Törkeitä kommentteja

sunnuntaina, 1. elokuuta 2010 klo 13:27 prinsessa93 kirjoitti:

Mulla olis nyt aika jännää kerrottavaa kaikille keille joku ihan tuntematon on tullut heittämään jotain läskikommentteja.

Eli oon kesätöissä puhelinmyyjänä ja kyllähän sitä kaikkea mahdollista saa kuulla (tosin ymmärrän täysin kuinka paljon puhelinmyyjät ärsyttävät ), mutta yhteen jännään asiaan olen törmännyt. Eli melkein joka päivä spiikkini jälkeen tai sen aikana kiukkuinen asiakas sanoo mulle jotain tämän tapasta kun ole sä v*tun läski siellä hiljaa tai hanki läski oikee työ Milläköhän ihmeen perusteella ne ihmiset olettavat että olen ylipainoinen? siis onhan se istumatyötä joo mutta oletetaanko kaikkien esim. toimistotyöläisten olevan ylipainoisia?

Eli pointtina on että läski-sana on valitettavasti joidenkin ihmisten sanavarastossa yleinen haukkumasana ja hyvä keino purkaa omaa pahaa oloa, älkää siis ihmiset loukkaantuko niistä kommenteista vaikka kyllähän se pahaa tekee, eivät ne usein sitä ajattele että toisella ihmisella on tunteet

Uskomatonta!!! T. entinen puhelinmyyja....

Puhelinmyynti on kyllä kovien ihmisten työtä, koska siinä kuulee paljon ikäviä kommentteja. Voimia vain teille, jotka sitä jaksatte tehdä . Itsekin olen sitä kokeillut ja pysyn jatkossa kyseisestä työstä kaukana.

maanantaina, 2. elokuuta 2010 klo 19:56 Enceladus kirjoitti:

Puhelinmyynti on kyllä kovien ihmisten työtä, koska siinä kuulee paljon ikäviä kommentteja. Voimia vain teille, jotka sitä jaksatte tehdä . Itsekin olen sitä kokeillut ja pysyn jatkossa kyseisestä työstä kaukana.

Sama juttu!

Minä tykkäsin olla puhelinmyyjänä. Soittelin ET lehteä eläkeläisille ja Kodin Kuvalehteä hyvällä menestyksellä, mutta Gloria ja Me Naiset ei menny minun puhetyylillä kaupaksi. Tein sitä työtä 10 v sitten, joten ajat oli hieman erilaiset ja ihmiset eivät olleet ihan yhtä kyllästyneitä kuin nykyisin. Perjantai-iltaisin sai kyllä silloinkin ties mitä vastauksia.

maanantaina, 2. elokuuta 2010 klo 20:22 kaijola kirjoitti:

Minä tykkäsin olla puhelinmyyjänä. Soittelin ET lehteä eläkeläisille ja Kodin Kuvalehteä hyvällä menestyksellä, mutta Gloria ja Me Naiset ei menny minun puhetyylillä kaupaksi. Tein sitä työtä 10 v sitten, joten ajat oli hieman erilaiset ja ihmiset eivät olleet ihan yhtä kyllästyneitä kuin nykyisin. Perjantai-iltaisin sai kyllä silloinkin ties mitä vastauksia.

Minä vastailin asiakkaiden puheluihin ja selvittelin heidän ongelmiaan. Kyse ei ollut lehtien myynnistä. Enempää en voi, enkä halua, kertoa. Läheiset näkivät minun muuttuvan ilottomaksi. Itse en edes älynnyt olevani masentunut, ennen kuin päänsärkyä ja unettomuutta valittaessani laittoivat sairaslomalle. Töissä sain paniikkikohtauksen pari kertaa .

Kuulin tämän tarinan tänään ystävältäni, joka oli menossa työhaastatteluun jokunen päivä sitten.

