Törkeitä kommentteja

Olin ystäväni perheen kanssa uimarannalla viime kesänä, kun ystäväni pojan kaveri tuli leikkimään pojan (11v.) kanssa. Kuulin, kun ystäväni poika tirskui kaverilleen, kuinka valtava maha minulla on Osoittipa oikein sormellakin ja yllytti kaveriaan nauramaan.
Tuntui ihan hirveän pahalta, ja tuntuu vieläkin. En ole oikein pojasta pitänyt sen jälkeen. Ystäväni oli tapauksen sattuessa uimassa, enkä ole hänelle asiasta maininnut, vaan olin, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tiedän, että ystäväni yrittää kasvattaa lapsensa hyväksymään kaikenlaiset ihmiset, ja olemaan arvostelematta muita, mutta ei aina voi onnistua.

viime keväänä seisoskelin bussipysäkillä siinä sitten nuori äiti( ainakin
minuun verrattuna) odotteli muutaman vuoden ehkä n. 4-5 vuotiaan
poikansa kanssa bussia . no poika katseli minua ja totesi
äiti kato miten isot kengät (koko 41 coreteksit ) . vähän vilasin sen äidin
kenkiä no joo tais mulla olla aika isot monot häneen verrattuna.
meinasin vastata tosi pahasti, mut onneks kerrankin hiljenin.
sit poika jatkoi nuorison arvostelua .
äiti kato mikä tukka , varmaan värjätty ( oli kunnon oranssi)
sitten äiti kato mikä takki. jne.
ja koko ajan äiti oli aivan hiljaa .
jäi vain mietityttämään että näinkö äiti myös arvosteli ihmisten
ulkonäköä.
kas kun ei mun läskeistä sanonut mitään.

No, minulla ei ainakaan ole tapana pahemmin arvostella ihmisten ulkonäköä, mutta kyllähän ne meidänkin lapset töksäyttelevät kaupungilla milloin mitäkin. Lapset (2 ja 3v) sanovat ääneen mitä huomaavat, mutta oikeastikin saattavat huomata ne (omasta mielestään) naapurin isot kengät mutta eivät kiinnitä isoon mahaan mitään huomiota - tai toisinpäin. Ja lapsi voi sanoa isoiksi 30-kokoisia kenkiä kun ne ovat paljon isommat kuin omat kengät! Tottakai naapuria saattaa loukata, jos kärsii niistä isoista kengistä tms, mutta pikkulapset harvoin kommentoivat ilkeyttään - eri asia sitten hiukan isompien lasten kanssa. Olenpa itsekin kuullut monenmoista kohteliasta ja vähemmän kohteliasta lasten suusta

lauantaina, 17. heinäkuuta 2010 klo 01:04 rasvamunkkipulla kirjoitti:

Ei ole kiva kun 4v tyttö sanoo, ettei minusta voisi tulla idolia koska olen niin punkero. Mietin nyt lähinnä tässä niiden lasten tulevaisuutta, suhtautumista itseensä ja muihin.. Jos jo noin pienestä ollaan niin ulkonäkökeskeisiä.

Vinkkejä? Vai olenko hiljaa, ja jätän valistuksen vanhemmille? Niin olen nyt tehnyt.

Heips! 4v tytön äitinä jäin miettimään pitkään. Ehkäpä tuo tyttö ajatteli, että idolit vaan on erinäköisiä, vähän samaan tyyliin kuin pojat ei käytä mekkoja tms. Mä olisin varmaan kysynyt vähän tarkennusta, voisinko olla jos olisin hoikempi? erilaiset hiukset? laulaisin paremmin kuin kukaan muu? tms. Meidän neiti on kotihoidossa eikä vielä ole päässyt "aiheesta" keskusteleman ikätoverien kanssa, joten meillä ei läskeistä puhuta. Ollan vaan erikokoisia/ikäisiä/värisiä. Kyllähän meillä toki vertaillaan "minulla on pidemmät hiukset kuin Liisalla" vastaan jotain,et niin on mutta Liisalla on kauniin vaaleat hukset/ muuten kauniit hiukset/ eivät ole vielä ehtineet kasvaa tms. Haluan viestittää, että muutkin kuin pitkät hiukset on sievät

Jossain vaiheessa tulee varmasti noloja tilanteita, kun lapset kommentoivat muita ihmisiä ja aion varmasti siihen puuttua, sillä että kaikki ova erilaisia ja silti ok

^Tästä tuli mieleen kun me oltiin kerran kaupungilla ja mukana oli tuolloin varmaan 4-vuotias mun miehen veljentyttö. Ohitsemme ajoi pyörällä nainen joka oli minua vielä jonkin verran tukevampi. Sukulaistyttö osoitti perään ja sanoi että "Ihan niinkuin Davina!" Mä itkin illalla sitä juttua (olin taas kovasti yrittänyt laihduttaa ja aihe oli jatkuvasti mielessä) ja oli tosi paha mieli. Kerroin sen sitten seuraavana päivänä miehen toisen veljen vaimolle ja hän pisti vähän järkeä päähäni... Kysyi että "niin, oliko sillä mahdollisesti pitkät, vaaleat kiharat hiukset?" Ja mä totesin että joo, ehkä tosiaan nelivuotias siksi ajatteli meidät samannäköiseksi eikä verrannut takapuolien leveyttä...

Kyllä mun mielestä on vanhempien aiheellista sanoa lapselle ja joskus ehken jopa pyytää anteeksi lasten puolesta jos lapsi on töksäyttänyt jotain ilkeää.

