Että on taas norsu olo :(

Yritin pukeutua äsken nätisti, valitsin ihanimmat vaatteet ja korut. Tarkoitus olisi lähteä vähän kiertelemään kauppoja...

Sitten yhtäkkiä, peilistä katsoikin takaisin valtava NORSU!
Mihin se tyylikäs mimmi täynnä aamuista itsevarmuutta katosi?

En mä oikeesti voi olla näin kamalan näkönen. Mun alavartalo on niin valtava että hirvittää...

Tuttu tunne minullekin

Kirjoitin äsken sinulle jo vastauksen, mutta se hävisi bittiavaruuteen.
Eli:
On se kumma, miten nopsasti sitä putoaa ihan hyvästä fiiliksestä itseinhon syövereihin! Ja tasan näyttää ihan samalta kuin hyvänä hetkenä!
Itsehän me itsemme pahimpia tuomareita ollaan, ja en usko, että muut ihmiset meitä niin pahalla silmällä katsovat.

Tuollainen itseinhon hetki kun tulee, on niin helppo alkaa taas syömään huonosti ja liikaa, kun kerta kuitenkin näyttää niin ällöltä, ja on niin lihava, ettei tästä koskaan mitään tule jne...

Näin minä ainakin huomaan ajattelevani. Pitää vaan katkaista ne huonot ajatukset alkuunsa, ja metsästää niitä vihreitä palloja ja sitä ihanaa oloa, kun on laihtunut ja saa uusia, pienempiä vaatteita ym.

Muista, Nupsukka, että meitä on samassa tilanteessa täällä paljon, ja kaikki haluamme sinulle hyvää! Tsempataan toisiamme!! Kaikki me olemme kauniita, ja meillä on oikeus näyttää hyvältä!

Voi kuule, tuo on niin tuttu juttu!
Joinakin päivänä sitä katsoo itseään peilistä ja on peräti tyytyväinen siihen mitä näkee. Ajattelee, että "Hei, enhän mä ole ollenkaan hullumman näkönen tän kokoiseksi. Oonkohan mä laihtunu, ku vaatteetkin istuu niin mukavasti? Hitto, mä näytän hyvältä!". Näitä päiviä tuntuu olevan aina vaan harvemmin.
Enemmän on niitä päiviä, kun mikään vaate ei istu, makkarat tursuu joka puolelta, maha vaikuttaa turvonneen viime peiliin vilkasusta ja näyttää lähinnä siltä, että sulla on puolikas jumppapallo paidan alla. Mikään teltta ei pysty sitä peittämään! Kaksoisleuka näyttää räjähtäneen uusiin ulottuvuuksiin yön aikana ja kaikki mahdollinen mättää.
Siinä sitä sitten naama punasena, tuskasta ja ahdistuksesta hikoilevana mietit pala kurkussa, että MISSÄ VAIHEESSA musta tuli näin valtava
Eikä asiaa auta se, että timmissä kunnossa oleva miehes odottaa vieressä, että koska lähetään ihmisten ilmoille. Sehän siitä katastrofista puuttuu, että päästään ulos, jotta ihmiset voi pällistellä ja ihmetellä, että mitä hittoa tuommonen mies tekee ton läskin kanssa

Kiitos pippurisumu ja Siddalee kun vastasitte näinkin nopeasti

Tuli heti parempi olo, vaikkei kuitenkaan loistava.
Minä tästä nyt lähden ulkoiluttamaan tätä norsua. Illalla pienen liikuntasession jälkeen peilistä varmaan katsoo takaisin jo oikea kaunotar

Hyvä hyvä!

