Itsetunto ja paino

mulla ainakin paino vaikuttaa itsetuntoon. Jos olisin vielä ylipainoinen, niin varmasti en kehtaisi katsoa itseäni edes peilistä. Olen nähnyt monia ylipainoisia ihmisiä jotka ovat tosi kauniita kiloista huolimatta. Minä kuitenkin olisin ihan kauhean ruma jos olisin lihava. Olen ollut ylipainoinen ja en todellakan ollut ylipainoisena mikään kaunis näky...

Mulla ei paino vaikuta suoraan itsetuntoon niin kauan, kun en hypi siellä vaa'alla Tiedän, että paino vaihtelee ja tiedän toisaalta myös sen, että mulle tulisi tosi paha mieli loppupäiväksi jos paino olisi esim. kilon korkeammalla kuin edellisenä päivänä syystä tai toisesta johtuen. Siksi en juuri enää käykään vaa'alla, vaan keskityn mittailemaan vyötärö/lantio/reisi-akselia. Näistä kyllä näkee, jos on pöhöä jossain päin kroppaa.

Mulla on jotenkin kieroutunut itsetunto. Minä voin sanoa pitäväni itsestäni. Jos saa hiukan kehaista, niin olen persoonaltani mielestäni oikein hyvä tyyppi. Myös ulkonäössä on paljon hyvää, pidän esimerkiksi kasvoistani paljon, mulla on oikein sievät piirteet. Usein etenkin ulos lähtiessä tälläytyneenä tunnen olevani hyvinkin vetävä. Nyt vähän painoa pudottaneena myös kropasta alkaa löytyä kivoja juttuja, vyötärökin kaartuu kivasti ja siskokin kehui oikein amppariksi. Tai kun eräs on-off-mieshenkilö sanoo kauniiksi. Tuollaisina hetkinä itsetunto on huipussaan.

Mutta auta armias, jos satun vaikkapa yhtä aikaa peilin eteen minua hoikemman ja nätimmän tsiksin kanssa. Tai joku ihana vaate ei mahdu päälle. Tai näen valokuvia, jossa olen normaalipainoisten ystävien kanssa. Tai sitten joku hemmetin ääliö treffipalstalta pyytää nähdä minusta lisää kuvia ja kun ne saa, sanookin, ettei nyt oikein vakuuttanut. Ei kuulemma pelkkä vartalo, vaan kokonaiskuva. (Juu tiedän, melkoinen selvännäkijä, kun saa kääsityksen jonkun ihmisen kokonaiskuvasta parin kuvan perusteella. Aluksi kyllä profiilikuvan ja jutustelun perusteella tykkäsi kovastikin. Hyvä kun näytti oikeat värinsä, mokoma!)
Noiden juttujen vuoksi se itsetunto tekeekin taas mahapläiskän kuralammikkoon.

Kyllä sill painolla on ainakin omalta osaltani merkitystä. Suurimmaksi osaksi en tunne oloani hyväksi tässä kehossa. Sillä, että on sinut oman ulkonäkönsä kanssa, on kuitenkin melkoinen vaikutus omaan itsetyytyväisyyteen ja uskonkin pitäväni itsestäni helpommin ja useammassa tilanteessa, kun olen vähän hoikempi.

Mutta on se kumma, että ne negatiiviset asiat jää aina mieleen kummittelemaan vahvemmin kuin ne hyvät puolet itsestäään.

Täällä menee mieli samaan tyyliin, kun jessie83lla ja motivolla Painolla ei suoraa yhteyttä ole itsetuntooni, itsetunto on ollut korkealla, vaikka painoindeksi on huidellut 27 tietämillä, mutta myös, kun se on ollut 23 paikkeilla...

Usein huomaan, että kun on käynyt vaikka salilla (esim. tänäänkin aamulla), olo on hyvä, peilikuva miellyttää, vaikkei maalissa vielä todellakaan olla, ja kasvotkin näyttää jotenkin kirkkaammilta, itsetunto pilvissä! Mutta auta armias kun sattuu muutama löhöpäivä, tulee syöpöteltyä kaikenmaailman herkkuja tai menkat juuri alkamassa, niin peilissä tuijottaa oikee dino, olo on turvonnu ja inhottava, itsetunnosta ei voida edes puhua.

Uskon samoin, kun motivo, että ne onnistumiset nostaa itsetuntoa, ainakin minulla toimii ja tulee sellanen "damn girl, you CAN do it" fiilis loppupäiväksi

Maikeri puhuu asiaa

Eikö se itsetunto ole enemmän sellainen pitkäkestoisempi suhtautumistapa omaan itseensä. Tuli vaan mieleen, kun edellä kerrottiin jostakin yksittäisen teon/tapahtuman hetkellisestä vaikutuksesta fiilikseen. Hyvä fiilis ei ole aivan samaa kuin hyvä itsetunto. Hyvällä itsetunnolla varustetulla ihmiselläkin voi olla välillä huono fiilis ja tyytymätön olo, ja silti hyvä itsetunto säilyy siellä takana niin, ettei rupea omaa olemistaan ja olemustaan kyseenalaistamaan. (tänään on "sanasta miestä -sarvesta härkää" päivä eli saivartelen joka suuntaan- se anteeksi suotakoon)

Olen kanssasi samalla linjalla tuosta Empatti...
mielestäni itsetunto on sellainen isompi osa-alue joka on tietyllä tasolla, joillakin ei ole lainkaa, joillakin jopa liikaa - onnellisimpia ovat ne joilla itsetunto on hyvä, sillä he kestävät paremmin ne huonot hetket joita varmasti jokaiselle tulee.
Tietysti itsetunto voi kehittyä vahvemmaksi tai heikentyä toistuvista huonoista kokemuksista. Mutta ei se jos joskus on aivan hirmuisia huonoja tai vaihtoehtoisesti yli-ihania hetkiä itsetunnollisesti kerro koko totuutta.

Itselläni aikas surkea itsetunto ollut aina ja kyllä silti aivan mielettömän hyviä fiiliksiä itsestä tai omista suorituksista koen hetkittäin, enkä tarkoita pelkästään ulkonäköön liittyviä asioita.

Hyvää itsetuntoa kyllä toivoisi kaikille ja juuri tuota "you can do it"-fiilistä!