Suhde omaan kroppaan ylipainoisena

Olen pahoillani jos kuulostin loukkaavalta. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Itselläni ei ole kokemusta nettideittailusta, joten en tiedä, onko porukka siellä keskivertoa pinnallisempaa. Uskon kyllä, jos joku kokemuksesta kertoo, että on. Silloin varmaan parasta pysyä poissa. Mutta kaikkea parasta toivon tietenkin Illusionsille. Onnea puolison löytämiseen, itsetunnon kohottamiseen ja painon pudotukseen.

Kiinnostava aihe!

Deittaillessa tai sekstaillessa olen epävarmin kiloistani ja viehättävyydestäni silloin, jos kumppani on kovin atleettinen tai riuku. Jos toisella on edes jonkinverran ylimääräistä läskiä, sitä helpommin unohtaa koko asian.

Yleensäkin ihmisten seurassa sitä suhtautuu välillä oudosti ruumiiseensa. Monissa tilanteessa minulla on tapana pikaisesti arvioida, olenko porukan läskein vai onko joku vielä tuhdimmassa kunnossa. En minä sitä sen pidemmälle ajattele, enkä ihmisten viehättävyyttä arvioi, mutta jotain kai kertoo se, että tuollaisen vertailun melkein automaattisesti tulee tehneeksi.

Minä ainakin koen ruumiini vähän eri tavalla kun olen yksin tai ainakin ilman romanttisen kiinnostuksen kipinää.

Ensinnäkin itsekseni olen tyytyväinen siihen että minulla on painoa, mielummin sitten liikaa kuin liian vähän. Liitän sen varmaan alitajuisesti jotenkin siihen, että pikku tappelussa painosta on hyötyä (jos siis on muuten kunnossa) - pääsee sitomaan tehokkaammin jne. Minusta olisi ahdistavaa olla kovin hento. Olen lyhyt, ja jos painaisin sen normaalipainon alarajan 46kg, olisin ihan tuulen vietävissä, nyrkillä tapettava, enemmän lapsen kuin naisen näköinen. Tämä siis mielikuvana omasta kropastani, en arvioi kaikkia hentoja ihmisiä rääpäleiksi.

Yksi tuttu kerran kertoi, että hänellä dieettimotivointina toimii itsensä alasti riisuminen ja peilistä tuijottaminen. Ei minulla vain. Myös painoindeksin huidellessa yli 40 olin mielestäni ihan ok ilman vaatteita. Pahemman näköinen vaatteet päällä...

keskiviikkona, 17. maaliskuuta 2010 klo 11:43 Rosemarie kirjoitti:

Illusions, tosi ikava kuulla, etta sulle kavi noin nettideittailun takia! Olen taalta muistakin keskusteluista lukenut, etta niilla palstoilla voi tosiaan olla tosi pinnalista porukkaa.. Toisaalta taas olen myos kuullut jotain tosi hyvia kokemuksia, ja esim. yksi hyva ystavani loysi aivan ihanan ihmisen tuossa joulun aikaan nettdeittailun kautta. Kauhean lapselliselta kuulostaa tuo, etta 'kilot eivat napanneet'. Entas se itse ihminen? Toki pitaa tuntea viehattyvansa myos fyysiseti ihmisesta, jota tapailee, mutta jos on noin pintapuolisella asenteella liikkeella, en usko etta voi edes valttamatta tavata ketaan oikeasti mielenkiintoista ihmista, jonka kanssa on jotain yhteista. Ei ihme, etta itsetuntosi sai kolauksen, mutta kannattaa koittaa jattaa omaan arvoonsa tollaset tyypit.

Joo näinhän se on. Kyllä mä loukkaannun tuollaisesta silti, vaikka tunne hälveneekin ajan myötä.

Tuntuu, että nykyään maailma on erityisen pinnallinen, ulkokuori menee monella muun ylitse. Sen verran olen lukenut eri puolilta nettiä miesten ajatuksia naisista, että olen saanut kuvan että monelle miehelle ihannenainen on tosiaan ainoastaan hoikka/normaali/urheilullinen + vähintään ok-kasvot. Ollaan "ostamassa" siis esinettä, ei tutustumassa ihmiseen.

(Ennenkuin joku ehtii älähtää, niin toki on myös pinnallisia naisia.)

