Meikkaatteko?

Itse käytän meikkiä kohtuudella ja yläastevuosiin verrattuna meikkaan nykyään kevyesti. Laitan lähestulkoon joka aamu naamaani meikkivoide-kosteusvoide-sekoitusta jossa on suojakerroin, vihreää punaisuutta neutraloivaa voidetta, valovoidetta silmänaluksille, korostusvoidetta poskipäihin ja kulmaluulle, vaaleaa ja ruskeaa helmiäisluomiväriä, ripsiväriä ja hieman poskipunaa. Tämän lisäksi nypin ja väritän kulmakarvojen epäsymmetriset kohdat. Koko hommaan menee kymmenisen minuuttia, mikä on mielestäni pieni hinta huolitellusta ilmeestä.

Meikkini ei ole ilmiselvä ja näytän monien mielestä siltä, etten käyttäisi muuta meikkiä kuin ripsiväriä. Jos en käytä meikkivoidetta, vihreää peiteväriä, valovoidetta ja poskipunaa, kasvoni ovat järkyttävän valko-puna-laikukkaat ja näytän todella väsyneeltä vaikka ikää onkin vasta 20. Hengailen toki joskus kotona, lenkillä ja lähikaupassa ilman mitään meikkiä, mutta jos käväisen kaupungilla, laitan vähintäänkin meikkivoidetta. Baariin tai juhliin saatan meikata hieman voimakkaammin, mutta silti yleisellä skaalalla aika kevyesti.

Meikkaan silloin, kun on juhlat tai joku muu erityinen tilanne. Joskus harvoin ihan vaan huvikseni, esim. kun testaan jotain ostamaani tuotetta (jota tapahtuu harvoin, koska en meikkiä kovin paljon kuluta). Normaali arkisena työpäivänä meikkaan vain, jos on joku erityinen tilaisuus.

Yläasteikäisenä aloin meikkaamaan päivittäin, ja vielä 16-17-vuotiaanakin meikkaaminen oli tärkeä osa päivää. Mutta sitten atooppinen ihottumani paheni radikaalisti ja meikkaaminen muuttui mahdottomuudeksi. Oli pakko opetella meikittömäksi. Silloin se tuntui kamalalta, mutta nyt olen onnellinen siitä, ettei tarvitse aamulla tuhlata aikaa meikkaamiseen. Oma asenne meikkaamiseen on muuttunut paljon ja olen iloinen, että voin antaa töissä lapsille kuvaa siitä, että ulkonäkö ei ole niin tärkeä asia. Pakkelit naamassa se on vaan tekopyhää.

Meikkaaminen on kuitnkin ihan kivaa. Enkä tarkoita, että on kivaa tehdä itsestään "kauniimpi", vaan minusta on mukavaa ylipäätään tehdä itselleni meikki, kokeilla uusia juttuja. Ehkä se onkin niin superkivaa, koska sitä teen niin harvoin...?

Silloin, kun meikkaan, käytän puuteria, luomiväriä ja ripsaria, yleensä myös kajalia. Meikkivoidetta en koe tarvitsevani, eikä ihonikaan siitä tykkää. Hirveää määrää meikkiä en käytä, vaan pyrin yleensä mahd. luonnolliseen lopputulokseen. Joskus bilettäessä saatan repäistä ja korostaa silmiä enemmän, mutta se on harvinaista.

Meikkaaminen on siis mun mielestä ok, kunhan siitä ei tule pakkomiellettä.

Näin tuumii 23-vuotias.

Kyllä mä meikkaan päivittäin, usein tosin vapaapäivänä saattaa jäädä, jos en mihinkään salia tai kauppaa kummosempaan paikkaan mene.

Mun mielestä kevyt meikki tekee suurimmasta osasta meistä siistimmän näköisiä. Ja töihin mennessä mun mielestä tulee olla siisti. (en tarkoita sitä, että kaikkien pitää meikata, en itse vain voisi kuvitella meneväni töihin ilman meikkiä - koska näytän mielestäni epäsiistimmältä ilman meikkiä, ainakin noin ihmisten ilmoilla ollessani).

Salilla/jumpissa mulla on yleensä meikit naamassa, mutta se johtuu siitä etten yksinkertaisesti viitsi raahata mukana vielä meikinpoistoaineita - salille kun menen useimmiten töiden jälkeen, eli meikit on jo valmiiksi naamassa. Lauantai-aamuisin mut kyllä näkee salilla ilman meikkiä, en missään nimessä sitä varten kuitenkaan alkaisi naamaani maalaamaan.

Peruskevyeen duunimeikkiin sisältyy: meikkivoide + puuteri, kulmaväri, eyeliner, joku vaaleahko luomiväri, ripsari ja poskipuna.

Olen 24- vuotias ja meikannut lukiosta lähtien. En kuitenkaan paklaa naamaani paksun maalin alle vaan perusmeikkini päivittäin on kevyt meikkivoide, ripsiväri ja kajal, joskus myös rajaukset yläluomelle jos on aikaa, silloin kuvassa mukana myös silmämeikinpohjustusvoide ja puuteri. Suosin mineraalimeikkejä koska tuntuvat kasvoilla kevyemmiltä. Sit jo menen jonnekin juhliin tai bileisiin niin silloin laitan luomiväriäkin, yleensä meikki on silloin sellainen "mustat silmät, vaaleat huulet"- tyyppinen, huuliin harvoin laitan muuta kuin huulirasvaa. Mutta jos laitan huulipunaa niin se on joko ihan nude tai sitten kirkkaanpunainen. Itse meikkaamisessa uskon vanhaan totuuteen että joko huulet tai silmät. Eli jos minulla on kirkkaat huulet niin en korosta silloin silmiä niinkään vaan laitan vain kajalia ja ripsaria, mutta jos laitan vain huulirasvan niin korostan aina silmiä.

