Törkeitä kommentteja

Olen ystäväsi kanssa samaa mieltä. Mikäli oudot ihmiset ja tilanteet ahdistavat sinua ja kaiken päälle joudut niiden kanssa tekemisiin päivittäin niin jolle kulle juttelemisesta voisi olla apua

Niin ja kerrottakoon oma, ehdottomasti tökeröin kokemukseni. Kolmisen vuotta sitten baarissa eräs mies huuteli jotain toisesta pöydästä pitkin iltaa. Tuli sitten samaan pöytään ja alkoi sitten haastaa riitaa kaikin mahdollisin tavoin. Olin varmasti itsekin ärsyttävä mutta loppukaneetiksi jätkä laukaisi, että "millon viimeks sua on pantu kunnolla? Toivoisit varmaan, että joku panis sua kunnolla mut ei sua kukaan pane ku oot niin läski". Että se siitä. Kiva ilta ja silleen. Nykyään olen tiputtanut kymmenisen kiloa ja olen suurinpiirtein saman painoinen kuin silloin mutta toivottavasti itsetuntoani ei enää saa loukattua niin pahasti kuin silloin.

Paitsi kyllä se kirpaisi kun vuosi sitten kesällä kauppaan mennessä parkkipaikalla eräs amispoika huikkasi autossa kavereilleen, että kattokaa mikä mursu ja räkänaurut päälle.

tiistaina, 15. heinäkuuta 2008 klo 14:23 Daami D. kirjoitti:

Olen ystäväsi kanssa samaa mieltä. Mikäli oudot ihmiset ja tilanteet ahdistavat sinua ja kaiken päälle joudut niiden kanssa tekemisiin päivittäin niin jolle kulle juttelemisesta voisi olla apua

Jaa - no ei nyt varsinaisesti ahdista. Olen vaan mieluummin tuttujen ihmisten seurassa ja silloin hyvinkin seurallinen ja puhelias. Ahdistaa samalla tavalla kuin siivoaminen - välttämätön paha Mies sanoi, että oli kuunnellut sivusta ja kuulemma minä olin selkeästi prvosoinut ja kärjistänt asioita. No, voi olla niinkin.

Mutta ehkä oikeasti kaikille tekisi hyvää jutella asioistaan ammattilaisen kanssa - oli sitten asia mikä hyvänsä.

No, asian vierestä tämä kyllä tässä ketjussa. Oli vaan aamusella niin akuutti asia minulle.

Mullakin muutamia kokemuksia..
Ensinnäkin olin yläasteella suht tyytyväinen painooni, kunnes yksi iltapäivä koulubussissa rinnakkaisluokkalainen poika totesi v*ttuimaisella äänellä: "onpas sulla kivat reidet, jos mulla olis tollaset en kyllä kehtais noin istua" istuttiin/maattiin niin että polvet nojas edessä olevaan penkkiin. muistan sen edelleen todella hyvin ja sen tunteen kun poskiin nousi puna ja tuli niin nolo olo.. enpä istunut ikinä enää niin... niin ja sillon painoin n.60-66kg ja olen 170cm pitkä että en mielestäni kovinkaan lihava ollut..

Sitten raskaana ollessani, silloin alussa, silloinen anoppini tokaisi kun istuin kyyryssä että: " oot kyllä niin lihava että tapat lapses ennen ku se syntyy kun noin istut" no tiesin ettei se siihen vaikuta muttei se kivalta kuulunut, mies (ex) ei sanonut siihenkään mitään, niinkuin ei koskaan anopin sanomisiin..

