Mulla olis nyt aika jännää kerrottavaa kaikille keille joku ihan tuntematon on tullut heittämään jotain läskikommentteja.Eli oon kesätöissä puhelinmyyjänä ja kyllähän sitä kaikkea mahdollista saa kuulla (tosin ymmärrän täysin kuinka paljon puhelinmyyjät ärsyttävät ), mutta yhteen jännään asiaan olen törmännyt. Eli melkein joka päivä spiikkini jälkeen tai sen aikana kiukkuinen asiakas sanoo mulle jotain tämän tapasta kun ole sä v*tun läski siellä hiljaa tai hanki läski oikee työ Milläköhän ihmeen perusteella ne ihmiset olettavat että olen ylipainoinen? siis onhan se istumatyötä joo mutta oletetaanko kaikkien esim. toimistotyöläisten olevan ylipainoisia? Eli pointtina on että läski-sana on valitettavasti joidenkin ihmisten sanavarastossa yleinen haukkumasana ja hyvä keino purkaa omaa pahaa oloa, älkää siis ihmiset loukkaantuko niistä kommenteista vaikka kyllähän se pahaa tekee, eivät ne usein sitä ajattele että toisella ihmisella on tunteet
Puhelinmyynti on kyllä kovien ihmisten työtä, koska siinä kuulee paljon ikäviä kommentteja. Voimia vain teille, jotka sitä jaksatte tehdä . Itsekin olen sitä kokeillut ja pysyn jatkossa kyseisestä työstä kaukana.
Minä tykkäsin olla puhelinmyyjänä. Soittelin ET lehteä eläkeläisille ja Kodin Kuvalehteä hyvällä menestyksellä, mutta Gloria ja Me Naiset ei menny minun puhetyylillä kaupaksi. Tein sitä työtä 10 v sitten, joten ajat oli hieman erilaiset ja ihmiset eivät olleet ihan yhtä kyllästyneitä kuin nykyisin. Perjantai-iltaisin sai kyllä silloinkin ties mitä vastauksia.
dissolve kirjoitti:Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.
dissolve kirjoitti:Haastattelu meni ihan OK, mutta haastattelun lopuksi haastattelija (keski-ikäinen, hoikka nainen) katsoi nuivasti nenänvarttaan pitkin ja totesi "Niin kai sä tiedät että toi ylenpalttinen hikoilu ei anna kauhean hyvää kuvaa". Ystäväni meni hämilleen ja mutisi jotain olevansa pahoillaan, ja lähti sitten pois. Muuten hyvin menneestä haastattelusta jäi tuon kommentin takia huono maku suuhun.Karua, mutta tottahan tuo nainen sanoi. Harmi vain, kun useimmilla meistä (minä kuulun heihin) on tapana keksiä ne iskevät kommentit vasta jälkikäteen. Tässäkin tapauksessa ystäväsi olisi voinut vain tyynen rauhallisesti kertoa, että linja-auton aikataulu ei toiminutkaan ja hän joutui juoksemaan ehtiäkseen paikalle. Ehkä haastattelija luuli, että ystäväsi hikoilee ihan normaali istumisella noin paljon, ja sehän ei todellakaan edistä positiivista mielikuvaa työnhakijasta.