Törkeitä kommentteja

Komppailee myös kahta edellistä. Kyseinen kirjoittajahan tosiaan taitaa olla 16-vuotias ja omasta nuoruudestani muistan sen verran ettei silloin kyllä ihan kaikki palikat vielä kohdallaan olleet. Juurikin tämä Indran ehdottama maailmanpelastussuunnitelma on semmoinen jota itsekin kannatan, ystävällisyys ja pitkäpinnaisuus myös niiden ei niin ystävällisten ihmisten kanssa vie pitkälle. Ei pidä valittaa pikkuasioista ja jos joku on epäkohtelias tai huonokäytöksinen niin siihen vastaan olemalla oikein ylitsevuotavan kohtelias ja ystävällinen. Jos hyvin käy niin tällaisessa tilanteessa se epäkohtelias ihminen tajuaa edes vähän hävetä omaa käytöstään.

Jumankauta!

En ole ennen saanut näin paljon huomiota koostani.. siis baarissa, mutta nyt, kun olen kulkenut pari kertaa yhden tukevan ystäväni kanssa, niin johan alkaa kommenttia tulla!

"minä oon aina pitänyt teistä muhkeista naisista... aina oon pitänyt muhkeista naisista... muhkeat naiset..."

Eilen sitten, yks mies tuli baarin terassille, sanoi seurueelleen "jaahas, mitäs täällä tänään on", sitten vilkaisi meitä "jaa... täällä on tänään isokokoisia naisia"

Tuumasin siihen sitten vaan "niin.. ja pikkupilisiä ukkoja"


Mutta jännä ilmiö tuo... että toisen lihavan kanssa kun on, niin itsekin saa enemmän noottia koostaan.

Näin mun ystävää alkukesästä pitkästä aikaa ja ensimmäinen kommentti oli että " Miks oot päästänyt ittes tommoseen kuntoon?. On sulla sentään nätti tunika päällä....." "Mä olen just laihtunu 4 kg"......
Joo, ole vaan laihtunut vaikka 10 kg, mä oon just tämmönen kun olen ja itse kroppani kannan Suruuni olen oikeasti syönyt, vaikka päällepäin näytän että kaikki on ok

torstaina, 22. heinäkuuta 2010 klo 12:46 Mä Putoan kirjoitti:

Näin mun ystävää alkukesästä pitkästä aikaa ja ensimmäinen kommentti oli että " Miks oot päästänyt ittes tommoseen kuntoon?. On sulla sentään nätti tunika päällä....." "Mä olen just laihtunu 4 kg"......
Joo, ole vaan laihtunut vaikka 10 kg, mä oon just tämmönen kun olen ja itse kroppani kannan Suruuni olen oikeasti syönyt, vaikka päällepäin näytän että kaikki on ok

Nyt unohdat suruusi syönnit kokonaan ja lähdet vaikka lenkille tai soitat jollekin, että paha mielesi kääntyy hyväksi.

Minulle on sanottu, että eikähän sinunkin kannattaisi laihduttaa, kun olin jo laihtunut toista kymmentä kiloa aikoinaan, mutta kun on tarpeeksi iso niin silloin ei näy niitä pudotettuja kiloja samalla tapaa kuin pienemmissä ihmisissä. Minusta tuntui, että nytkin sain laihduttaa jonkun 20-30 kg ennen kuin tuli ensimmäiset kommentit, että olet pitrsakka ja niin fressin näköinen jne, mutta ei vieläkään suoraan varsinaisesti, että olet laihtunut, mutta sitten kun olin laihtunut 35-40 kg niin alkoi tulla kommentteja ihan yhtenään työpaikalla, että ole alihtunut ja kun 50 kg meni rikki niin silloin alkoi tulla jo hiukan vieraammiltakin, että olet laihtunut ja kun 55-60 kg oli rikki niin silloin tultiin kysymään, että miten oikein laihdutat, kun olet niin paljon pudottanut, etttä paljonko olet oikein pudottanutkaan. Kiva seurata tätä kehitystä, miten ihmiset reagoi pudotukseeni aina sitä mukaan, kun kiloja tippuu, mutta joka tasolla kuitenkin eri tavoin.

Unohda menneet ja panosta vain itseesi. Minäkin panostan vain itseeni ja se on ihan sama mitä muut sanoo tai on sanomatta. Kun minulla oli vaikeaa niin täältä kk:sta minä voimia hain ja täältä myös sitä sain.

