Törkeitä kommentteja

sunnuntaina, 13. heinäkuuta 2008 klo 23:39 Marsa kirjoitti:

Sattuipa tänään kaupassa ollessa ihme juttu...
Naisihminen, ikää varmaankin jo yli 80, kysyi minulta, että uskonko jumalaan. Mietin kauan, mitä vastaan, sillä olisin sitten vastannut, kyllä, ei tai mitähän asia teille kuuluu, olisin saanut "valistusta". Vastasin hieman hitaasti, että joo-o, vaikkei asia nyt ihan näin ole. Mummo alkoi sitten puhua, että kun minä olen lihava. Ja että jos uskon jumalaan ja sanon jumalalle, että ota tämä liha pois, jumala ottaa lihan pois. Hän kertoi myös, että oli ollut 6 päivää syömättä ja laihtunut 5 kiloa. Hän ällisteli myös, koska olen lihava, että mitä ihmettä teen ruokakaupassa
Kunnioitan vanhoja ihmisiä, menipä hissi ylös asti tai ei, enkä avannut suutani ja sanonut, että anteeksi nyt....
Olin todella ällistynyt ja niin oli miehenikin.

Yritän suhtautua huumorilla, mutta tänään olin että ei * sentään!
No se siitä.

Toivottavasti sain lainata tämän Marsa? Herättää niin keskustelua...

Kyllähän sitä varmasti hätäseen tulee mieleen,vaikka kysymys miksi niin vanha ihminen kaupassa käy,kun ei kauaa elä kuitenkaan!
Ehkäpä nämä jutut vaan täytyy jättää omaan arvoonsa.

Yksi kehitysvammanen mies tuli yhtenä liikkeeseen kysyen kovalla äänellä,että missä se lihava täti on(minä)?Olin siinä seinän takana.Mitäpä siinä sitten,kaikki tiesivät kenestä on kyse.Kävi myymässä mulle kurkkuja,joita sai läheiseltä kurkkutilalta.Täytyy sanoa,etten ole sittemmin niitä ostanut.Vaikka kehitysvammaisesta onkin kyse,en halua silti kuulla tuollaista.

Olin tässä kevät talvella linja-autolla Somerolla asioilla,jouduin tuleen sillä kolmen kouluvuorolla,menin s-marketin pysäkiltä ja oli kaksi ruoka kassia mukanani toinen oli pyöräkassi jottei tarvi kantaa kun sekin on kiellettyä,auto oli mukuloita täynnä tai olevinaan täynnä,ei ainuttakaan istumapaikkaa,koulukkaiden reput tai koivet penkin leveydeltä,sit yks poika tokas jaksaakohan tuo lihava mummo seisoo ilman välipalaa!
Olin hiljaa sen kuuli kuskikin,katsoi peilistä tiukkana,sit se poika lähti pois autosta ovella kuljettaja sanoi,muita seuraavan kerran jos kuulen sanovan tuohon tyyliin kävelet kotiin!
Pääsin viime metreillä istuun,yksi tyttö antoi sitten tilaa
Mua otti päähän monta päivää enkä sen jäleen ole linja-autolla kulkenut!

Kerran töissä, myös iäkkäämpi rouva, sota-ajat kokenut, nuuka täti, toi minulle työhöni vanhan laamapaitansa ja alushousujen kaavat, kertoi kuiskimalla tietävänsä miten vaikea kokoiseni ihmisen on kunnon (=lue puntillisia) alushousuja löytää. Aloin tietenkin nauraa, tilanne oli korni, kiittelin rouvaa ja otin kaavat vastaan, kun oli valmiiksi ne piirtänytkin jo sanomalehtipaperiin. Paitaa en ottanut, sanoin sen olevan niin hyvä vielä, että joku toinen varmasti ilahtuu siitä enemmän kun minä, kaavat saavat riittää. Laitettiin kaavat työpaikan kahvihuoneen ilmoitustaululle kiinni. Saatiin monet hyvät naurut, ja se rouva tarkoitti oikeesti vain hyvää.

Rasmus, hyvä vaan kun lainasit tekstiä ja perustit tällaisen ketjun

Niinkuin paha sanoi, että jutut pitäs jättää oman arvoonsa, pitää kyllä paikkansa, mutta mä ainakin olen kyllästynyt siihen maton alle lakaisemiseen ja hyssyttelyyn, "ei kannata sanoa mitään, ei se kuitenkaan mitään auta". Seuraava joka minulle avautuu, saa kuulla kyllä muidenkin edestä.

Voi kun olisin paikalla, olisi hienoa kuulla kun joku lihava oikeasti antaa takaisin. Se on niin arkaa ja haavoittuvaa aluetta, ettei yleensä uskalleta antaa takaisin, ettei kuulla lisää "totuuksia läskeistämme" viisaammiltamme

Oh dear Oh dear!Olen järkyttynyt ,opettajasi pilasi sinun nuoruutesi.Voi,kun pääsisi aikuisena sanomaan ent.opelle.Kiitos vaan minkä teit!

Voi kamalaa, oikku, miten on opettaja voinut näin toimia?

Ei liity painoon, mutta perheystävä sanoi tässä juuri minulle että 'sun kannattaisi mennä terapiaan, hyötyisit varmasti siitä.'

Hän on ammattilainen ja olen kyllä nyt aivan ymmälläni.
Lähinnä puhuttiiin mun mielestä ihan yleisesti luonteenpiirteistä, kuinka erilaisia ihmiset on - ei kai kaikkein tarvitse olla supersosiaalisia ja superkiinnostuneta muista ihmisistä?? Mulle riittää aika hyvin oma perhe....

Saas nähdä kauanko tämäkin mieltä vaivaa - ainakin viime yö meni miettiessä.

Ainoa mikä hiukan lohduttaa on se, että ehkä meistä jokaikinen hyötyisi terapiasta ja ehkä tämä olikin asian ydin. Kun itse puhuin siitä kuinka en viihdy tilanteissa joissa on paljon outoja ihmisiä ja töissä näitä tilanteita tulee jatkuvasti.