Isot rinnat

Hei Anna-Stina

Halua todellakin tietää miten leikkauksesi on onnistunut. Etenkin tuntemukset sen jälkeen. Minulle on kai edessä sama homma rintani roikkuvat ja niskaa hartioiden seudulta pakottaa. En millään jaksaisi syödä särkylääkkeitäkään loppuelämääni. Tissit painavat varmaan 3,5 kiloa yhteensä. En haluaisi niitä roiskeläppiäkään laihtumisen jälkeen. Rintojen alle tulee helposti hautumia jos ei ole tarkkana.

Onnea sinulle sinne operaatioon. Toivottavasti auttaa.

Onnea leikkaukseen ja jaksamista toipumiseen. Kerrohan meille sitten, kuinka meni.

Anna-Stina, ei tämä se sinun leikkaus on! Haluan todella kuulla mielipiteesi sen leikkauksen jälkeen. Mulla ei ole 25 kg laihtumisen jälkeen kuppikoko muuttunut ollenkaan, vain ympärysmitta on pienentynyt. Koko on edelleen 90D ja mulle ei kukaan lääkäri koskaan ole ehdottanut rintojen pienentämistä vaikka selkäsäryistä ja niskavaivoistakin olen joutunut lääkärissä käymään!

Muuten, eräälle ystävälleni jolla oli kuppikoko 70DD (vai olikohan isompikin..?) tehtiin pienennysleikkaus ja hän pääsi päänsärystä, niskasärystä ja selkäsärystä kerta heitolla. Hän rakastaa juoksemista nykyään!

Olen joskus lukenut jostain ...
Että kun rasva% on riittävän alhainen niin sitten alkaa vasta rinnoista lähteä rasva liikkeelle?!

Olenkohan unta nähnyt vai voisiko asia olla niin?
Toiveajattelua varmaan ja sen verran kärsin rinnoistani että ainakin yritän kaikkeni että ne saisin pienemmiksi ja kevyemmiksi.

Ja toiset sanoo että rinnoista lähtee ensimmäisenä....mut se taitaakin olla siitä rintojen ympäriltä kun sitä rasvaa lähtee....siis niistä osista mitkä pursuaa kainaloiden alta...ei se rinta siellä asti ole

Melko pienirintaisena otan sen verran osaa keskusteluun, että mulla kyllä katoaa aika aluksi nimenomaan rinnoista rasvaa (ja sekös harmittaa). Rasvaprosentti on mulla yli 30, koska vaikken nyt valtavan suuri olekaan niin lihasmassaa on hirveän vähän :/ Eli ei varmasti oo tuosta rasvaprosentin alhaisuudesta mulla ainakaan kyse x)

Itselläni on kyllä kuppikoko kasvanut tasasesti iän ja lihomisten myötä. Vielä ei ole koskaan kuppikokoa tarvinnut pienentää, vaikka joskus olen laihtunut rajustikin.
Jos rintojen kasvu jatkuu samaan malliin, ja äitiä ja mummoa katsomalla näin voisi päätellä, on rintaleikkaus varmaan ajankohtainen n. kymmenen vuoden kuluttua. Nyt olen kolmikymppisenä kokoa 80E. Kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa sitten olin vielä 75B.

Mulla kanssa rinnat kasvaa iän ja lihomisen myötä. Aika samaa kokoa ollaan.
Nyt kun olen opetellut kevyempää elämää ja painoa on tippunut n.4kg, niin rinnat ovat jo keventyneet.
Myös hormoonitoiminta on tasaantunut ja rinnat eivät olleetkaan tässä kuukaudessa kipeät! Kun yleensä ne ovat ihan kamalan kipeät jopa 2 viikkoa! Siis painavat ja kipeät.
Tämä on jo suuri helpotus.
Jos rinnassa on paljon rasvakudosta, niin pakko sen on sieltä josssain vaiheessa lähteä. Mutta miten alas rasva% olisi mentävä että se näkyisi rinnoissa? Toisilla lähtee heti rinnat ja minun tyyppisellä naisella vasta viimeisenä- tai ei koskaan?