Mutta kun kyse on alle kouluikäisestä joka ei aina ehken ajattele mitä sanoo niin en siitä arestia ala antamaan jos kyse kertaluontoisesta kommentista. Onneksi se olen minä itse kuka on saanut ne pahimmat kommentit niiltä ja niistä on puhuteltu. Meillä tuo esikko on vielä todella suorapuheinen joissakin asioissa mutta ei ole aikoihin lapset mitään arvostelleetkaan onneksi. Mutta jos tyyliin 11-vuotias lapsi kommentoi jonkun kokoa niin silloin on kyllä kasvatus ollut hiukan hakusessa..

sunnuntaina, 18. heinäkuuta 2010 klo 18:39 Annukka_82 kirjoitti:

Mutta jos tyyliin 11-vuotias lapsi kommentoi jonkun kokoa niin silloin on kyllä kasvatus ollut hiukan hakusessa..

Niin... tai sitten se on opittu koulussa muilta. Ei se kasvatuskaan ihmeisiin pysty kun lapsen "joutuu" kuitenkin jossain vaiheessa pakosta päästämään sen pumpulilaatikon ulkopuolelle.

Minulla olisi kymmeniä esimerkkejä siitä, miten törkeästi ihmistä voidaan ylipainon takia kohdella ihan vaikka missä ja vaikka kenen toimesta, ilkeyttään tai ei.
Olen liian ujo sanomaan vastaan tai edes puolustamaan itseäni. Olen luottanut siihen, että näin tyhmät törmää vielä joskus toiseen tyhmään, joka hoitaa loukkaamiset minun puolestani, ettei minun tarvitse alentua tuon tyhmyyden tasolle. Tiedän, että huono omatunto tahallisesta loukkaamisesta kulkisi perässäni liian pitkään.

Töissä saan vähän väliä potilailta silmännikkauksia ja merkitseviä "onnea teille molemmille" tai "hyvää jatkoa kummallekin"-raskausonnitteluita. Sellainen saa minut aivan kiehumaan, kun en ole ollenkaan varma, saanko ikinä lapsia sairauteni takia. Tai kun joudun tuttavalle oikein pitkän kautta vakuuttamaan "ei, en todellakaan ole raskaana, en ole, en OLE!!" niin se saa melkein itkemään. Yksi potilas mielisairaalassa kärtti päiviä "saanko vauvan syliini, kun se syntyy, saanko" minulta ja ei uskonut perustellessani, etten ole raskaana.

Joskus kaupan kassalla työskennellessäni sain vanhemmilta miesasiakkailta "ihanan lihava tyttö"-kommentteja ja ne vasta pahalta tuntu 20 vuotiaasta: etenkin kun en tuntenut itseäni 82 kiloisena urheilijana lihavaksi.

Eniten silloin loukkasi, kun kassalle pysähtyi nainen ja näytti minulle pyytämättä itsestään ennen ja jälkeen kuvat: sen jälkeen sain pitkän sepostuksen laihdutusvalmisteesta, jolla minäkin voisin onnistua! Se oli potku palleaan, kun en edes ollut kiinnostunut laihduttamisesta!!

Kerron teille myöhemmin, minkälaiseen vuoden terrorismiin jouduin miesvaltaisessa työpaikassani... mutta tarinan, jossa mies huolehti itse itselleen palautteen ja kunnon näpäytyksen antamisesta!!

Paljonhan sitä on saanut vuosien varrella kuulla, mutta nyt heti tulee mieleen jo vuosia sitten tapahtunut. Istuin kuppilassa ja tuttu vanhempi mieshenkilö tuli iloisesti tervehtimään kun ei aikoihin oltu nähty. "Ai teeerve!! Myö ollaaki viimeeks nähty 30 kg sitte". Menin vähä hölmöks enkä siihe osannu sanoo mitään. Sitten hää perää viel kysy et nii kai noin voi sanoo? No hemmetti joha hää sano!! Se jäi pitkän aikaan kaivelemaan mieltä ja otti päähän kun en osannut napata mitään nasevaa takaisin, etenkin kun kyseinen mieshenkilö oli itsekin melko turvonneessa kunnossa, naamakin muistutti kuumailmapalloa...nykyisin osaan onneksi sanoa takaisin herkemmin, enkä vaan jää hölmönä istumaan. Kai sitä siksi menee hölmöksi kun ei osaa keltään odottaa niin idioottia käytöstä, kun ei itsekään voisi kuvitellakaan käyttäytyvänsä siten..

Vasta nyt olen saanut äärimmäisen pöyristyttäviä kommentteja ulkonäöstäni/painostani ainoalta ystävältä johon olen luottanut monta vuotta.
Otin kolmisen viikkoa uuden tatuoinnin johon ensimmäinen kommentti oli se että "onpas se iso, mulle ei noin isoa sais -näyttäen samalla ohuen ohutta kättään" tokaisin että onpas hyvä että on vähän läskiä tuossa niin kuva pääsee edukseen tässä koossa. Juttu jatkuu kommentilla " no jos sä joskus laihdut niin..."
Vaatekaupassa ihastelin ihania housuja johon ystäväni "ikävä vain että nämä ovat tehty laihoille."

Ilmeisesti pitäisi alkaa tekemään painolleni jotakin sillä nämä yllämainitut kommentit ovat repineet itsetuntoni aikalailla riekaleiksi!