Nettideittiin liittyen jos joku nainen on kertonut, ettei ole ollut nettideiteissä flaksia, niin ensimmäisenä joku kysyy oletko sotanorsu tai valas...

Tämä näyttää olevan jo vanhahko ketju, mutta jospa joku muukin vielä innostuisi tänne vastailemaan. Niin tai näin, saanpa ainakin purkaa omia ajatuksiani :P

Hyppään suoraan tuohon nettideittailuun, sitä itsekin harrastavana - ikää on pian 30 ja mitat ruhtinaalliset 175/100..miesten profiileja katsellessa kiinnitän toki huomiota painoon, enkä itseäni kevyemmille ala juuri oma-aloitteisesti kirjoitellakaan. Löytyi tuolta netistä kuitenkin mies, jonka kanssa aloimme kirjoitella - painoa ei ollut hänkään maininnut, rakenteekseen laittanut 'pyöreä'. Kirjoittelimme, juttelimme, vaihdoimme kuvia - tuntui kovasti, että olemme samalla aaltopituudella, huumori sopi yhteen jne. Pari päivää sitten tapasimme. Mies oli mukava, kohtelias, huomioonottava, huumorintajuinen ja hänestä välittyi semmoinen 'hyvän tyypin-fiilis'. Kasvoiltaan mielestäni todella miellyttävännäköinen. Kaikinpuolin siis 'tässäkö tämä nyt vihdoin on?'.

....paitsi yksi pieni mutta. Tai oikeastaan aika suuri, kirjaimellisesti. Mies oli varsin suuri, reippaasti ylipainoinen. Enkä haluaisikaan hoikkaa miestä, maha ei minua haittaa (päinvastoin), mutta tällä kaverilla oli ylimääräistä varmaan ainakin 40-50kg.

Ja nyt minulla on sitten ristiriitainen olo. Ihana ihminen (olisikin ollut muuten epäkiinnostava!), mutta 'ne kilot eivät nappaa' aiempien kirjoituksia siteeratakseni. Vaikea vain kuvitella toimintaa sänkykamarin puolelle Tiedä sitten tekeekö tämä minusta pinnallisen tai mitä tässä pitäisi edes tehdä...tuskin sitä kukaan muukaan voi minulle kertoa, mutta mielipiteitä ja näkökulmia saa esittää enemmän kuin mielellään!

Mohkofanttinen, eihän sille toisaalta voi mitään minkänäköiseen ihmiseen siinä mielessä viehättyy. Meinaan vaan, että vaikka olis kuinka ihana ihminen niin jos ei seksuaalisesti nappaa niin kaveritasollehan se jää. Tai näin on ainakin itsellä käynyt, tekopyhällä pullukalla joka viehättyy sporttisista miehistä.

sunnuntaina, 25. heinäkuuta 2010 klo 02:05 Mohkofanttinen kirjoitti:

....paitsi yksi pieni mutta. Tai oikeastaan aika suuri, kirjaimellisesti. Mies oli varsin suuri, reippaasti ylipainoinen. Enkä haluaisikaan hoikkaa miestä, maha ei minua haittaa (päinvastoin), mutta tällä kaverilla oli ylimääräistä varmaan ainakin 40-50kg.

Ja nyt minulla on sitten ristiriitainen olo. Ihana ihminen (olisikin ollut muuten epäkiinnostava!), mutta 'ne kilot eivät nappaa' aiempien kirjoituksia siteeratakseni. Vaikea vain kuvitella toimintaa sänkykamarin puolelle Tiedä sitten tekeekö tämä minusta pinnallisen tai mitä tässä pitäisi edes tehdä...tuskin sitä kukaan muukaan voi minulle kertoa, mutta mielipiteitä ja näkökulmia saa esittää enemmän kuin mielellään!

Kyllä mullakin paino vaikuttaa siihen, tunnenko vetoa mieheen. En pidä ihan rimpuloista, en ylibodatuista enkä reilusti ylipainoisista. Pikkuisen mahaa ei haittaa, mutta liika ei viehätä. Ja kun ei viehätä niin ei viehätä, ei sille mitään voi. Eikä se ole aina painosta kiinni. Olen torjunut kerran hoikan miehen, jonka kanssa olimme hyviä ystäviä pari vuotta ja joka on lähimpänä "sukulaissielua" mitä olen ikinä, miehissä tai naisissa, tavannut. En vain tuntenut häneen minkäänlaista fyysistä vetoa vaikka yritin, en vieläkään tiedä miksi.

