Avopuolisot...

Ehkäpä itekkin jaan oman kokemukseni, kun aihe kovin läheinen on. Enkä nyt missään nimessä tarkoita, että asiat etenisi/tulisi edetä aloittajan kohdalla näin! Itse olen kuitenkin tyytyväinen nyt.

No, lähdetään nyt alusta. En ole koskaan ollut ylipainoinen jos katsoo esim. painoindeksiä. On ollut kausia, kun olen painanut enemmänkin, mutta aina normaalipainon sisällä. Entisen avokkini tapasin, kun taisin olla isoimmillani (BMI 24.6). Kehui aina seksikkääksi ja kauniiksi, upeaksi naiseksi. Otiin oltu yhdessä vuoden verran, kun eräänä lauantaina baarireissun jälkeen kirosin, kuinka seksielämämme on vähentynyt, että miksei hän halua minua enää? Tuosta sitten kaveri suuttui, tokaisi, että enkö huomaa kuinka olen levinnyt, että selluliitti on viimeinen asia mikä häntä naisessa kiihottaa. Uskoa saattaa, että loukkaannuin... Koskaan (ja puhun ihan totta) sitä ennen en ollut nähnyt kehossani vikaa, ja olin aina pitänyt itseäni näyttävänä tyttönä. Selluliittia toki oli ollut teinistä lähtien, mutta ei se koskaan ollut häirinnyt. Sillä hetkellä, kun hän noin tokaisi, olin laihtunut tapaamisestamme niin, että BMI silloin jotain 23.2 paikkeilla. Uskotte varmaan, että ihmettelin hyvinkin syvästi, mitä on tapahtunut vuoden aikana, kun laihtunut tyttö on muka levinnyt... Hän oli vielä oikeasti sitä mieltä, eikä asia ollut jotain mitä nyt loukatakseen totesi.

No, hän sitten ilmoitti, että aikoo erota, jos en edes yritä tehdä asialle jotain. Minä sitten rakastin paljon, ja päätin laihduttaa. Alimmillaan n. 5 viikon päästä BMI:ni oli 19.2, ja vointi kaikkea muuta kuin hyvä. Itkin enkä osannut syödä. Ei siitä sen enempää. Pikkuhiljaa tilanne normalisoitui syömisen kannalta, ja paino siitä nousikin vähän. Painoni on heitellyt paljon suuntaan jos toiseen suhteemme aikana, mutta koskaan, minkään kokoisena, en ole enää pystynyt näkemään itseäni kauniina. Joka kerta, kun olin alasti, saunassa tai muuten, varoin ettei hän näe takamustani tai makkaroitani (mitä sellaisia?). Seksi ei ole kertaakaan sen jälkeen ollut luontevaa hänen kanssaan. Niin paljon voi yhden ihmisen sanat satuttaa...

Nykytilanne sitten. Erottiin kyseisen miehen kanssa viime keväänä, 6 vuoden yhdessäolon jälkeen. Nyt olen pikkuhiljaa taas alkanut tuntemaan itseni kauniiksi, vaikka edelleen tulee välillä kauhea olo peiliin katsoesssa. Vaikka kuinka rakastin kyseistä miestä, en voinut (enkä voi) koskaan unohtaa niitä sanoja. Kavereiltakin kuullut, kuinka näkee että ero oli oikea ratkaisu, kuinka iloinen olenkaan nykyään. Ja totta se on. Oli toki muitakin syitä eroon, mutta tämä oli yksi suurimmista. Liikunta maistuu vihdoin ihan oikeiden syiden takia, eikä siksi että näyttäisin jonkun muun silmissä paremmalta. Nyt on hyvä.

Monet varmasti voivatkin "antaa anteeksi ja unohtaa", mutta minä en. Toivottavasti aloittaja pystyy. Mutta mieti tarkkaan, sanat saattaa joskus saada hyvinkin pahoja asioita aikaan. Eikä ole oikein, että kukaan saa aikaan toisessa sellaisia tuntemuksia. Toivottavasti saatte selvitettyä, ja miehesikin ymmärtää, ettei voi noin sanoa! Aina on mahdollista mainita asioista kauniisti, mutta varsinkin, jos kyse on muutamasta kilosta, kannattaa pitää suu supussa.

Oikein hyvää jatkoa sinulle, kaunis olet!!

Menee vähän ot, mutta laitetaan kuitenkin kevennykseksi:

http://www.iltasanomat.fi/nemi/nemi-21102011/car-1288422178804.html

Pullapallo; aivan ihana sarjakuva!

AP; Typeriä ja pinnallisia miehiä on (valitettavasti) maailma väärällään. Itse olen saanut myös kuulla monelta mieheltä, kuinka perseeni on iso/leveä/läski, kuinka napani alueella on "tosi kivasti tommosta ryppystä silavaa" jne. Ja huom, nämä kommentit saatuani olin miltei alipainon puolella.

Nykyinen naiskäsitys on vääristynyt täysin (muun muassa median luoman virheellisen "naisihanteen" myötä) ja pinnallisesti ja epärealistisesti ympäristöön perehtyvät ihmiset eivät osaa aina erottaa mikä on todellista ja mikä ei, mikä on aitoa ja mikä ei. On kauheen kurja, että miehesi ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että hänen pitäisi seurustella sinun kanssasi, ei ulkomuotosi :/ Puhu miehesi kanssa asiasta ja VAADI kunnioitusta ja arvostusta. Sinä et ansaitse tuollaista kohtelua, kukaan ei ansaitse. Jos ei miehen käytös muutu mihinkään, niin se on loppu. Sano tämä myös selvästi miehellesi.

Olen aivan allistynyt taas kerran siita, miten jotkut ihmiset puhuvat omalle puolisolleen, oli se sitten avo- tai aviopuoliso! Sipiin tapauksessa on viela toivoa, silla mjies ei ehka kuitenkaan tarkoittanut pahalla, vaikka se todella pahasti suusta tulikin. Teidan kannattaa tosiaan puhua siita.

Sen sijaan Toiveen ex... Liekko miehella kuitenkin ollut jotain omia ongelmia seksin suhteen, kun yhtakkia laihduttuasi alkoi laukomaan moista.

Tätä lukiessa tulee kyllä kiitollinen olo siitä, että oma avokkini on sellainen kun on ja että ollaan tavattu niin kuin tavattiin (kamppailulajin leirillä). En oikein usko että hän ikimaailmassa kommentoisi minun painoani, varsinkaan kun tietää että stressaan siitä itsekin. Pahin mitä hän on tehnyt on masun hölskyttely ja eilen illalla puristi vähän allista, mutta nuokin on ollut niin leikkimielisellä tavalla tehty, tai joskus mahan hölskyttely vähän vain väärin suunnattu hellyydenosoitus, ettei siitä oikein ole voinut loukkaantua. Ja tietääpä tuo myös sen, että hälle itelle on kans kasvanu pienesti mahaa, joten ei ole varaa huomautella..

Surettaa vaan, että joidenki miesten pitää olla niin dillejä että tollasia päästää naiselleen suustaan.