Törkeitä kommentteja

Eipä nyt tule hirveästi törkeyksiä mieleen - ehkä annan niitten mennä kuin vesi hanhen selästä .

Yksi pointti on kuitenkin enemmän tai vähemmän vaivannut vuosikausia. Olen siis ollut hoikka ja normaalipainoinen ainakin puolet ja ylikin elämästäni ja yltänyt nytkin vasta lievän ylipainon ylärajalle. Mutta yksi on ja pysyy: perheeni (äitini ja sisarukseni) ovat vuosikaudet toistelleet aina, kun ruokaa on jäänyt yli tai herkkuja tai muuta jäänyt kahvipöytään, että kyllä Kinsey syö ja naurut päälle. Ja niinhän minä olen syönyt.

Nyt en anna asian vaivata enkä kommenteista välitä ENKÄ provosoidu tosiaan syömään. Kommentoikoot, mitä kommentoivat.

Myös hoikka siskoni (kokoa 32) on nyt intoutunut tarjoamaan mulle laihdutusvinkkejä, hohhoijaa. Hän oli myös löytänyt Painonvartijat- tms. lehdestä ratkaisun ylipainooni - jätän vaan kahvipullat pois. Hän kun ei tunne ketään muuta, joka söisi leivoksia aina kahvin kanssa. Ei vaan huomannut, että vaikka hän istuu harva se päivä kavereidensa kanssa kahvilla, niin mä käyn ehkä kerran-pari vuodessa.

Lisäks oon kuullu, että veli on pohtinut mulle yhtä urheilulajia opettavan serkun kanssa painoani . Juu, painoni tosiaan haittaa kyllä myös kyseisen lajin harrastamista.

No, juu, nämä kaksi viime mainittua naurattaa ja ensimmäinenkin toistuva episodi nykyään, mutta se on kyllä vaivannut mieltä. Ei aiheuttanut pahaa mieltä, mutta provosoi kyllä pahasti.

bononoonos, tuollaisia kommentteja laukova ystävä ei ole ystävä lainkaan. Onko painossasi viimeaikoina tapahtunut muutoksia, esimerkiksi jos olet aiemmin ollut kovin ylipainoinen ja nyt painoa on pudonnut, "ystävä" on ehkä huolissaan siitä, että saat painon hallintaan ja oletkin kohta nätimpi/menestyneempi/suositumpi/hoikempi kuin hän. Painosta on helppo huomautella, ja se on arka paikka, oli painoa sitten paljon tai vähän liikaa. Ei kannata lannistua.

Kinsey, olet ihan oikeassa siinä, että ei se kahvileipä pari kertaa vuodessa heilauta suuntaan eikä toiseen. Paikkarit sun muut lehdet tietenkin antaa "pikaohjeita" ja "näillä onnistut" vinkkejä, jotka ei tietenkään taikaiskusta heilauta vaakaa alaspäin, mutta on niissä totuudensiemen. Jos kahvileipä olis jokapäiväinen pahe, viineri päivässä on monta, monta kiloa vuodessa. Jollekin, jonka ruokailutottumukset muuten on kunnossa, voi se viineristä luopuminen olla ainoa temppu, joka painonhallinnan eteen on tehtävä. Sun pitää vain miettiä, mikä on omalla kohdallasi se "kahvipulla" josta pitäisi luopua. Ne on hämmästyttävän pienet jutut, jotka kääntää vaa'an lukemat laskuun.

maanantaina, 19. heinäkuuta 2010 klo 11:50 Kinsey kirjoitti:

Eipä nyt tule hirveästi törkeyksiä mieleen - ehkä annan niitten mennä kuin vesi hanhen selästä .

Yksi pointti on kuitenkin enemmän tai vähemmän vaivannut vuosikausia. Olen siis ollut hoikka ja normaalipainoinen ainakin puolet ja ylikin elämästäni ja yltänyt nytkin vasta lievän ylipainon ylärajalle. Mutta yksi on ja pysyy: perheeni (äitini ja sisarukseni) ovat vuosikaudet toistelleet aina, kun ruokaa on jäänyt yli tai herkkuja tai muuta jäänyt kahvipöytään, että kyllä Kinsey syö ja naurut päälle. Ja niinhän minä olen syönyt.

Nyt en anna asian vaivata enkä kommenteista välitä ENKÄ provosoidu tosiaan syömään. Kommentoikoot, mitä kommentoivat.