Toivon sinullekin voimia ja keveää mieltä ja kevyitä eväitä sinulle toivotteleepi: Milla-Riikka

Päiväkirjapuolella jo kerroinkin kouluaikojeni kokemuksista, mutta on sitä tullut aikuisiälläkin. Kerran kävellessäni töistä kotiin huusi ventovieras mieshenkilö perääni, että "hei, mä tiedän mikä sun koko on. Kuuletsä mä tiedän mikä sun koko on!. Se on XL. Sä oot kokoa XL!".

Olisi tuon tietysti voinut kohteliaisuutenakin ottaa. Enpä ole vuosiin mahtunut XL kokoisiin vaatteisiin.

niin, menisiköhän tämä törkeiden linjalle, kyllä mua ainakin hieman loukkasi....

mulla oli treffit, jotka muutaman tapaamisen jäljiltä johtivat makuuhuoneeseen asti, mutta siellä sitä kemiaa ei sitten löytynyt, mies ei yksinkertaisesti saanut mua lämpenemään mukaan juttuun ja rupesi se hänen oma kykynsäkin katoamaan siinä sitten.
Syyksi tuli se että ei ole ennen harrastanut seksiä kaltaiseni "runsaan" ihmisen kanssa. Että en vastaa hänen naisihannettaan, ja seuraavaksi keskustelua siitä että ei se ole paha asia vaikka pudottaisi painoa miellyttääkseen kumppanin silmää.

siis voi jumalauta! kyllä se mun kropan runsaus on varmasti ollut näkyvissä jo tapaamisen alusta alkaen...no onneksi oltiin samoilla linjoilla siinä että kipinä meidän väliltä seksuaalisesti puuttuu ja ystävinä voidaan jatkaa tapailua, mutta kyllä mä aika törkeäksi tämän keskustelun koin, minun kaltainen, huoh, taas meidät ylipainoiset laitettiin samaan läjään kaikki kehostamme välinpitämättöminä possuina, miettimättä ollenkaan mitä kenties asialle on jo tähän mennessä tehty.

Itselle ei ole kai koskaan tultu huutelemaan mitään kadulla, toisaalta suurin osa jos joutuu painoani veikkailemaan on sanonut jotain 90 kg tietämillä (totuus siis 25 kg enemmän). Koon 50 farkut meinaavat tippua päältä mutta 48 on vielä vähän pieni, joten en liene siinä kohtaan ehkä 'tyypillinen' 115-kiloinen.

Olen kertonut tästä projektistani vain poikaystävälleni ja viidelle hyvälle ystävälleni, ja kaikkien suhtautuminen on ollut todella positiivista. Kun sanoin laihduttavani, poikaystäväni suorastaan hätääntyi "Ethän sä vain mun takia laihduta, kyllähän sä tiedät että rakastan sua vaikka painaisit 50 kg enemmän!" Heh, en laihduta, painoin kuitenkin 120 kg kun alettiin seurustella että eiköhän normaalipainoinen (187/80) poikaystäväni ole saanut katsella ylipainoani ihan tarpeeksi

Lähipiirissä on kyllä aika paljon idiootteja. Monella miehellä tuntuu olevan sellainen asennoituminen, että lihava on jotenkin automaattisesti tyhmä, ja monta kertaa on kuullut jotain sen tyylistä "no et sä noista mitään tajua kun oot tommonen", oli se 'tajuttava' asia sitten leffan juoni tai joku tietokonejippo Naisilta taas tulee sellaista "voi voi kun mä oon läski" -ulinaa ja kauhea listaus mitä liikuntaa ja terveellistä ruokaa on viime aikoina syöty ja silti paino ei laske, ja sen kerran kun olen erehtynyt sanomaan että olen laihtunut viitisen kiloa kuukaudessa, vastaus on heti vähättelevä "no se on vaan nestettä" ja "kyl se kohta takaisin tulee jos et liiku joka päivä" ja "ei se vielä ainakaan missään näy"

Ihan mielenkiinnolla odotan sitä päivää kun olen normaalipainoinen, koska aika harva noista kummankaan sukupuolen mölisijöistä on itse normaalipainoinen Varsinkin yhdelle naiselle tekisi mieli mennä tavoitepainoisena möläyttämään "Mites läskit jaksaa" ellei ko.henkilö ole siihen mennessä itse laihtunut.

