Avopuolisot...

Ollaan avopuolisoni kanssa oltu 3 vuotta kihloissa. Minulla on enää ihan muutama ylimääräinen kilo pääasiassa vatsan seudulla. Laittaudun tänään oikein nätiksi (ainakin omasta mielestä), mutta mieheni tokaisi sitten ihan vakavissaan että minulle on kyllä välttämätön pakko saada salikortti mahollisimman nopeasti! Ei kuulemma ole hyvännäköistä että 20 senttiä läskiä tursuaa paidan alta! Vaikka asiahan ei edes ollut niin, vaan tottakai päälläni oli ihan oikean kokoiset vaatteet. Mutta mieheni mielestä on epäseksikästä kun käytän kuulemma liian pieniä vaatteita kun olen vielä liian lihavakin Ei tuntunu kovin mukavalta eikä todellakaan kannustavalta. Olin lapsena ja teininä ylipainoinen, mutta sain laihdutettua ylimääräiset kilot pois kun tulin täysi-ikäiseksi. Mutta nyt 1-2 vuoden aikana kiloja on tullut masennuksen, ahdistuksen ym. myötä. Nyt kun terapia ja muu apu on auttanut minua, olen saanut aika hyvin pudotettua painoa pois. Ei silti ole mukavaa että oma kihlattu sanoo päin naamaa kuinka lihava ja ruma olen, ja miten minun pitäisi laihduttaa, kiinteytyä ja liikkua eikiä mitään saisi syödä. Hän on vihjaillut siitä jo pidemmän aikaa. Eikä puolisoni itsekkään ole maan komein uros, mutta minulle sillä ei ole merkitystä koska rakastan häntä ihan sellaisena kun on. Toivoisin samaa kohtelua itsellenikin. Muutenkin minulla ei ole mikään kaikkein paras itsetunto, eikä se auta että tärkein ihminen kohtelee minua kuin roskaa Olen miettinyt että pitäisikö minun päättää koko sude vai mitä tässä tekisi kun pitäähän minun itseänikin ajatella..

hum, tuohon vaikea sanoa kun noissa on aina niin monta monessa. Mutta henkilökohtaisesti en ole yhtäkään miestä katsellut joka on mun painosta noin rääpinyt kuin sinun avokkisi.
ja kuinka tärkeä todella olet hänelle kun noin kohtelee sinua? Sitä kannattaisi miettiä myös.
Joskus miehiin tehoaa shokkihoito, eli kun seuraava kommentti tulee voisit ladata ihan yhtä suoraan ne kohdat missä ehkä olisi miehessä toivomisen varaa ja sanoa että kun hän nuo on muuttanut niin palaa asiaan. mutta, tämä ei sitten välttämättä toimi, jotkut miehet ottaa tuosta niinkovasti nokkiinsa ja syyllistää vielä enemmän..
Mutta itseäsi sinun täytyy ajatella ensimmäisenä, ei kenenkään itsetunto kestä tuollaista pidemmän päälle.

Huh! Aika raakaa touhua Nyt kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja sanoa, miten mielesi pahoitat miehen sanomisista ja kerro että haluaisit pikemmin kannustusta sen vuoksi kuinka paljon olet itsesi eteen jo tähän mennessä tehnyt.
Kerro hänelle, ettei sinulle tulisi mieleen häntä alkaa loukkaamaan jos hän itse on ulkonäköönsä tyytyväinen ja samaa odotat myös häneltä.

Tsemppiä sinne ja pää pystyyn! Jos sinulla on vain muutama kilo enää masumakkaroita niin sinähän olet jo voittaja verrattuna meihin muihin jotka rämmimme täällä kaukana kaukana perässä. Voimia ja kivaa kesää

Kyllä suhteen kommunikoinnissa miehen puolelta on muutenkin jotain pielessä, jos ei näe mitään kummaa tuollaisten asioiden esiintuomiseen noin. Minun miehenihän on ainoa lähipiiristäni, joka on suoraan sanonut minun näyttävän ylipainoiselta, kaikki muut vaan toitottivat "ei sitä susta huomaa"-virttä. Eikä mun mies tahallaan ollut loukkaava, on vaan hyvä päästelemään sammakoita. Sun tapauksessasi ei kyllä kuulosta sammakolta, etenkin kun päivittely vielä jatkui.

Minäkin kehottaisin keskustelemaan asiasta oikein kunnolla, jospas avokkisi ei vain jotenkin tajua, miten loukkaavia sanansa ovat, vaan kuvittelee sinun parastasi ajavansa.

Jos tuollaista käytöstä on muissakin asioissa, niin sitten miettisin kyllä suhteen jatkamista tarkasti. Onko loppuelämäsi todellakin enimmmäkseen onnellinen hänen kanssaan?

Mutta kevein perustein suhdetta ei kannata lopettaa, eikä varsinkaan pitää pohdintoja omana tietonaan.

Toivottavasti kyse on vain huonoista sanavalinnoista. Kyllä munkin mieheni kommentit asiayhteydestä irrotettuina kuulostavat ihan kauheilta, mutta tilanteessa itsessään niille lähinnä nauraa. Etenkin kun parka on ihan nolona.

ite en kans käsitä tollasta... ja ennen en oo itekää saanu tollasta kommenttia, mutta nyt sit jotai tonne päin, mut en avaudu kun en yleensä kirjottele tosiaan minnekään... oon ihmetelly, miten esim usein jotain lehteä lukiessa tai telkussa tai joltain kavarilta kuullu, niin miehet usein vastaa puolisonsa hypotettiseen kysymykseen "jos lihon satakiloseksi, tykkäätkö musta enää", tyyliin "no se on aika paljon, vaikea sanoa"... pistää vähän miettimään miks tollanen on noin yleistä ... ite aattelen kanssa, että jos on toisen kanssa niin ei tosiaan mitää väliä, mitä toinen painaa. en ees ymmärrä, millanen ihminen yleensä sanoo jotain tällasta kritiikkiä puolisonsa ulkomuodosta. tulee melko avuton ja turvaton olo, jos puoliso on tollasella kannalla. vaikka itsetunto olis terästä, niin tollanen sellasen henkilön suusta, jonka luulee tuntevansa, on tosi kamalaa.