Anna-Stina huhuuuu !

Missä viipyy lupaamasi tiedotus leikkauksesta vai oletko niin kipee? Toivon totisesti, että leikkaus onnistui ja potilas on täydessä timmissä. Uteliaisuus ei tosin kuulu sivistykseen, mutta ehkäpä itsellänikin on sama leikkaus edessä. Nyt kiinostaakin juuri sellainen, että onko jälkeen päin tuskainen olo. Olen nimittäin melkoisen kipuherkkä. Kumpi on jälkeenpäin ajateltuna parempi raahata niitä kahta rasvasäkkiä mukana vai käydä leikkauksessa?

Huomenta tännekin,
Pääsin kotiin vasta eilen iltapäivällä ja nukuin suunnilleen koko illan, joten en jaksanut vielä eilen tulla kirjoittelemaan.
Sairaalaan menin sunnuntaina illansuussa, leikkaava lääkäri tuli Helsingistä ja vasta klo 22 pääsin hänen juttusilleen. Olin jännittänyt melkoisesti sairaalaan menoon saakka, mutta sitten rauhotuin, uskoin olevani osaavissa käsissä ja niin olinkin.
Leikkaus oli heti maanantaiaamuna ja eilen siis pääsin kotiin.
Kipuja ei koko aikana paljoakaan ollut, läääkettä sain aina kun pyysin ja usein pyytämättäkäin, hoitajat kävivät kysymässä vointia ja hoito oli hyvää. Pieni takaisu oli se, että muutama ommel oli päässyt irtoamaan solmustaan ja ne jouduttiin tikkaamaan uudelleen.
Kun ensimmäisen kerran kurkkasin rintojani tuntui, ettei sinne ole mitään jäänyt. Lääkäri "lohdutteli" että kyllä niitä vielä siellä on ja nyt kun olen kotona paremmin päässyt tilannetta tutkailemaan niin totta hän puhui. Vaikka oikeesti kyllä pusero oudon tyhjälle tuntuu.
Jo nyt sanoisin, että olen todella tyytyväinen että menin leikkaukseen, miksen mennyt jo kymmenen vuotta sitten.
Minullahan on ollut jo murrosiästä saakka isot rinnat, jotka synnytysten ja lihomisten jälkeen ovat vain suurentuneet.
Painon pudotessa yli 10 kg myös rinnat "laihtuivat" ja mahtuivat jopa kuppikokoon 95 c jossakin mallissa, useimmiten 95 D, suurimmillaan kuppikoko oli 110 DD-E, joten kyllä painon putoaminen minulla hiukan asiaan vaikutti, mutta samalla tukikumpu rintojen alta katosi ja rinnat "roikkkuivat" ilman tukea ja tämä vaikeutti niska-hartiaseudun vaivani siihen pisteeseen, että lääkäri suositteli tätä leikkausta.
Lähes 900 gr poistettiin kudosta kummastakin rinnasta, joten melkoinen helpotus se on niskanseudulleni.
Hankalinta ja ikävintä toimenpiteen jälkeen oli dreenit, joista neste poistui leikkausalueelta ja niiden pussien kanniskeleleminen, kipeintä teki dreenien poisto eilen.
Eli hyvin, hyvin pienillä kivuilla ainakin minä selvisin.
Ikävintä sairaalareissussa oli huonekaveri, joka kovalla äänellä valitti kaikesta mahdollisesta ja kailotti kaikki verhon takaa kuulemansa asiat edelleen kaikkille kävijöille, kyseli ja oli kiukkuinen jos en vastannut... Huh huh, on meitä moneksi, onneksi sain viimeisen sairaalayöni vietttää yksin huoneessa.

No, nythän on vasta kolmas päivä leikkauksesta eli kokemukset ovat vain tähän asti.
Jos haluatte tietää lisää niin kerron mielelläni mitä osaan.