Törkeitä kommentteja

mä kun olen tällainen vastarannankiiski, niin ymmärrän kyllä, miksi työhaastattelija on saattanut huomauttaa ylenmääräisestä hikoilusta - oletusarvosiesti työhaastatteluihin ja muihin tärkeisiin tapaamisiin saavutaan siististi puettuna, suihkussa käyneinä ja tukka- ym. laitettuna, eikä sen näköisenä, että on juuri juossut puolimaratonin, vaikka näin nyt tässä tapauksessa lähes oli käynytkin.

haastattelija tuskin on tiennyt, että haastateltava oli joutunut juoksemaan paikalle ehtiäkseen ajoissa. jos kommentti on ollut "nuiva ja nenänvartta pitkin" annettu, se on haastattelijalta ollut huonoa käytöstä, mutta mielestäni ihan aiheesta sanottu. en usko, että hoikka mutta hikinen ja/tai epäsiisti henkilö olisi ollut haastattelijalle sen mieluisampi. riippuu ihan tarjolla olleesta työpaikastakin, millaista etikettiä sielä oletetaan noudatettavan, joissain töissä tietynlainen (siisti) ulkoinen habitus nyt vain on osa työtä, ja ihan olennainen osa se on sitä omaa ensivaikutelmaa jonka antaa. kyllä se on haastateltavan oltava sen verran tosissaan haastatteluun mennessään, että pukeutuu asiallisesti, on siisti ja puhdas, ja saapuu ajoissa paikalle. on osattava varautua siihenkin, että bussi jolla piti ehtiä ei ehkä tule, tai auto on rikki, tmv.

meidän duunista vakituisetkin lähetetään esim. kotiin vaihtaan paitansa, jos ei ole asianmukaisesti pukeutunut, lenkkarit ei tule kuuloonkaan, jne.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 12:21 renard rouge kirjoitti:

mä kun olen tällainen vastarannankiiski, niin ymmärrän kyllä, miksi työhaastattelija on saattanut huomauttaa ylenmääräisestä hikoilusta - oletusarvosiesti työhaastatteluihin ja muihin tärkeisiin tapaamisiin saavutaan siististi puettuna, suihkussa käyneinä ja tukka- ym. laitettuna, eikä sen näköisenä, että on juuri juossut puolimaratonin, vaikka näin nyt tässä tapauksessa lähes oli käynytkin.

ulkoinen habitus nyt vain on osa työtä, ja ihan olennainen osa se on sitä omaa ensivaikutelmaa jonka antaa. kyllä se on haastateltavan oltava sen verran tosissaan haastatteluun mennessään, että pukeutuu asiallisesti, on siisti ja puhdas, ja saapuu ajoissa paikalle. on osattava varautua siihenkin, että bussi jolla piti ehtiä ei ehkä tule, tai auto on rikki, tmv.

meidän duunista vakituisetkin lähetetään esim. kotiin vaihtaan paitansa, jos ei ole asianmukaisesti pukeutunut, lenkkarit ei tule kuuloonkaan, jne.

Joo, siis toki työhaastatteluun pitää mennä asiallisesti, ja töissä jotka vaativat siistiä ulkonäköä, tulee olla siististi.. mutta en mä siltikään tiedä, että olisinko mä huomauttanut.. Jos oisin siis itse ollut se haastattelija. Varmaan oisin sen jälkeen, kun hikoileva haastateltava on häippässyt, kommentoinut toverihaastattelijalleni, että aika epäsiisti olemus tai jotain.. Enkä välttämättä palkannut. Jos perusteluja olisi tämä hakija sitten halunnut, niin olisin voinut kertoa, että koin hänet epäsiistiksi työhön. Noh, toimintatapoja on erilaisia.

Työnhakijana olisin kyllä heti ehdottomasti pahoitellut hengästyneisyyttäni, ja kertonut bussin myöhästymisestä. Luonnollisesti.

Ai kauhistus mitä kaikkea olette joutuneet kuulemaan! Minusta yritettiin tehdä joskus nuorempana maalitaulua ikäville kommenteille, edellytyksiä kuitenkin oli: hieman pyöreä ja silmälasitkin vielä kaiken hyvän päälle. Onneksi olin jo tuolloin verbaalisesti hyvinkin lahjakas ja jättivät rauhaan.

Teini-iässä täysin normaaleissa mitoissa ollessani kävelin hyvän kaverin kanssa eräänä perjantai-iltana kaupungilla muun nuorison joukossa ja jostakin varjoista alkoi pari vanhempaa jätkää meille huutelemaan varmaankin omasta mielestään nerokkaita iskuyrityksiä. Kun emme lämmenneet, totesivat he, että eivät meitä huolisikaan, kun olemme rumia kuin rullatuolit. Veti sanattomaksi ja totesimme kaverin kanssa, että parempi nauraa tuollaiselle kommentille.