Myös hoikka siskoni (kokoa 32) on nyt intoutunut tarjoamaan mulle laihdutusvinkkejä, hohhoijaa. Hän oli myös löytänyt Painonvartijat- tms. lehdestä ratkaisun ylipainooni - jätän vaan kahvipullat pois. Hän kun ei tunne ketään muuta, joka söisi leivoksia aina kahvin kanssa. Ei vaan huomannut, että vaikka hän istuu harva se päivä kavereidensa kanssa kahvilla, niin mä käyn ehkä kerran-pari vuodessa.
.

Kuulostaa niin tutulta.Äitini (taas kun kerran puhe kääntyi painoon..) että häissä sinä olitkin suht hoikassa kunnossa,että siihen on sinun nyt pyrittävä.No mielipiteensä kaikilla tietty,mut kirpasi taas.Bmi silloin 19.8,,monen mielestä (myös omasta) olin jo liian laiha,äidin mielestä "suht sutjakka" eli toisin sanoen vähemmänkin olisi pitänyt olla.

On jotenkin huolestuttavaa, että se on niin usein nimenomaan äiti, joka tyttärensä painosta huolehtii. Ja varsinkin ylläolevassa vielä alipainoisen olisi pitänyt olla vieläkin laihempi.
Mikä naisia vaivaa?
Itselläni oli sama juttu äitini kanssa aiemmin. Hän jaksoi aina katsoa vatsaani, jo teini-ikäisenä olin muka raskaana.
En ollut kuin vähän pyöreä. Nyt olen pullakammassa kunnossa.

Tämä jatkuva painoni tarkkailu loppui pari vuotta sitten, kun istutin hänet pöytään ja sanoin, että onneksi minäkuvani on aika hyvä hänen kommenteistaan huolimatta. Herkässä iässä ulkonäköön puuttuminen (meikkaaminen, hiukset, paino.. Kaikkea kommentoi) on yksi tekijä aikuisiän epävarmuuteen. Hän myönsi, että oma äitinsä oli tehnyt hänelle samaa.

Kun tämän asian hänelle totesin, ja kerroin etten ole siitä kuitenkaan todennäköisesti pahempia arpia saanut ja jos nyt kolmekymppisenä saisin olla kiitos rauhassa näiltä arvosteluilta, voin itsekin keskittyä hänen positiivisiin puoliinsa. (Mitään negatiivista en ole koskaan sanonutkaan.)

Äidit antavat usein tyttärilleen mallin kuinka arvostella muita ihmisiä arvostellessaan ITSE tyttäriään, luoden näin vääristyneitä omakuvia. Mikä palvelus tosiaan.

Tämä ystäväni muuten josta aiemmin kerroin, on myös tällaisen jatkuvan arvostelun uhri oman siskonsa ja äitinsä puolelta. Hänelle on taottu päähän että ihmisen menestyksen takeena on laihuus ja ulkonäkö, sekä tietysti koulutus - mutta hänen kyttäämisensä on tullut kyllä kotipuolesta sekin. Että siinä mielessä "annan hänelle anteeksi." heheheh

Te joilla on lapsia: pitäkää huolta, ettette vahingossakaan vie eteen päin vääristynyttä tapaa katsoa kehoa. Ymmärrän, että oma äitini näki varmasti pyöreyteni merkit, ja pelkäsi että minua tullaan kiusaamaan koulussa tai vastaavaa. Mutta homma meni ihan toisin päin - vahva persoonani saikin kolauksia siellä kotona.

Ainiin... Meinasinkin jo unohtaa.
Rakas ex-mieheni jätti minut monen monen vuoden seurustelun jälkeen. Alkoi sitten seukkailla heti viikon päästä uuden (no vanha tuttuhan se oli) naikkosen kanssa. Kerran kävimme kahvilla sitten jutustelemassa eksän kanssa asioista. Autossa hän totesi: "olet ihan samanpituinen kuin tämä "Raisa" ja samanväriset hiuksetkin. Tietysti takapuoli on kaksi kertaa leveämpi, mutta muuten olette kuin kaksi marjaa." No ajelun loppu onkin historiaa.

renard rouge : olen aina ollut ylipainoinen. Välillä vähemmän välillä enemmän. Tällä hetkellä enemmän koska on stressiä ja työttömyyttä, yksinäisyyttä. En ymmärrä mikä kaveria vaivaa, ennen on ollut kiltti eikä ole huomautellu vaan yhdessäolo on ollut mukavaa vaan ihan parin kuukauden sisällä jokin on muuttunut. Hän oikeastaan kommentoi kaikkea mitä teen (muutama esimerkki : "taasko polttamassa, onko tuo nyt aivan pakko" " ai olet vieläkin työtön, no hmph, sain itse juuri uuden paikan" )
Itse yritän koko ajan tehdä jotain, olla positiivinen ja iloinen vaikka itsetunto on mikä on eikä se parane ollenkaan kun joudun kuuntelemaan tuollaisia kommentteja pitkäaikaiselta ystävältä.
Jos en saa itseäni kuriin ja laihdutettua edes muutaman kilon, taitaa olla parempi että etsin laajemman ja avarakatseisemman kaveripiirin jossa hyväksytään pullukat.

