Suhde omaan kroppaan ylipainoisena

Jos mulla olisi parempi itsetunto, en tuntisi itseäni niin epäviehättäväksi kilojen vuoksi. Mutta toisaalta, onhan se tärkeää että tuntisi olevansa kotonaan omassa kropassaan: mä en tunne niin kauan kun mulla on ylimääräistä painoa. Peilistä ei katso tuttu ihminen.

Ja asian tekee tuplasti inhottavaksi se, että niin monet miehet eivät näe kilojen taakse eivätkä pysty kuvittelemaan miltä sama ihminen tulee näyttämään laihdutettuaan: etenkin nuorelle naiselle on aika musertavaa tulla torjutuksi ulkonäkönsä vuoksi varsinkin kun muutama vuosi / 25 kiloa sitten huomiota vastakkaiselta sukupuolelta tuli runsaasti.

On miehiä, jotka oikein metsästävät ylipainoisia naisia, mutta heidät olen itse torjunut koska a. ) en halua miestä joka haluaa mut ensisijaisesti vain tuollaisen ulkoisen seikan takia b. ) inhoan itse kilojani ja teen kaikkeni päästäkseni niistä eroon. Joten olen päätynyt siihen, etten nyt tutustu keneenkään tullakseni jälleen kerran ihastelluksi luonteeni vuoksi ja pakitetuksi kilojeni vuoksi.

Ylipainoinen nainen on jotenkin epänainen monen miehen silmissä -- tämä on oma kokemukseni nettideittauksen jälkeen, ja tosiaan treffasin monia miehiä vuoden aikana.

Nettideitissä jatkuvasti toistuva kuvio kohdallani oli se, että mies oli hyvinkin kiinnostunut ennen tapaamista, mutta tapaamisen jälkeen meillä ei ollutkaan saman miehen mielestä "mitään yhteistä" ja eka tapaaminen jäi viimeiseksi. Näin ennen tapaamista vaihdetuista valokuvista huolimatta. On se mulle aika suoraan kerrottukin joittenkin taholta, että homma kaatui nimenomaan kiloihini.

oliko valokuvat hoikalta ajalta vai viime aikoina otettuja? Saattaa nimittäin olla, että joku pitää epärehellisenä vanhojen valokuvien antamista. Niin tai näin. On ehkä liikaa vaadittu, että vastapuoli osaisi kuvitella sinut sitten hoikkana. Useimmat kun eivät painonpudotuksessa onnistu. Noin tilastollisesti.

oliko valokuvat hoikalta ajalta vai viime aikoina otettuja? Saattaa nimittäin olla, että joku pitää epärehellisenä vanhojen valokuvien antamista

Badattennis, varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on huijausta antaa deittikandidaatille tahallaan väärännäköinen kuva itsestään. En usko, että Illusions tuollaista tarkoittikaan, ja sinun kommenttisi, anteeksi vain, kuulosti vähän turhalta tölväisyltä.

Koetetaan säilyttää ystävällinen sävy ja olla loukkaamatta toisia turhan päiten – täällä on liikkeellä monia vaikeiden itsetunto- ja mielialaongelmienkin kanssa painivia ihmisiä, ja siksikin on tärkeää, että Kiloklubin keskustelukulttuuri pidetään erilaisena kuin niiden monien muiden netistä löytyvien "lynkkausfoorumien".

tiistaina, 16. maaliskuuta 2010 klo 21:19 Illusions kirjoitti:

Jos mulla olisi parempi itsetunto, en tuntisi itseäni niin epäviehättäväksi kilojen vuoksi. Mutta toisaalta, onhan se tärkeää että tuntisi olevansa kotonaan omassa kropassaan: mä en tunne niin kauan kun mulla on ylimääräistä painoa. Peilistä ei katso tuttu ihminen.

Ja asian tekee tuplasti inhottavaksi se, että niin monet miehet eivät näe kilojen taakse eivätkä pysty kuvittelemaan miltä sama ihminen tulee näyttämään laihdutettuaan: etenkin nuorelle naiselle on aika musertavaa tulla torjutuksi ulkonäkönsä vuoksi varsinkin kun muutama vuosi / 25 kiloa sitten huomiota vastakkaiselta sukupuolelta tuli runsaasti.

On miehiä, jotka oikein metsästävät ylipainoisia naisia, mutta heidät olen itse torjunut koska a. ) en halua miestä joka haluaa mut ensisijaisesti vain tuollaisen ulkoisen seikan takia b. ) inhoan itse kilojani ja teen kaikkeni päästäkseni niistä eroon. Joten olen päätynyt siihen, etten nyt tutustu keneenkään tullakseni jälleen kerran ihastelluksi luonteeni vuoksi ja pakitetuksi kilojeni vuoksi.

Ylipainoinen nainen on jotenkin epänainen monen miehen silmissä -- tämä on oma kokemukseni nettideittauksen jälkeen, ja tosiaan treffasin monia miehiä vuoden aikana.