Mies vaihtoon. Ei tommonen jatkuva vihjailu painosta ole todellakaan kivaa! Miehesi pitäisi tykätä susta ihan sellaisena kuin olet. Nyt vaan kissa pöydälle ja kerrot, kuinka pahalta tommoset kommentit tuntuu. Jos edelleen jatkaa, niin jo ihan oman mielenterveytesi takia ei kannata jatkaa suhdetta.

Tosin voihan olla, että sun laihtuessa mies on alkanut pelkäämään oman asemansa puolesta, ja koittaa nyt väärin keinoin pitää sut itsellään. Mene ja tiedä.

Ennen kuin mies lähtee vaihtoon, niin kannattaa toki kokeilla sitä keskustelua. Ei kannata edes odottaa uutta loukkaustilannetta, vaan rohkeasti mitä pikimmin nostamaan kissa pöydälle. Kerro hänelle tavoitteistasi ja kerro, että sinulle tulee niin paha mieli kommenteista, että olet jopa harkinnut eroa.

Jos mies ei tuosta herää eikä edes yritä parantaa tapojaan tai pyydä anteeksi, niin sitten todellakin vaihtoon moinen.

Jep, yhdyn edellisiin. Mitä pikemmin vaan ihan kattava keskustelu pystyyn aiheesta, tai oot pian taas syvemmällä siellä alakulon syövereissä (been there, done that). Noin ei sanota rakastetulle ihmiselle, ei koskaan eikä missään tilanteessa. Eikä tuollaista tule sietää tai katella!! Omalla luonteellani olisin varmasti jo tokaissut kaikki hänen virheensä vastapalloon, toki en tiedä miten viisasta sekään on...

Nätisti voi mielestäni sanoa rakkaalleenkin tilanteen niin salliessa, tyyliin "on sulla muutama kilo mahassa vielä ylimääräistä, mutta tosi nätti oot noissa vaatteissa ja kokonaisuudessaan nytkin". Ja näin esim toivon mun avokin mulle sanovan, rehellisyys on kaiken a ja o mutta loukata ei toista saa. Mulla oli pahimmillaan 25kg ylipainoa, ja silti aina kun laittauduin nätiksi ja kivoihin vaatteisiin, hän kehui kuinka kaunis olen. Koskaan ei väittänyt etteikö olisi ylimääräistä kiloissa, mutta eipä niistä maininnutkaan erityisesti - muuta kuin silloin kun itse halusin asiasta keskustella, niin asiallisesti ja loukkaamatta. Nyt on laihduttaessa kannustanut 100%:sti koko matkan, ja viikoittain kertoo miten se ja se paikka on kiinteämpi ja miten näytän hyvältä. Jos asia ei omalla kohdalla olisi näin, niin mies olisi yhteisistä 10:stä vuodesta ja näistä 4 kihloissa, huolimatta lähtenyt vaihtoon. Koska tuollainen vain syö itsetuntoa päivä päivältä. Ja ihmisen pitäisi osata rakastaa itseään

Minulla on samat kokemukset kuin pulloharjalla edellä. Mies tukee ja kannustaa, ja vaikka olen kahden viime vuoden aikana kerännyt 15kg ylipainoa(ja eilen liityin tänne kiloklubiin), mies aina kertoo kuinka hyvältä ja seksikkäältä näytän, ja kuinka hän rakastaa minua ja ihan jokaista kohtaa kehossani. Itse vieroksun omaa kroppaani nyt kun se on makkarainen ja selluliittinen, mutta mies ei välitä. Hänestä olen kaunis näin. Kun kerroin hänelle eilen että olen liittynyt tänne, mies sanoi, että toivottavasti onnistun laihtumaan, jos sitä kerran haluan, mutta hänestä olen hyvä näinkin. Kun perustelin laihduttamista terveydellisillä syillä, hän ymmärsi.

Toivottavasti aloittajankin mies alkaa hiukan ajatella ja arvostaa naistaan. Olet kuitenkin tehnyt jo huisia työtä pudottamalla suurimman osan ylipainostasi. Älä välitä muutamasta kilosta vatsan seudulla, äläkä ainakaan miehesi takia. Uskon että näytät upelata! Ehkä minäkin taas joskus(myös omasta mielestäni...).

Kannattaa kyllä puhua asiasta.

Minun mieheni oli alkuvuosina samanlainen. Sitten pari kertaa kävi, että isommassa porukassa joku toinen hänelle sanoi "miten kehtaat omasta vaimosta puhua noin rumasti" (oli siis paikalla). Siitä lähti keskustelun avaus kahdestaankin (minä tein aloitteen). Sanoin tietenkin, että tuntuu inhottavalta kun puhut rumasti minusta-erityisesti muitten kuullen. Olisi ihanaa jos sanoisit jotain positiivista joskus-vaikka pientäkin.

Meillä auttoi. Mieheni jättää sanomatta jos ei ole kehuttavaa Alussa kuulin kun nieli aloituksia muutaman kerran, mutta huomasi lähteneensä väärään suuntaan puheessa-nieli loput ja aloitti alusta rakentavasti ja positiivisessä hengessä (esim. "ihan kauheet... noi on kivat farkut, mutta musta sulle sopii paremmin toiset, joissa pylly näyttää hyvältä"