Oli lämmin päivä ja ystäväni odotteli bussia. Kello kului eikä bussia näkynyt, joten ystäväni hätääntyi hieman ja pinkaisi ripeään hölkkään ehtiäkseen haastatteluun (matkaa pari kilometriä). Ystäväni on myöskin ylipainoinen, joten hikihän siinä tuli, mutta hän ehti ajoissa. Odotushuoneessa istuessa hän yritti taputella nenäliinalla enimpiä hikiä pois (paidassa ei näkynyt länttejä onneksi, musta kun oli) kasvoilta ja kaulalta, sekä pyyhkiä käsiään kuivaksi farkkuihin.

Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.

Mitä ihmettä hän hikoilulleen mahtaa? Jos on kuuma ja on ylipainoinen, se on lähes väistämätön yhtälö. Ystäväni katkerasti totesi, että pitäisiköhän tässä pysyä työttömänä siihen asti että on laihtunut 30 kiloa, tai käydä työhaastatteluissa vain talvisin Mahtavatkohan jännityksen vuoksi punastuvat saada yhtä happamia kommentteja?

dissolve kirjoitti:

Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.

Karua, mutta tottahan tuo nainen sanoi. Harmi vain, kun useimmilla meistä (minä kuulun heihin) on tapana keksiä ne iskevät kommentit vasta jälkikäteen. Tässäkin tapauksessa ystäväsi olisi voinut vain tyynen rauhallisesti kertoa, että linja-auton aikataulu ei toiminutkaan ja hän joutui juoksemaan ehtiäkseen paikalle. Ehkä haastattelija luuli, että ystäväsi hikoilee ihan normaali istumisella noin paljon, ja sehän ei todellakaan edistä positiivista mielikuvaa työnhakijasta.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 07:44 Mietintämyssy kirjoitti:

dissolve kirjoitti:

Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.

Karua, mutta tottahan tuo nainen sanoi. Harmi vain, kun useimmilla meistä (minä kuulun heihin) on tapana keksiä ne iskevät kommentit vasta jälkikäteen. Tässäkin tapauksessa ystäväsi olisi voinut vain tyynen rauhallisesti kertoa, että linja-auton aikataulu ei toiminutkaan ja hän joutui juoksemaan ehtiäkseen paikalle. Ehkä haastattelija luuli, että ystäväsi hikoilee ihan normaali istumisella noin paljon, ja sehän ei todellakaan edistä positiivista mielikuvaa työnhakijasta.

No jooh, siis tottahan se nainen sanoi, hikoilu ei ehkä anna hyvää kuvaa.. mutta onko asiallista huomauttaa toiselle hikoilusta, sitä en tiedä.. varsinkin jos katse on tosiaan ollut "nuiva ja nenänvartta pitkin".
Tai siis, mitä se nainen sillä luuli voittavansa, että sanoi niin..

Tuo on kyllä totta rasvamunkkipulla (hih hauska nimi sulla - ja tuostahan tuli liki runo). Itse en menisi kommentoimaan noin toiselle. Ehkä kyseinen naisihminen ajatteli olevansa avuksi tulevia haastatteluja silmällä pitäen tai sitten oli tosiaan vain niin pirullisen piikikäs, mikä puolestaan kertoo mielestäni enemmän ko. naisihmisestä mitä haastateltavasta.

torstaina, 5. elokuuta 2010 klo 07:44 Mietintämyssy kirjoitti:

dissolve kirjoitti:

Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.

Karua, mutta tottahan tuo nainen sanoi. Harmi vain, kun useimmilla meistä (minä kuulun heihin) on tapana keksiä ne iskevät kommentit vasta jälkikäteen. Tässäkin tapauksessa ystäväsi olisi voinut vain tyynen rauhallisesti kertoa, että linja-auton aikataulu ei toiminutkaan ja hän joutui juoksemaan ehtiäkseen paikalle. Ehkä haastattelija luuli, että ystäväsi hikoilee ihan normaali istumisella noin paljon, ja sehän ei todellakaan edistä positiivista mielikuvaa työnhakijasta.

Mulla on semmoinen small talk -tapa, että rupean jaarittelemaan usein tuollaisissa tilanteissa jotain (osittain keventääkseni tunnelmaa, osittain rauhoittaakseni itseäni), ja todennäköisesti olisin jo heti kättelyssä kertonut, miksi en välttämättä näytä ihan-niin-hyvältä.