pakko vielä kirjoitella,nuo tuollaiset ns ystävät ei niitä kyllä oikeasti ole ja en ymmärrä miten ihmisarvo on kiinni painosta.Anoppi oli samanlainen kuin äitini,sanoi omasta tyttärestäänkin "kyllä tuo **** oli si kaunis jos ei olisi noin mahdottoman lihava!" siinä vaiheessa minulla keitti,anoppi kun oli juuri arvostellut kilojani (2kk synnytyksestä) tyyliin että e ole tainnut vielä ylimääräisiä saada pois.Anoppi oli uraltaan malli ja hyvin mielellään oli tarjoamassa vaatteitaan minulle,todeten sitten siinä että eipähän ne kyllä saata sinulle mahtua.Mutta tarjota piti.
Ja tuo oma ihana ylipainoinen puolet elämästään ollut äitini..siskoni kunt tosiaan laihoja kun mitkä,yhdellä ollut bulimia ja anoreksia,yhdellä selkeä ortoflexia,yksi muuten vaan vaikea ihminen Ätini kuulumiset suvulta alkaa se ja se on lhonut muodottomaksi,se on laihtanut ja sillä on sähkömuna kun on niin lihava (tossa repesin..) mutta tälläistä meillä.Keskisisko ei hirveesti arvostele,nuorin ja vanhin sitäkin enempi.

Piti vielä muokata että parhaimmat ystäväni ovat ns pullukoita.Upeita luonteeltaan ja kauniita kun mitkä!

vuosi sitten laihdutin 8 kiloa.olen kuullut painostani tuntemattomilta ihmisiltä. no yks kerta olin menossa kauppaan juuri vuosi sitten kun olin laihduttanut juuri tuon kahdeksan kiloa äiti soitti(oli töissä) ja että nyt lähempänä että voit lähteen kolme neljä somali kakaraa vähän mua nuorempia yks tyttö huus mulle et hei tyttö oot läski! ja me ostettiin kaupasta jätskii..ja sit mä söin vähän ja sit mä menin hakeen lisää ku oli tosi paha olla..en ees pystyny niiille neekereille sanomaan mtn ku en ollu varautunu et mulle sanotaan mitään

ja sit toinen tilanne kun olin menossa itikseen mutsi ootti sisällä.oltiin kait menossa jtn asiaa.no mä näin et metros yks tyttö kattoo muhun..ja nauro.no sillon en oikee ajatellu mut mietin kyl et mitä?
no sit mulle selvis et mikä on ny nii naurattanu.se tyttö tuli sanomaan mulle et hei anteeks voiksä laittaa sun paitaa alas kun ooot niin läski..ja sit sen kaveri tökkäs sitä kädellä ja se ne nauro tai pikemminmi haukkuja.ja täl kertaa suomalaisia..
ja sit ajattelin et aha. mutsi meni ehdottaa sit jätskiä mä sit olin vaa no vaikka. .ja sain kilot takasin kun olin viime kesänä kaverin kummisedän mökillä ja kun käytiin kaupas ni kaverin isä sano meile ostkaa karkkia mä kyllä maksan..no omaa syytä että menin ostamaa..

tiistaina, 20. heinäkuuta 2010 klo 13:16 bononoonos kirjoitti:

renard rouge : olen aina ollut ylipainoinen. Välillä vähemmän välillä enemmän. Tällä hetkellä enemmän koska on stressiä ja työttömyyttä, yksinäisyyttä. En ymmärrä mikä kaveria vaivaa, ennen on ollut kiltti eikä ole huomautellu vaan yhdessäolo on ollut mukavaa vaan ihan parin kuukauden sisällä jokin on muuttunut. Hän oikeastaan kommentoi kaikkea mitä teen (muutama esimerkki : "taasko polttamassa, onko tuo nyt aivan pakko" " ai olet vieläkin työtön, no hmph, sain itse juuri uuden paikan" )
Itse yritän koko ajan tehdä jotain, olla positiivinen ja iloinen vaikka itsetunto on mikä on eikä se parane ollenkaan kun joudun kuuntelemaan tuollaisia kommentteja pitkäaikaiselta ystävältä.
Jos en saa itseäni kuriin ja laihdutettua edes muutaman kilon, taitaa olla parempi että etsin laajemman ja avarakatseisemman kaveripiirin jossa hyväksytään pullukat.