Liian usein me pullukat podemme huonoa omatuntoa ulkonäöstämme. Ystäväpiirissäni olen ainut, jolle on kertynyt ylipainoa, mutta samalla tavalla kuin me pulleat, myös hoikemmat ovat epävarmoja ja siitähän nämä kaikki ikävät kommentitkin kumpuavat. Sitä on vain niin vaikea ymmärtää, että isokokoisetkin voivat olla onnellisia. Näin totesin myös kuultuani, että oma siskoni ihmetellyt, kuinka olen saanut miehen näillä kiloilla. Ja vielä pahuksen komean sellaisen. Asenne ratkaisee, näin se on nähtävä.

Tsemppiä kaikille klubilaisille!

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 13:31 rasvamunkkipulla kirjoitti:

Joo, siis toki työhaastatteluun pitää mennä asiallisesti, ja töissä jotka vaativat siistiä ulkonäköä, tulee olla siististi.. mutta en mä siltikään tiedä, että olisinko mä huomauttanut.. Jos oisin siis itse ollut se haastattelija. Varmaan oisin sen jälkeen, kun hikoileva haastateltava on häippässyt, kommentoinut toverihaastattelijalleni, että aika epäsiisti olemus tai jotain.. Enkä välttämättä palkannut.

Mun mielestä taas olisi fiksumpaa suoraan sanoa, jos jokin haastateltavassa on suoraan sellainen asia, joka huomattavasti heikentää mahdollisuuksia kyseiseen työhön. Ehkä sitten jo seuraavassa haastattelussa olisi asia korjattu, tai haastateltavalla olisi ainakin mahdollisuus selittää miksi tällainen olemus tällä kertaa.

Fiksuahan olisi ollut suoraan sanoa, että nyt joutui juoksemaan paikalle koska bussi ei tullut ja sen sijaan että vaihvihkaan yrittää pyyhiskellä hikeä niin pyytää vaikka ihan reilusti 5 minuuttia aikaa käydä siistiytymässä naistenhuoneessa. Itse olisin tn reippaasti soittanut haastattelupaikkaan, ilmoittanut tulevani myöhässä koska bussi ei tullut tmv. ja reilusti kävellyt matkan.

IntellektuElli: kuulostaa siltä, että siskosi oli vain pahuksen kateellinen

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 15:08 -Halinalle- kirjoitti:

IntellektuElli: kuulostaa siltä, että siskosi oli vain pahuksen kateellinen

Hahaa, voipi olla. Sisko on hyvin kilpailuhenkinen, joten ei sinänsä mikään ihme. Yritän ottaa zen-asenteen näihin kommentteihin. Jos joku sanoo ohimennen pahasti, olen siitä ehkä hetken aikaa masentunut, ja sen jälkeen kanavoin sen ikävän energian liikuntaan ja motivoidun enemmän.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 15:01 renard rouge kirjoitti:

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 13:31 rasvamunkkipulla kirjoitti:

Joo, siis toki työhaastatteluun pitää mennä asiallisesti, ja töissä jotka vaativat siistiä ulkonäköä, tulee olla siististi.. mutta en mä siltikään tiedä, että olisinko mä huomauttanut.. Jos oisin siis itse ollut se haastattelija. Varmaan oisin sen jälkeen, kun hikoileva haastateltava on häippässyt, kommentoinut toverihaastattelijalleni, että aika epäsiisti olemus tai jotain.. Enkä välttämättä palkannut.

Mun mielestä taas olisi fiksumpaa suoraan sanoa, jos jokin haastateltavassa on suoraan sellainen asia, joka huomattavasti heikentää mahdollisuuksia kyseiseen työhön. Ehkä sitten jo seuraavassa haastattelussa olisi asia korjattu, tai haastateltavalla olisi ainakin mahdollisuus selittää miksi tällainen olemus tällä kertaa.

Fiksuahan olisi ollut suoraan sanoa, että nyt joutui juoksemaan paikalle koska bussi ei tullut ja sen sijaan että vaihvihkaan yrittää pyyhiskellä hikeä niin pyytää vaikka ihan reilusti 5 minuuttia aikaa käydä siistiytymässä naistenhuoneessa. Itse olisin tn reippaasti soittanut haastattelupaikkaan, ilmoittanut tulevani myöhässä koska bussi ei tullut tmv. ja reilusti kävellyt matkan.

Samaa mieltä, jos kyseessä on lävistykset, hiusväri tai joku tällainen... "pysyvä tila" , hikoilu on.. noh.. Tietysti, jos sanoisi suoraan, niin siinä ois mahdollisuus sitten kertoa tarinansa..

Olin tuossa viikonloppuna mummoani tapaamassa. Oltiin porukalla koko päivä helteessä maalattu talon ulkoseiniä ja mainitsin mummolle, että kylläpäs rupesi väsyttämään kun vihdoinkin illalla söi ja jäi paikoilleen ja tuohon mummoni totesi makeasti nauraen "No ei mikään ihme tuolla kropalla!"
Tuntui, että sisukalut heitti voltin
Tuollaisilla ivallisilla kommenteilla mummoni sai äitini laihduttamaan.
Myös isäni osaa olla aika pirullinen, hänen mielestään mikään ei ole niin kauheaa maailmassa kuin läski ja tuokin tuon ajatusmaailmansa hyvin usein julki. Pahinta mitä isä on sanonut on ollut siskoni valmistujaisissa, kun kävin peilin edessä katsomassa uutta vaaleanpunaista pukuani "Kato Miss Piggy!" ja naurut päälle.
Suku todellakin on pahin
Minua ei niinkään ventovieraiden kommentit hetkauta, mutta lähimmäisten ilkeily satuttaa ja pahasti.