Nettideitissä jatkuvasti toistuva kuvio kohdallani oli se, että mies oli hyvinkin kiinnostunut ennen tapaamista, mutta tapaamisen jälkeen meillä ei ollutkaan saman miehen mielestä "mitään yhteistä" ja eka tapaaminen jäi viimeiseksi. Näin ennen tapaamista vaihdetuista valokuvista huolimatta. On se mulle aika suoraan kerrottukin joittenkin taholta, että homma kaatui nimenomaan kiloihini.

Mulle tuli sellanen mieleen tuosta mita sanoit, etta ehka joidenkin miesten kohdalla onkin kyse siita, etta he nakevat ettei sinulla ole itsellasi hyva olla omissa nahoissasi niin sanotusti. Ihminen, joka on sinut itsensa kanssa, yleensa nayttaa viehattavammalta ja huokuu sita jotain, mika vetaa muitakin puoleensa. Tietysti on varmasti niitakin, jotka ovat pinnallisia ja joilla ehka on tietyt kriteerit. Valitettavasti naitakin loytyy, mutta ei kannata valittaa niista (tiedan, joskus helpommin sanottu kuin tehty). Pointtini kuitenkin on, etta kannattaa pyrkia hyvaksymaan itsensa ja koittaa suunnata ajatuksia hyviin puoliinsa silloin, kun negatiiviset ajatukset pukkaa paalle. Itsensa vahattelylla ei kuitenkaan voita mitaan. Tama kaikki on tietysti niin helppo sanoa...Mutta kovasti tsemppia sulle ja onnea painonpudotusprojektiin!

Mulle tuli sellanen mieleen tuosta mita sanoit, etta ehka joidenkin miesten kohdalla onkin kyse siita, etta he nakevat ettei sinulla ole itsellasi hyva olla omissa nahoissasi niin sanotusti. Ihminen, joka on sinut itsensa kanssa, yleensa nayttaa viehattavammalta ja huokuu sita jotain, mika vetaa muitakin puoleensa. Tietysti on varmasti niitakin, jotka ovat pinnallisia ja joilla ehka on tietyt kriteerit. Valitettavasti naitakin loytyy, mutta ei kannata valittaa niista (tiedan, joskus helpommin sanottu kuin tehty). Pointtini kuitenkin on, etta kannattaa pyrkia hyvaksymaan itsensa ja koittaa suunnata ajatuksia hyviin puoliinsa silloin, kun negatiiviset ajatukset pukkaa paalle. Itsensa vahattelylla ei kuitenkaan voita mitaan. Tama kaikki on tietysti niin helppo sanoa...Mutta kovasti tsemppia sulle ja onnea painonpudotusprojektiin!

Hei, ja kiitos tsempistä.

Itse asiassa, ennen deittailukokemuksiani mulla oli ihan kohtuullisen hyvä fiilis omasta kropastani kiloistani huolimatta. Toki halusin aiemminkin laihtua, mutta en pitänyt itseäni epäviehättävänäkään.

Kaikki deittikumppanit olivat nähneet tuoreita kuvia minusta ja kuulleet rehellisesti kuinka paljon ylipainoa mulla on. Ennen deittiä jokainen heistä oli sitä mieltä, etteivät kilot haittaa, mutta liian moni heistä perääntyi tapaamisemme jälkeen ja jotkut todella myönsivät että kilot eivät "napanneet".

Sinänsä nettideittikokemukseni tekivät aika lailla hallaa itsetunnolleni: monet noista aluksi filksuilta tuntuneista miehistä saivat tapaamisen jälkeisellä käytöksellään mut tuntemaan itseni melkeinpä monsteriksi.

Nyt en olekaan ollut mukana nettideitissä sitten joulukuun, koska se ei tehnyt hyvää mulle. Nettideitissähän pinta ja ulkonäkö korostuvat aivan valtavasti, ja itse taas en ole ikinä juossut miesten ulkonäön perässä vaan mulle merkitsevät ihmissuhteissa muut seikat enemmän.

Illusions, tosi ikava kuulla, etta sulle kavi noin nettideittailun takia! Olen taalta muistakin keskusteluista lukenut, etta niilla palstoilla voi tosiaan olla tosi pinnalista porukkaa.. Toisaalta taas olen myos kuullut jotain tosi hyvia kokemuksia, ja esim. yksi hyva ystavani loysi aivan ihanan ihmisen tuossa joulun aikaan nettdeittailun kautta. Kauhean lapselliselta kuulostaa tuo, etta 'kilot eivat napanneet'. Entas se itse ihminen? Toki pitaa tuntea viehattyvansa myos fyysiseti ihmisesta, jota tapailee, mutta jos on noin pintapuolisella asenteella liikkeella, en usko etta voi edes valttamatta tavata ketaan oikeasti mielenkiintoista ihmista, jonka kanssa on jotain yhteista. Ei ihme, etta itsetuntosi sai kolauksen, mutta kannattaa koittaa jattaa omaan arvoonsa tollaset tyypit.