Saas nähdä miten ihmisten suhtautuminen meikäläiseen muuttuu painonlaskemisen myötä. Tottahan se on, että tässä kropassa ei suurta muutosta ole nähtävissä ennen kuin paino on kaksinumeroinen

Mulla olis nyt aika jännää kerrottavaa kaikille keille joku ihan tuntematon on tullut heittämään jotain läskikommentteja.

Eli oon kesätöissä puhelinmyyjänä ja kyllähän sitä kaikkea mahdollista saa kuulla (tosin ymmärrän täysin kuinka paljon puhelinmyyjät ärsyttävät ), mutta yhteen jännään asiaan olen törmännyt. Eli melkein joka päivä spiikkini jälkeen tai sen aikana kiukkuinen asiakas sanoo mulle jotain tämän tapasta kun ole sä v*tun läski siellä hiljaa tai hanki läski oikee työ Milläköhän ihmeen perusteella ne ihmiset olettavat että olen ylipainoinen? siis onhan se istumatyötä joo mutta oletetaanko kaikkien esim. toimistotyöläisten olevan ylipainoisia?

Eli pointtina on että läski-sana on valitettavasti joidenkin ihmisten sanavarastossa yleinen haukkumasana ja hyvä keino purkaa omaa pahaa oloa, älkää siis ihmiset loukkaantuko niistä kommenteista vaikka kyllähän se pahaa tekee, eivät ne usein sitä ajattele että toisella ihmisella on tunteet

Aikoinani pelasin pesäpalloa ja olin jo silloin ylipainoinen ja se näkyi päällepäin... Tyttöjoukkueessa pelattiin samanikäisiä poikia vastaan ja johan pojat ulkokentällä rupesivat huutelemaan minun tullessa lyöntivuoroon "Ei huolta! Ei se kintuistaan niin kovaa pääse, perse laahaa maassa hidastaen!"... Itkuhan siinä meinasi silloin tulla, oli kova kolaus 13-vuotiaalle tytölle, mutta ajattelin että pakkohan minun on lyödä eikä lähteä vuorosta pois kun en yksinäni siinä pelannut kuitenkaan. Lukkari syötti pilkallisen virneen kanssa pallon ja huitaisin tavattoman kovan lyönnin niin että takakentän kopparit joutui juoksemaan kauas pallon perään rajojen ulkopuolelle ja taka-aitaan asti, kun eivät kentällä saaneet kiinni ja pääsin kolmospesälle tuosta vaan... Tuli huudettua hetken mielijohteesta "Jos kerta olen niin hidas niin sitten vain täytyy lyödä kovempaa saadakseen aikaa juosta!!"

Harmittaa vieläkin kovasti poikien kommentti, mutta kyllä se pistää myös hymyilyttämään tuo hetken päähänpistänyt kommentti ja asenne

sunnuntaina, 1. elokuuta 2010 klo 22:07 Hiirenvirna kirjoitti:

Aikoinani pelasin pesäpalloa ja olin jo silloin ylipainoinen ja se näkyi päällepäin... Tyttöjoukkueessa pelattiin samanikäisiä poikia vastaan ja johan pojat ulkokentällä rupesivat huutelemaan minun tullessa lyöntivuoroon "Ei huolta! Ei se kintuistaan niin kovaa pääse, perse laahaa maassa hidastaen!"... Itkuhan siinä meinasi silloin tulla, oli kova kolaus 13-vuotiaalle tytölle, mutta ajattelin että pakkohan minun on lyödä eikä lähteä vuorosta pois kun en yksinäni siinä pelannut kuitenkaan. Lukkari syötti pilkallisen virneen kanssa pallon ja huitaisin tavattoman kovan lyönnin niin että takakentän kopparit joutui juoksemaan kauas pallon perään rajojen ulkopuolelle ja taka-aitaan asti, kun eivät kentällä saaneet kiinni ja pääsin kolmospesälle tuosta vaan... Tuli huudettua hetken mielijohteesta "Jos kerta olen niin hidas niin sitten vain täytyy lyödä kovempaa saadakseen aikaa juosta!!"

Harmittaa vieläkin kovasti poikien kommentti, mutta kyllä se pistää myös hymyilyttämään tuo hetken päähänpistänyt kommentti ja asenne

Ihana- kerrankin torkimykset saivat pitkan nenan!!!