Ikävää, että ystävästäsi on tullut tuollainen. Onko hänellä ylipainoa, olisiko hän vain kateellinen siitä, että olet tiputtanut muutaman kilon ja hän sanoo sen takia vähän joka asiasta? Tai sitten hän on kateellinen, että olet kesän työttömänä ja saat nauttia hyvistä ilmoista: lenkkeillä auringon alla yms. Usko pois, minä ainakin olen siitä sinulle kateellinen, itse pakerran koulussa koko kesän

Mutta tuo, että hän huomauttelee painosta, muutaman kerran voisi laittaa sen piikkiin, että hän on aidosti huolissaan sinusta. Voi kuinka itse toivon, että joku lähipiiristäni olisi sanonut minulle pari vuotta sitten, että nyt on kyllä syömiset menny sulla pahasti mettään, ala liikkumaan ja kattomaan mitä suuhusi työnnät. Ehkä ei olisi niin paljon pudotettavaa. Nyt olenkin tehnyt parhaan ystäväni kanssa sopimuksen, että jos toinen sattuu lihomaan, toisen pitää avata suunsa ja sanoa se niin selvästi, että menee kans perille.

muoks. : jos "ystäväsi" käytös ei tuosta kummene, hän ei ansaitse ystävyyttäsi. Mielestäni ystävyyteen ei kuulu toisen arvostelu ja jatkuva "vikoihin" puuttuminen. Kukin meistä on omanlaisensa, eikä ystäväsikään ole täydellinen, varsinkaan tuolla käytöksellä.

Hyvää kesää sinulle ja nauti auringosta, ota kesän työttömyys loman kannalta ja käytä se auringon alla urheiluun!

tiistaina, 20. heinäkuuta 2010 klo 22:34 piia1234 kirjoitti:

vuosi sitten laihdutin 8 kiloa.olen kuullut painostani tuntemattomilta ihmisiltä. no yks kerta olin menossa kauppaan juuri vuosi sitten kun olin laihduttanut juuri tuon kahdeksan kiloa äiti soitti(oli töissä) ja että nyt lähempänä että voit lähteen kolme neljä somali kakaraa vähän mua nuorempia yks tyttö huus mulle et hei tyttö oot läski! ja me ostettiin kaupasta jätskii..ja sit mä söin vähän ja sit mä menin hakeen lisää ku oli tosi paha olla..en ees pystyny niiille neekereille sanomaan mtn ku en ollu varautunu et mulle sanotaan mitään

ja sit toinen tilanne kun olin menossa itikseen mutsi ootti sisällä.oltiin kait menossa jtn asiaa.no mä näin et metros yks tyttö kattoo muhun..ja nauro.no sillon en oikee ajatellu mut mietin kyl et mitä?
no sit mulle selvis et mikä on ny nii naurattanu.se tyttö tuli sanomaan mulle et hei anteeks voiksä laittaa sun paitaa alas kun ooot niin läski..ja sit sen kaveri tökkäs sitä kädellä ja se ne nauro tai pikemminmi haukkuja.ja täl kertaa suomalaisia..
ja sit ajattelin et aha. mutsi meni ehdottaa sit jätskiä mä sit olin vaa no vaikka. .ja sain kilot takasin kun olin viime kesänä kaverin kummisedän mökillä ja kun käytiin kaupas ni kaverin isä sano meile ostkaa karkkia mä kyllä maksan..no omaa syytä että menin ostamaa..

Teksistasi huomaa, etta olet nuori (ehka liian nuori edes oikeastaan kayttamaan Kiloklubia, joka on ymmartaakseni tarkoitettu yli 18- vuotiaille...?). Joka tapauksessa, halusin kommentoida, kun tuo kayttamasi n:lla alkava sana sarahti korvaan niin ikavasti. Se on rasistinen sana, eika sellaista pitaisi kayttaa missaan tilanteessa- eika ainakaan nain julkisesti. Kuten kokemuksistasi jo paattelitkin, ei ihmisten huono kaytos johdu ihonvarista, vaan korvien valista.

Joka tapauksessa tsemppia sulle kilojen karistamiseen, toivottavasti saat tukea siihen vanhemmiltasi.

Komppaan Rosemarieta, koska itsellänikin kävi niin, että ko. sana pomppasi aika pahasti silmille.

Mutta muuten, kusipäitä on maailma pullollaan, ja me voidaan itse vaikuttaa siihen asiaan olemmalla vähän kohteliaampia ja vähemmän kusipäitä. Eli ei ärhennellä heti kaupantytöille, kanssamatkustajille yms. Ei puhuta ja arvostella kovaan ääneen jonkun henkilön olemusta/ihonväriä/vaatteita/harrastuksia... Ja maailma pelastuu. (MUAH)