On aina kiva tietää, että on kohtalotovereita asiassa kuin asiassa.
Epäilen vahvasti, että olisi olemassa ihmistä, joka on joka ikinen elämänsä päivä tyytyväinen omaan peilikuvaansa. Ongelmat ne on hoikilla ja kauniillakin. Ei ehkä samat kuin meillä, mutta jotakin kuiteski

Älkää ainakaan näin tehkö: Menin kauppaan ja tietty namihyllylle
Namit valittuani menin vaatepuolelle ja otin farkut ja pukukoppiin sovittamaan niitä. Siinä sitten peilistä itseäni katsottuani takaapäin vieläpä niin meinas meinaan namit lentää ja pitkälle. Kuinka voikin sääret ja reidet olla rumat takaa katsottuna? Tästä viisastuneena en osta karkkia ja vaatteita samaan aikaan kaupasta

Mäkin näin itseni peilistä valtavana norsuna vaikka vaaka näytti tänään 62.5 kg. Peilikuva sanoi että vielä on laihdutettava että sieltä peilistä ei enää katsois mikään norsu...

onneks tavoitepainoon ei ookaan enää pitkä matka.

Tiinuli, noista viesteistäsi päätellen olet joko sairastunut tai sairastumassa syömishäiriöön. Hanki siis ihmeessä ammattiapua ennen kuin makaat sairaalassa letkuruokinnassa. Veikkaan nimittäin, että "tavoitepainoon" päästyäsi alat ajatella, että laihdutat vielä pari kiloa ja sitten on hyvä. Ja siitä vielä pari kiloa..

lauantaina, 28. toukokuuta 2011 klo 12:24 Naamis kirjoitti:

Tiinuli, noista viesteistäsi päätellen olet joko sairastunut tai sairastumassa syömishäiriöön. Hanki siis ihmeessä ammattiapua ennen kuin makaat sairaalassa letkuruokinnassa. Veikkaan nimittäin, että "tavoitepainoon" päästyäsi alat ajatella, että laihdutat vielä pari kiloa ja sitten on hyvä. Ja siitä vielä pari kiloa..

On se kumma että muut saa laihduttaa täällä ihan rauhassa mutta heti kun mä kerron laihduttavani pari kiloa niin sit alkaa taas tuo sinä olet syömishäiriöinen- jauhanta.

Mua tosinaan huvittaa tuollainen mut samalla myös alkaa pikkuhiljaa ärsyttää!

Mun on kai sit parempi olla hiljaa tai lähtee täältä kokonaan pois...

Mut voihan tuo syömishäiriöiseksi haukkuminen olla kateuttakin

oli miten oli, alkaa kuitenki jo ärsyttää. Ja nyt mä olen sit ihan hiljaa...

heippa!

sunnuntaina, 29. toukokuuta 2011 klo 13:28 ¨Tiinuli kirjoitti:

lauantaina, 28. toukokuuta 2011 klo 12:24 Naamis kirjoitti:

Tiinuli, noista viesteistäsi päätellen olet joko sairastunut tai sairastumassa syömishäiriöön. Hanki siis ihmeessä ammattiapua ennen kuin makaat sairaalassa letkuruokinnassa. Veikkaan nimittäin, että "tavoitepainoon" päästyäsi alat ajatella, että laihdutat vielä pari kiloa ja sitten on hyvä. Ja siitä vielä pari kiloa..

On se kumma että muut saa laihduttaa täällä ihan rauhassa mutta heti kun mä kerron laihduttavani pari kiloa niin sit alkaa taas tuo sinä olet syömishäiriöinen- jauhanta.

Mua tosinaan huvittaa tuollainen mut samalla myös alkaa pikkuhiljaa ärsyttää!

Mun on kai sit parempi olla hiljaa tai lähtee täältä kokonaan pois...

Mut voihan tuo syömishäiriöiseksi haukkuminen olla kateuttakin

oli miten oli, alkaa kuitenki jo ärsyttää. Ja nyt mä olen sit ihan hiljaa...

heippa!

Ei kannata vetää hernettä nekkuun, Naamis tarkoittaa varmasti vaan hyvää. Pitkään KK:ssa olleet ovat kuitenki varmasti panneet merkille, että kirjoittelet paljon noista "läskifiiliksistäsi" ja tunnet hervotonta syyllisyyttä syömisestäsi (jopa niin, että jätät aterioita pois), vaikka olet normaalipainossa. Myös muut aiemmin kirjoittamasi jutut tällä foorumilla antavat ymmärtää, että kaikki ei ole (aina) ihan kunnossa...