen huomannut, että kun tänne vähän purkautuu, niin jo taas on vauhti päällä

Tsemppiä sulle ja onneksi olkoon JO saavutuksistasi!

sunnuntaina, 22. helmikuuta 2009 klo 21:43 FlipFlap kirjoitti:

Miksi en tyytynyt kuivaan kaaliin veden kera?

Olisiko tämä ratkaisu lisännyt hyvinvointiasi?

Patrik kirjoitti juuri, ettei harvemmin kuin kerran viikossa tapahtuvilla asioilla (esim. runsas syöminen) ole tutkimusten mukaan mitään vaikutusta painoon. Eli aivan turhaan olisit tyytynyt kaaliin.

FlipFlapilla on ollut tosi hyvä startti, onnea! Välillä pitää saada herkutella, ja herkuttelun jälkeen usein huomaa että ei tämä nyt niin hyvää ollutkaan. Mutta jos sen kieltää kokonaan, niin kuvittelee että tuo suklaakakku on jotain niin taivaallista ettei pysty muuta ajattelemaankaan.

Valitin jo toiseen topikkiin miten paljon pullaa on tullut syötyä loppuviikosta , mutta viis siitä, nyt jatketaan taas eteenpäin!

On hyvä jos on ottanut itsestään valokuvan ennen laihduttamista, sitä voi sitten välillä katsoa ja verrata peilistä näkyvään kuvaan. Mä otin kuvat alusvaatteet päällä sivulta, takaa ja edestä. Hyvin näkee kun masu pienenee ja ryhti kohenee kilojen karistessa.

Terve FlipFlap

Pakko oli kirjoittaa vastausta tähän, koskapa samanmoisia fiiliksiä käyn itse täällä läpi. Sulla on hyvä startti takana, mulla matka vielä alussa. Pituutta on 181 cm ja painoa 103 kg ja tavoitteena "rento" 80kg. Hohhoijaa...

Viime syksystä asti on ollut olo, että nyt tarttis alkaa tekemään jotain, mutta motivaatio on puuttunut. Pari viikkoa sitten tuli sitten aika järkytys itselle, kun verikokeiden yhteydessä todettiin korkea kolesteroli. Ja ikää mulla ei ole edes kolmeakymmentä! Söin ihan päin h**vettiä, ja tiesin sen, mutten jaksanut skarpata. Motivaatio puuttui. Verikokeiden tuloksista sain sitten sen puuttuneen kipinän ja nyt on KK:n ruokapäiväkirjaa täytelty ja liikuntaa ja syömisiä seurattu. Mutta tuloksia pitäisi saada nopeammin, kuin muutama sata grammaa viikossa. Herranjestas, tällä ylipainolla tavoitteen saavuttamiseen menee ikuisuus, enkä kestäis olla tämänkokoinen enää yhtään! Mähän syönkin hyvin ja kaikkee ja fiilis on yleensä hyvä, kunnes näkee itsensä peilistä tai valokuvasta... masennus.

Ymmärrän toki KK:n toiminnan perusidean, ja yritän siitä itseäni muistutella, mutta välillä ärsyttää silti. Eikä aina foorumin ihmisten yltiöpositiivinen asennekaan auta, lähinnä se käy hermoille. Joskus pitää saada synkistellä, ihan huolella. Avautuminen todellakin auttaa. Pitäisköhän aloittaa synkistelyketju, jos ei sellaista vielä ole..

Juu synkistelyketju kehiin!!

Olkoon tämä nyt sitten se ketju, vai?

Itsellänikin on niin himputin hyvä olla ja liikunta on kivaa ja painokin on lähtenyt ihan kivasti laskuun. Mutta kun katson peilistä itseäni, tuo kaikki unohtuu, koska siellä on yhä se sama s******n läskiperse mikä alkaissakin. Meniköhän nyt liian... no tältä välillä tuntuu, että mitä järkeä tässä on....

Hah, yllätys, että päädyin minäkin synkistelemään! Mutta siis olen ollut jossain vaiheessa 173 cm pitkä ja 68 kiloa painava - olen hyvin paljon urheileva, joten vaikka paino ei ollut mitään superminimiä, olin hyvin lihaksikas, näpsäkkä ja tiivis paketti ja vaatekokoa 38 alaosasta ja 36-38 useimmiten yläosasta....kunnes tuli kiireinen, ahdistava ja isoja elämänmuutoksia sisältävä vuosi 2008 ja nyt paino on 81 kiloa ja olo on aivan kamala!!! Sain viime perjantaina niin hirveän romahduksen ja kiukun, kun ajattelin että on hyvä olo, KK:n projekti on mennyt mitä mallikkaimmin jne jne ja ajattelin jospa jo hiljalleen uskaltaisin mennä vaa'alle (kun siis tammikuun alussa kävin vaa'alla ja tajusin lihonneeni huomaamattani yli 13 kiloa, päätin etten mene muutamaankaan viikkon vaa'alle) ja muistin yhdet kiva tuulihousut jotka omistan ja aloin vetämään niitä päälle ja näytin siis TUULIHOUSUISSA ylikireältä nakilta! Tuli niiiiiiiiiin huono ja typerä mieli ja menetin ihan kokonaan toivoni itseeni. Päätin kuitenkin jatkaa KK:ssa, mutta tuntuu vaan niin turhauttavalta kun tuntuu että koko ajan vain huomaa enemmän miten lihava onkaan, eikä tosiaankaan huomaa toisinpäin, että olisi laihtunut ja siten tulisi hyvä mieli. Koomista vaan tässä koko touhussa on se, että ei kiloklubin myötä ruokavalioni ole edes paljoa muuttunut ja siltikin pallot ovat vihreitä. Suurin muutos on rasvan lisääntynyt käyttö koska sitä söin ennen liian vähän....eli olo on se, että olen lihonut vaikka syön kaiken järjen mukaan terveellisesti, ja olen lihava. AAAAAAAAAAARGGGGGGHHHHHH!!!!

Anteeksi purkautuminen, mutta menee vain hermo

Heips... mäki olen katsellu valokuvia ja voi voi... paljo on vielä tekemistä, puntari nyt näyttää 85, kun alottelin tätä hommaa paino oli 95, no tääl kiloklubissa aloitin kun paino oli 88, mut ei auta ei kantsi vielä hermostua...