Hyvä että oot kuitenkin ollut rehellinen tuon painon suhteen. Ne miehet on sitten vaan olleet idiootteja

Minä ja avomies tavattiin nettideittailun kautta, ja ollaan yhdessä oltu jo kohta 6 vuotta! Mutta muistan kun mies joskus kertoi, että itseään "muodokkaaksi" kuvaillut nainen olikin todellisuudessa ollut aikas iso.

Pinnallista puuhaahan tuo on, itse kävin deiteillä vaikka minkä näköisten kaverien kanssa, mutta täytyy sanoa, että itsekin tuli ulkonäön perusteella tehtyä päätöksiä. Mutta kummaa kyllä, jos ovat eka olleet asian kanssa ok, ja sitten livenä halunneet tilanteesta pois. Hmm.

Minusta ihan hyvä että suhteesi miehiin jotka eivät hyväksy sinua kilojesi takia on katkennut sillä mitä hyvää siitä olisi seurannut jos he olisivat jatkaneet seurustelua kanssassi kun kuitenkin joko salaa mielessään tai jopa ääneen lausuen olisivat toivoneet että olisit hoikempi kuin olet. Sitäpaitsi jos mies antaa niin suuren arvon ulkonäölle , onko hän pidemmän päälle hyvä kumppani. Minä haksahdin 20-vuotiaana tälläiseen ääliöön joka vartioi painoani alituiseen vaikka silloin olin todella hoikka ja sen seurauksena ennenkin huono itsetuntoni mureni totaalisesti ja koska aloin tarkkailla painoani ja laihdutella kilonkin "ylipainoa" suhteeni ruokaan vääristyi ja sitten 8 vuoden avioliittoni päättyi eroon ja kun "painonvartijaa" ei enää ollut aloin lihota ja nyt niitä kiloja on sitten jo 30 liikaa. Nykyinen mieheni ei ole koskaan arvostellut ainakaan negatiivisesti painoani, että kyllä sellaisiakin miehiä on jotka ihastuvat sinuunkin aivan muista syistä kuin että mikä on elopainosi. Sinun pitää nyt vain todellakin oppia rakastamaan itseäsi ja ulkonäköäsi juuri sellaisena kun nyt olet. Et odota että olet laihtunut vaan menet kauppaan ja ostat sinun kokoisellesi sopivat kauniit vaatteet, hyvin istuvalla bodylla saa muokattua vartaloa kivasti ja sit jumppaaminen auttaa pidemmän päälle kiinteytymään. Ja sitten alat vaan elämään niinkuin jo olisit laihtunut eli et pidä itse kilojasi esteenä millekkään mitä haluat tehdä. Sitäpaitsi on myös lihavia miehiä, kartatko sinä heitä tai kiinnitätkö huomiosi vain kiinteäkroppaisiin , upean ulkomuodon omaaviin hemmoihin, olen vain joskus kuullut kuinka julmasti ylipainoisetkin naiset arvostelevat tavallisen ulkomuodon omaavia miehiä tai jos miehessä on pienikin kauneusvirhe.
Ja lopuksi: jos menet treffeille päässäsi ajatus että ei tuo varmaankaan tykkää minusta kun minulla on tämä ylipaino ongelma niin taatusti käy niinkun toivot. Jospa unohdatkin itsesi ja menet paikalle sillä mielialalla että syynätäämpä tämä mies että onko hänestä minulle, kelpaako tuo mies minulle, onko hän ihastumisen tai rakastumisen arvoinen.
Tsemppiä itsetunnon kohotukseen!

keskiviikkona, 17. maaliskuuta 2010 klo 12:34 rinkeli59 kirjoitti:

Sitäpaitsi on myös lihavia miehiä, kartatko sinä heitä tai kiinnitätkö huomiosi vain kiinteäkroppaisiin , upean ulkomuodon omaaviin hemmoihin, olen vain joskus kuullut kuinka julmasti ylipainoisetkin naiset arvostelevat tavallisen ulkomuodon omaavia miehiä tai jos miehessä on pienikin kauneusvirhe.
Ja lopuksi: jos menet treffeille päässäsi ajatus että ei tuo varmaankaan tykkää minusta kun minulla on tämä ylipaino ongelma niin taatusti käy niinkun toivot.

Ei, itse olen aina ensin ihastunut ihmisen luonteeseen -- henkiseen yhteyteen mieheen -- ja sitten vasta on tullut fyysinen kiinnostus. En halua elämääni mitään kiiltokuvaa, vaan aidon fiksun miehen.

Kun kävin treffeillä, ajattelin aina että tämä ei varmastikaan ole samanlainen tollo kuin aikaisempi mies.

En tosiaan ajatellut aiemmin, että mun painoni olisi este yhtään millekään!

Tuli mieleen vielä noista lihavista miehistä: nettideitissä heilläkin on hyvin usein ihannenaisen tiedoissa toiveena "hoikka, normaali, urheilullinen", ihan niin kuin suurimmalla osalla ainakin Uudenmaan alueella asuvien muidenkin miesten profiileissa.

Poikkeuksia tietty on myös.