Samainen ex-anoppi sanoi kun hänen nuorin poikansa oli pettänyt tyttöystäväänsä ja jäänyt siis äidilleen kiinni tästä, niin ex-anoppi kertoi suu vaahdoten" ettei ymmärrä tätä poikaansa kun pojan tyttöystävä on kaunis ja laiha ja tämä tyttö kenen kanssa petti oli........anoppi mietti vähän aikaa... ja katsoi minua sanoen että ihan yhtä lihava ja kamala mursu kuin sinäkin, että mitä järkeä oli pettää..." Ihan kiva oli siinä sitten kuunnella itku kurkussa... sellainen ihana anoppi oli minulla... onneksi ei ole enää

Täällä töissä olen myös saanut kuulla koostani.. yksikin vanhus sanoi kerran kun tarjosi karkkia toiselle hoitajalle kuka ei huolinut että kysy tuolta lihavalta tytöltä jos ottaa.. ensin nousi kiukku, mutta toisaalta ei vanhat ihmiset osaa kai ajatella.. mutta ei mielestäni silti saisi mitä tahansa sanoa.. kun tämäkään vanhus ei ole mikään dementikko kuitenkaan, eli tietää mitä puhuu...

No mutta tämä näistä, vielä löytyis mutta jos toinen kerta sitten..

Ajattelinpa mikäkin laittaa lusikkani tähän soppaan.
Entinen paras ystäväni lauleli mulle aina miehensä kanssa pikku tuiterissa ollessaan ja monesti ihan selvinkin päin lauluja: "trikoo on riskillä ruma" tai "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"
No hänpä laittoi sitten päälle sellaisen hyvin lyhyen kellohameen, joka oli kyllä minusta liian paljastava melkein viisikymppiselle naimisissa olevalle naiselle, kun tanssiessa lähes koko ajan näky haaranperä. En tietenkään sanonut hänelle mitään ennenkuin hän kysy mitä tykkäsin hänen hameestaan ja siihen vastasin vain etten laittais tällä iällä päälleni noin lyhyttä hametta... Hän otti heti nokkiinsa, mutta ei se ystävyys tähän yhteen asiaan kaatunut vaan ihan muihin juttuihin.....
Häntä pystyyn vaan ystävät me olemme sisältä paljon parempia ihmisiä kuin he jotka haluavat meitä loukata

Jestas mitä kokemuksia täällä onkaan...

Kyllä niitä itselläkin on jos jonkinlaisia mut pari juttua tuli mieleen entisestä työmaasta:

Eräs sekaisin olen tyttö ärsyyntyi kun lopetin tarjoilun hälle. Hän tokaisi kun juuri aloin ruokailla, että "sunki kyl pitäs kattoa miten paljon syöt!" Mä vastasin samalla mitalla: "Olen enemmin syöppö kuin juoppo!" Keskustelu loppui siihen ja tyttö lähti hetken päästä vähin äänin ulos.

Erään kerran yx "alan mies" (joka ei itsekään ollut kovin pieni..) arvosteli viereensä tullutta tukevaa ujoa miespuolista henkilö hänen koosta ja kehoitti laihduttamaan. Mulla nousi niskavillat pystyyn ja menin sanomaa tälle arvostelijalle jotta kattelis vaan itteensä peilistä ja että mikä tämä oli arvostelemaan muita heidän ulkonäöstään. Sekin kinan poikanen loppui siihen.

Olin noihin aikoihin suunnilleen nykyisen kokoinen joten saihan niiltä "alan miehiltä" kuulla aina yhtä sun toista mutta ei sitä tarjoilijan hommaa ois voinu tehä niinkään kauan kuin tein, jos kaikkee ois miettiny. Se joskus on harmittanu kun ei nuo nokkeluudet ole heti tulleet mieleen vaan vasta jälkikäteen hoksaa mitä ois pitäny sanoo.

Tsemppiä meille!

Olin synnyttämässä keskimmäistä suunnitellulla sectiolla ja silloihan ajetaan ala... yläosan karvat pois. Hoitaja tuli toimenpiteelle ja sanoi mun miehelle, että venytäppäs sää tätä reppua niin hän saa ajettua. Sanoin omien käsieni sentään toimivan. Ja tein palautelaatikkoon valituksen, kotiin tuli anteeksipyyntö, mutta valitettavasti vain oh:n allekirjoittamana.