Minun mummoni mollaa painoani (tai minua painostani) melkein joka kerta kun käyn kylässä. Tämä alkoi joskus sen jälkeen, kun aloin seurustella mieheni kanssa (olin tuolloin vähän yli 16v ja nyt siis 22v) ja olin e-pillerit aloitettuani lihonut jonkin verran. Jouluna kysyi jotain tyyliin "eikö sulla pysy enää housut jalassa ku oot lihonut?", kun housuthan siis luonnollisestikaan eivät nouse tarpeeksi ylös, jos on liikaa läskiä tiellä (tai jos housut ovat malliltaan matalat, kuten minulla). Olin vähän että wtf, mutta annoin asian olla.
Kaksi vuotta sitten menimme sitten tämän saman miehen kanssa naimisiin, eikä mummoni vaivojensa takia tullut häihimme, joten kävimme seuraavana päivänä kylässä. Ylläni minulla oli musta polviin asti yltävä paitamekko (istuva, ei löysä) sekä korkkarit, ja mummon ensimmäinen kommentti oli että "oot sitte tuommosessa minimekossa lähteny liikkeelle! No on onneksi ees musta niin vähän hoikistaa.." tähän tätini (joka asuu tuon mummoni kanssa, ylipainoinen itsekin tämä täti) ärähti, että "anna olla, nätti on mekko ja niin on tyttöki!" No joka tapauksessa jouluna taas rupesivat läskit kovasti vaivaamaan mummoa, ja piti kahvipöydässä sanoa että "Mikset ota mitään?" "Öö, söin tuolla porukoilla jo joulutorttua" "Niin no oisit voinu jättää syömättä, eikö niin?" Siis voi jeesus, kyllä pisti vihaksi.

Tuon takia en mummoni luona käy kuin muutaman kerran vuodessa, vaikka sinne ei pitkä matka olisikaan ja ulkomailla asuvat serkkunikin varmaan käyvät siellä useammin. Ja sitten sen käymättömyyden takia mummoni pitää minua "ylpeänä" ja leuhkana hemmoteltuna pentuna, joka ei vain VIITSI tulla käymään. Joo ei paljon kiinnosta käydä, kun aina saa kuulla olevansa lihonut ja mieti nyt mitä sinne suuhus tukit.

Sori avautuminen.

Aika paljon kommentteja tuohon kirjoittamaani tarinaan. Juttelin tänään lisää ystäväni kanssa saadakseni vähän taustoja esitetyille väitteille.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 07:44 Mietintämyssy kirjoitti:

Tässäkin tapauksessa ystäväsi olisi voinut vain tyynen rauhallisesti kertoa, että linja-auton aikataulu ei toiminutkaan ja hän joutui juoksemaan ehtiäkseen paikalle. Ehkä haastattelija luuli, että ystäväsi hikoilee ihan normaali istumisella noin paljon, ja sehän ei todellakaan edistä positiivista mielikuvaa työnhakijasta.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 12:21 renard rouge kirjoitti:

oletusarvosiesti työhaastatteluihin ja muihin tärkeisiin tapaamisiin saavutaan siististi puettuna, suihkussa käyneinä ja tukka- ym. laitettuna, eikä sen näköisenä, että on juuri juossut puolimaratonin, vaikka näin nyt tässä tapauksessa lähes oli käynytkin. haastattelija tuskin on tiennyt, että haastateltava oli joutunut juoksemaan paikalle ehtiäkseen ajoissa.

Ystäväni soitti matkalta haastattelijalle (tämä näemmä unohtui kertoa alkuperäisessä postauksessa), ja kertoi bussista, ja sanoi tulevansa myöhässä, mutta ehti sittenkin paikalle paria minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 12:21 renard rouge kirjoitti:

kyllä se on haastateltavan oltava sen verran tosissaan haastatteluun mennessään, että pukeutuu asiallisesti, on siisti ja puhdas, ja saapuu ajoissa paikalle. on osattava varautua siihenkin, että bussi jolla piti ehtiä ei ehkä tule, tai auto on rikki, tmv.

Mikä mahtaa olla kohtuullinen aika olla etuajoissa? Puoli tuntia, tunti? Ystäväni tarinan mukaan hän olisi bussin kanssa ollut etuajassa noin 15 minuuttia ennen tapaamista, mielestäni ihan kohtuullisesti. Hölkkäämisen takia se sitten supistui vajaaseen viiteen minuuttiin. Olisi myöhästynyt varmaan enemmänkin, jos olisi kävellyt koko matkan.

Noh, ystäväni sai tänään jo soiton toiselle haastattelukierrokselle, että ehkäpä yhden päivän hikoilu ei sitten kuitenkaan vesittänyt sitä ammattitaitoa, millä niitä töitä tehdään - ei ulkonäöllä