Mulla yksi herätys siihen, missä kunnossa itse olin viime talvena, oli kun huomasin varsin reilustikin ylipainoisten miesten yrittävän juttusille aiempaa enemmän ja normaalipainoisten kaikonneen ihan kokonaan. Vakka kantensa valitsee ja silleen... Mutta kun mua ei kiinnostanut. Enkä ihan rehellisesti, varsinkaan nyt kun olen taas normaalipainossa, todellakaan haluaisi reilusti ylipainoista miestä. En enää ikinä halua lihoa takaisin selkävaivaiseksi, vatsakatarrista kärsiväksi, oman kehonsa vieraaksi tuntevaksi möhkäleeksi. Koska sellainen minä ylipainoisena olin. Ja jos toisella on tapana aina valita lenkin sijaan pizza, niin siihen lähtee liian helposti mukaan. Haluan miehen, jonka kanssa voin yhdessä harrastaa kaikenlaista, myös liikuntaa, nyt kun olen taas siihen päässyt kiinni. Sellaisen, joka tarvittaessa houkuttelee aktiiviseksi, vaikka onhan sohvaillatkin joskus ihania

Mä jätin nettideittailutkin tän urakan ajaksi väliin, ajattelin kokeilla taas kohtapuoliin. Kohta voin jo kirjoittaa sinne rehellisesti olevani urheilullinen. Ja toivon miehenkin olevan terveellisessä painossa, toki pieni pyöreys mahassa jo tässä kolmen kympin kieppeillä sallitaan. Jos tämä tekee minut jonkun mielestä pinnalliseksi niin sitten tekee. Muuten olen aina kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, että ajatukset ja huumorit synkkaa, ja seurustellut tummien, vaaleiden ja punatukkaisten kanssa pituushaarukalla 166-196, eli ei se mulla ihan vaan siitä ulkokuoresta ole kiinni. Pidän kyllä enemmän pitkistä miehistä, mutta kun siihen ei kukaan itse voi vaikuttaa niin ei siinä mielessä ole sama asia kuin paino, johon voi.

Nyt kuule täällä puhuu varsinainen BIGMAMA...

Se on niin totta, että mikä on oma asenne itseensä,vaikuttaa myös muihin.
Itse olen huomannut, kun lähden liikenteeseen "häviäjä-asenteella", kyllä muutkin tölvii.

Mutta, kun laitta meikit/hiukset kuntoon ja kivat vaatteet päälle ja itellä hyvä olo, niin välillä jopa huvittaa, kun päitä jopa kääntyy.

Minun mielestäni esim. Afrikasta olevia isoja naisia (olen nähnyt) TODELLA isoja, en tiedä mistä valtiosta tulevia ovat, mutta pukeutuvat tosi värikkäisiin ja kauniisiin vaatteisiin ja samallaisesta kankaista oleviin turbaani/hattu-systeemeihin (kun en nimeä tiedä ) ja kulkevat hyvinylväästi,voin sanoa he ovat kauniita! Ja ylipainoa on taatusti PALJON! Toki, eivät he mitään tumppejakaan ole,että pituuttakin on,mutta joka tapauksessa jo se esiintyminen on täynnä itsensä kunnioitusta.Saman olen huomannut itse, jos kuljen kuin kuningatar, itseni hyväksyen, ei muillakaan ole "urputtamista!"
Pitäskö meidän pohjolan naisten vain oppia kunnioittamaan itseämme ja elämäämme, se vaihtuu ja vaihtelee...me olemme oman itsemme herroja tai siis...kuningattaria!

Mun miehelle on tulleet työkavereita sanomaan, että sulla on hyvännäköinen vaimo.(Itse oon miettinyt, että "joopa joo, läskit ja kaikki") Mieheni vaan siihen, että kyllä hän tietää.
(Ja hei...mulla on ylipainoa 50kg!!!)

Uskoisin, että nuo jotka kohtelevat isoa naista huonosti, kohtelisi myös pienempikokoistakin.
Ja mies, joka kohtelisi isoa naista huonosti, haluaisiko kukaan sellaista laihanakaan!?