Toisaalta mua ei kuitenkaan mitenkään häirii olla ilman meikkiä, menen kauppaan ja salille ja treeneihin ihan naturellina, ja kotipäivinä en ikinä laita väriä naamaan. Mutta tykkään sitten luennoille, shoppailemaan tai muutenkin jos meen Helsingin keskustaan niin laittaa edes vähän meikkiä, koska minulla on vaalea iho ja olen aika väritön jos ei yhtään ole meikkiä. Ripset ja kulmat on kyllä tummat ja hiukset värjätty tummaksi, mutta mun ripsetki on suorat ja ei kovin pitkät niin ei ihmeemmin ilman ripsaria erotu. Meikkaan oman itseni takia. Kuten moni aikaisemmin on sanonut, olen minäkin itsevarmempi jos minulla on meikkiä, koska tunnen itseni nätimmäksi. Mutta en häiriinny jos ei sitä jonain päivinä olekaan. En myöskään katso karsaasti jos joku ei meikkaa, mielestäni kukin tavallaan.

Samaa mieltä Neiti Hellsingin kanssa. Jos on silmissä enemmän säpinää, pitää olla suu vähän varovaisemmin maisemoitu ja päinvastoin. Paitsi tietenkin töissä. Siellä suosin tuota ripsari ja kiille -linjaa, siinäkin on tekemistä, että ehtii aamulla sutaisemaan

meikkaan joka päivä töihin ,olen asiakaspalvelu-alalla. Kulmat on mun juttu en voisi olla jos ei kulmat ole muotoiltu ja kestovärjätty.

Karneoli kirjoitti:"

Erona meikkaamisen ja tatuointien välillä on kuitenkin melko vahvasti jätteen ja kulutuksen määrä. Itse olen maksanut tatuoinneistani kertasumman eikä tarvitse jatkuvasti ostaa pikkuisia muovitörppösiä mitkä ei tule maatumaan meidän elinaikanamme. Mitähän tapahtuisi jos jokainen nainen maailmassa jättäisi kerran vuodessa sen yhden ripsivärin tai puuteritörpäkän ostamatta ja laittaisi sen rahan hyväntekeväisyyteen...sama ajatus pätee myös tupakoitsijoihin.

Totta se tuokin on, mutta meikkaaminen siis itsessään on aika pitkälle jäljitettävissä ihmisaikojen juurille..
Eivät meikkipörtelöt jne tietenkään mitään luonnontuotteita ole, mutta tatuointimustekaan ei ole sen luonnonmukaisempaa käsittääkseni?
Välineet ovat muuttuneet, mutta perusidea kasvojen ja kehonmaalaukselle on säilynyt.

Itse tuhlasin teini vuosinani kauheasti rahaa meikkeihin joita en edes käyttänyt..nyttemmin en juurikaan osta meikkejä, mitä nyt siis ripsarit ja sellaiset perus. Niitäkin ostan suht hyvällä omalla tunnolla koska en rahoita isoja meikkituoteyrityksiä enkä eläimillä testattuja tuotteita..yleensä nämä tuotteet ovat myös luomua.

Onko Suomessa kierrätyspisteitä muoville? En ole nähny mielestäni ainakaan Joensuussa yhtään..tai sitten en ole vain osannut katsoa.

Olen 30-vuotias ja meikkaan lähes joka päivä. Jos olen yksin tai miehen kanssa kotona niin en koske meikkipussiin, mutta jos lähden töihin/koululle/kauppaan tai on tulossa vieraita niin meikkaan kyllä enemmän tai vähemmän.

Arkimeikin tekemiseen menee noin 5 min ja siihen kuuluvat ohut meikkivoide tai sävyttävä kosteusvoide, punaisuutta vähentävä peitevoide, valokynä ja puuteri. Kulmiin vähän väriä ja ripsarit silmiin. Lisäksi vielä väriä naamaan aurinkopuuterilla, poskipunalla ja huulipunalla tai -kiillolla. Iltameikkiin sitten lisäksi luomiväriä ja silmänrajaukset. Kynnet ovat aina lyhyet, mutta kirkkaanpinkit, samoin pinkki huulipuna on se "mun juttu".

Meikkaan koska se on kivaa, näytän omasta mielestäni nätimmältä ja olo reipastuu, kun peilistä katsoo pirtsakamman näköinen ilmestys! Saatan ihan vaikka mökillä ollessakin pistää vähän ripsaria ja huulikiiltoa omaksi ilokseni. Tokihan pitää antaa ihon välillä levätäkin.

Meikeissä (niin kuin kaikessa muussakin) suosin täyttöpakkauksia tai jos niitä ei ole saatavilla niin keksin näteille pakkauksille jotain muuta käyttöä. On ihan totta, että monesti meikit ja muutkin kauneudenhoitoaineet pakataan harmillisen moneen kertaan.

Harrastetaanko kulmakarvojen tatuointia paljon? Eikö ne rupea näyttää hassulta sitte kun alkaa iho kurtistumaan? En tiedä siis asiasta itse mitään.

Itse olen kuullut kulmien pigmentoinnin olevan suositumpaa kuin tatuoiminen. Siinä se väri haalistuu aina ajan kanssa, eli ei ne jää loppuelämäksi niin vahvan näköisiksi. Olen nähnyt todella monia oikein luonnollisen näköisiä kulmia, ihan keski-iän ylittäneillä naisillakin.

Tietenkin se saattaa näyttää sitten ehkä hieman luonnottomalta, jos itsellään ei ole yhtään karvaa kulmissa, mutta useinhan juuri noita pigmentointeja laitetaan omien kulmakarvojen joukkoon.