Ystävättärelläni, jolla oli 50 kiloa ylipainoa, oli loistava vastaisku idiooteille kommentaattoereille. Jos joku erehtyi hänelle kuittailemaan ylimääräisistä kiloista hän totesi hitaasti, mutta rauhallisesti:"Olenko pyytänyt sinua kantamaan kilojani?" Kommentoijahan meni siitä yleensä hiljaiseksi ja tuijoti ystävätärtäni kysymysmerkkinä. Ystävättäreni jatkoi:"En taida olla. Muista, että sinä päivänä, kun pyydän sinua työntämään läskejäni kottikärryllä, sinulla on varaa niistä kuittailla. Siihen asti kannan kiloni itse ja sinä voit pitää turpasi kiinni." Jo vaikeni kuittailija.

Itse puolestani olen kuullut saman tyyppisiä kommentteja tupakoinnista. Kerran minulta paloi pinna ja kuittasin kommentaattorille maiskuttamisesta yhtä epäystävällisesti. "Minusta on ällöttävää, että syöt suu auki! En halua nähdä suusi sisältöä, kun syöt ja puhut yhtäaikaa." Sekin loppui siihen. Siis kuittailu.

Valitettavan usein ihmiset eivät ajattele sitä, mitä he sanovat. Näin on myös silloin, kun joku puuttuu toisen henkilökohtaisiin tapoihin tai ulkomuotoon.

Kyllä minä kuitenkin kannatan sitä omaan arvoonsa jättämistä. Ainakaan työpaikan ilmapiiriä ei paranna jos alkaa kuittailla joka herjaan. Eikä muissakaan ihmissuhteissa. Vaan joku raja sen on sentään siinäkin mitä tarvitsee sietää. Sen rajan voi usein vetää poistumalla paikalta. Silloin säilyttää kuvan omasta hyvästä käytöksestään ja voi jatkaa eloaan tyynenä.

tiistaina, 15. heinäkuuta 2008 klo 19:56 Amaria kirjoitti:

--- Lääkäri tutki ja sano, että "kyllähän nuo pitäs leikata, mutta nuo sun vaivat kyllä johtuu tosta sun ylipainosta. Ihmiset tulee tänne leikkuuttaa suonikohjujaan siinä luulossa, että vaivat paranee ja kun ne ei sit aina paranekkaan, niin tehdään potilasvakuutukseen valituksia, että lääkäri ei ole osannut tehdä työtään, vaikka vaivat jatkuu sen takia että on liikaa painoa." ---
"kyllä minä ne leikkaan jos haluat, mutta en voi luvata, että vaivat loppus siihen. Soita vaan tänne jos haluat, että ne leikataan, sun tiedot on täällä, laitetaan leikkausjonoon ei tartte enää käydä näytillä." Sanoin, että enpä taida vaivata. Enkä ole soitellut. Kohjut on vaan pahentuneet ja niitä on tullu lisää, mutta enää en niitä lähde ainakaan samaan sairaalaan leikkuuttaa.

Olenko minä nyt ainoa jonka mielestä lääkäri ei oikeastaan tehnyt mitään valituksen arvoista? Ymmärrän että tuntuu pahalta kun sanotaan suoraan päin naamaan että sinulla on ylipainoa, mutta ei edes tuo tapa sanoa asia ole minun korvaani mitenkään asiaton.

Ei ainakaan kannata ottaa itseensä faktoista niin, että jättää suonikohjut kokonaan hoitamatta.

Olen samaa mieltä Mediocre Bluen kanssa. Lääkäri sanoi totuuden; liikapaino aiheuttaa ongelmia. Siis painoa pitäisi ensin korjata jotta voi korjata muutakin. Jos oikeasti on asiatonta käytöstä, voi kuittailun sijasta vain kysyä, että onko tuo sinusta asiallista tai korrektia. Mitä sitä lisää riitelemään.