Ja lisäyksenä haluaisin sanoa, minusta on huvittavaa se, että monet saattaa aatella ei se mitään kunhan on hoikka, (eli naama saa olla kuin petolinnun p---se.)
Mutta useesti kuitenkin kuulee, kun on kaunis kasvoiltaankin, että "on kiva, kunon jotain mist pitää kiinni!"

Ja se vielä...että jos miehet saa arvosella naisia,sitten saadaan mekin arvostella miehiä!!! Aivan taatusti... Kyllähän tuo Johnny Depp ja Jonathan Rhys-Meyers ja kumppanit ihan jees ovat

Mutta sen sanon ULRIKA!!! Kun tapaat oikean, hän pysyy rinnallasi AINA, niin myötä-kuin vastamäessä.
Joskus kun olen mieheni kanssa...suoraan sanottuna...rakastellessa, yrittänyt jotekin saada "piilotettua" mahaani tai "kätkettyä" sitä jotenkin.(hehe joo, ette revi vitsejä tästä... ) viemällä esim. mieheni käsiä pois mahan seudulta.
Mieheni suuttuu todella ja sanoo, että "älä tee noin enää koskaan, mä rakastan sua aina ja kaikkea sussa"

Kun tapaat arvoisesi miehen, hän hyväksyy sinut itsenäsi ja siinä mikä olet tällä hetkellä,tänään näin ens vuonna ehkä erilaisena olet.Kuten sinä hänet.

Kaikkea hyvää sinulle...BIGMAMALTA!

Hei tää on nyt hieman aiheen vierestä mutta juuri tämä nettideitti on saanut minut pohtimaan määritystä siitä kuka on todella iso, ja kuka on hieman ylipainoinen yms.

mulla on pari huonoa kokemusta myöskin tuolta deitistä, mutta pari myös varsin hyvää, joskin itseäni ei sitten se mies kiinnostanutkaan.

Mutta olen kyllä varsin tietoinen kiloistanu tällä hetkellä, vaikka pidänkin itseäni kauniina, mutta en nyt oikein tiedä millainen sitten olen muiden silmissä, pyöreä? tukeva? valas?

mulla on pituutta 178cm, painoa 99kg, bmi on 31 (eli siltä osin tiedän olevani merkittävän lihava), vyötärö on nyt 85cm, maha leveimmältä makkaralta n.110. mun ruumiinrakenne on herkästi raskautta muistuttava, eikä päällekäisiä uimarenkaita vatsalla...

Mielipiteitä siihen että onko tää sitten valas? kun mietitään juuri sitä että hieman muodokas olikin järkyttävän ylipainoinen toisen silmissä, niin miten sitä itsensä sitten määrittelisi valmisvaihtoehtoihin....?

Mammeli

tiistaina, 27. heinäkuuta 2010 klo 09:54 Mammeli x3 kirjoitti:

Mielipiteitä siihen että onko tää sitten valas? kun mietitään juuri sitä että hieman muodokas olikin järkyttävän ylipainoinen toisen silmissä, niin miten sitä itsensä sitten määrittelisi valmisvaihtoehtoihin....?

Mammeli

Mulla oli viime talvena bmi tuon saman 31. En nyt sentään valaaksi itseäni tuntenut Itse asiassa aika pitkään ajattelin olevani pikkuisen pyöreä, kunnes silmät aukeni että olinkin itseltäni salaa lihonut aika paljon lisää, yli sen rajan mikä minusta tuntui enää hyvältä millään tavalla. Mun mielestä paras on valita sellainen vaihtoehto, johon itse tuntee sopivansa. Jos omasta mielestään on vähän pyöreä, hyväksyy sen ja kantaa itsensä ylpeästi niin kyllä se vaikuttaa siihenkin miten muut suhtautuu. Mutta jos laittaa sinne olevansa ruuminrakenteltaan normaali vaikka tuntee itsensä lihavaksi, kulkee häpeillen seinänviertä ja yrittää peitellä mahaa/lanteita jne. niin kyllä senkin huomaa, ja se ei anna hyvää kuvaa. Ei sinne ikinä sellaista määritelmää saa, johon kaikki yhtyisi mukisematta. Mäkin olen varmasti edelleen joidenkin mielestä tosi iso, mutten omastani.