Meikkaatteko?

En meikkaa, mutta olen saavuttanut elämässäni pisteen, jossa kiinnostaisi opetella. Olen 31-vuotias. En alkanut meikata nuorena, koska olin vähän poikatyttö ja lisäksi veljelläni oli minuun suuri vaikutus, ja hän ei pitänyt meikatuista naisista (vaikka sellaisen kanssa onkin nyt naimisissa eikä haittaa yhtään!). Minullakin liittyi siihen myös kapinaa: miksi naisen täytyy näyttää kauniilta. Ulkomuotoni oli muutenkin aika kammottava.

Nyt en enää ole noin asenteellinen, vaan olen löytänyt naiseuden ilon ja nyt haluaisin meikata, etenkin kun on häät ensi kesänä. Olen päättänyt opetella. Luonnostani minulla on kuit. tummat kulmat ja ripset, joten naama on ollut ihan mukiinmenevä näinkin. Luulen kuitenkin, etten jatkossakaan tule paljoa meikkamaan. Ehkä vaan juhliin. Tämä ekologisista syistä - meikeistä tulee jätettä, ja miksi alkaa nyt kun olen jo tottunut näinkin.

"Meikkaaminen on minusta aika luonnollista hommaa ja en näe sinä mitään väärää..samalla periaatteella ihmiset haluavat tatuoida itseään jne. Ajattelen että se on alkukantainen halu koristaa itseään."


Erona meikkaamisen ja tatuointien välillä on kuitenkin melko vahvasti jätteen ja kulutuksen määrä. Itse olen maksanut tatuoinneistani kertasumman eikä tarvitse jatkuvasti ostaa pikkuisia muovitörppösiä mitkä ei tule maatumaan meidän elinaikanamme. Mitähän tapahtuisi jos jokainen nainen maailmassa jättäisi kerran vuodessa sen yhden ripsivärin tai puuteritörpäkän ostamatta ja laittaisi sen rahan hyväntekeväisyyteen...sama ajatus pätee myös tupakoitsijoihin.

Ja olen siis ennen meikannut ja tupakoinut ja elänyt muutenkin hyvin omanapakeskeistä elämää josta yritän pikkuhiljaa pyristellä irti tekemällä näitä pieniä päätöksiä. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jokainen toimikoon tavallaan ja niin että itse tuntee onnistuneensa elämässään ja päätöksissään.

Käytän meikkivoidetta joka ikinen päivä couperosan takia. Silmiin teen rajaukset, jos menen johonkin luentoa virallisempaan tilaisuuteen. Kulmat ja ripset ovat luonnostaan tummat. Ikää 27. Ai niin, käytänhän minä kynsilakkaa!

Mä oon ilmeisesti aivan totaalisen maalattu verrattuna muihin
Oon 21v ja käytän meikkiä töissä. Työskentelen fysioterapeuttina. Työssäni on tärkeää näyttää siistiltä ja edustavalta. Välillä tulee lähdettyä töihin ilman meikkiä, mutta niinä päivinä ei tee hirveämmin mieli vilkuilla itseään peilistä.. Musta tuntuu että mun "katu-uskottavuus" on myös riippuvainen meikistä. Mun meikki ei ole kuitenkaan vahva, eikä häiritsevä.

Käytän siis päivittäin:
heleyttävää kasvovoidetta meikkivoiteen alla
valokynää (ilman sitä näytän ainakin 25-vuotiaalta )
voidemaista poskipunaa
nestemäistä eyelineriä
paljon ripsiväriä
valkoista kajal-kynää
luomiväriä
kulmakynää

Päivinä jolloin ohjaan paljon ryhmäliikuntatunteja on meikkikerros tietysti vähäisempi, silloin käytän "vain" silmämeikkiä.

Kuulostaapas tämä pahalta noiden meikittömien postausten jälkeen..

Meikkaan aina töihin, mutta meikkipussista ei kyllä kovin paljon tavaraa löydy. Meikkivoide, ripsien taivutin, ripsiväri, kajal-kynä, kulmakynä... ja that's it. Olen 22-vuotias. Kovin kummoisia meikkejä en tee, eikä meikkaussessioonkaan siten kulu kovin montaa minuuttia. Usein meikkaan bussissa työmatkalla. Kauppareissuille tai kavereille mennessä en meikkiä välttämättä tarvitse, mutta koska naaman maalailuun ei tosiaan kovin kauan aikaa mene, ripsivärit tulee vetäistyä melkein päivittäin. Myönnettäköön että meikkien kanssa tunnen oloni nätimmäksi ja sitä kautta myös itsevarmemmaksi.

Meikkaukseni on kausittaista. Nyt minulla on menossa meikkauskausi ja olenkin vasta "vanhoilla päivilläni" opetellut luomivärien häivytystä. Arkisin laitan vähintään ripsaria taivutetuille ripsille. Jos aamulla on aikaa, niin tykkään kyllä laittaa huolellisen meikkipohjan, luomivärit ja joskus poskipunaakin. Huulipuna/-kiilto on sellainen meikkituote, jota en vain osaa käyttää. Tai teknisesti kyllä osaan, mutta oloni tuntuu vieraalta, jos huulissa on jotain tahmaa. Lisäksi tykkään siitä, että huomio naamassani keskittyy silmiin, eikä huuliin.

Ja ikää siis oli 27.

Meikkaan päivittäin, vaikka en edes lähtisi kotoa mihinkään. Näytän ihan värittömältä, jos en laita pientä ehostusta. Meikkaamiseen kuluu joka aamu pari minuuttia. Laitan ripsiväriä, meikkivoidetta, puuteria ja aurinkopuuteria. Niin ja kynnet on aina lakattu. Tykkään korostaa mun silmiä ja luonnostaan mulla on lyhyet ja vaaleat ripset. Kasvojen iho mulla on aika epätasaisen värinen ja punottaa helposti, siksi käytän meikkivoidetta.

Minä en usein jaksa vaivautua. Aloitin meikkaamisen melko nuorena, mutta olen jättänyt sitä pois aika paljon. Minulla on riittävän hyvä iho sekä luonnostaan tummat kulmakarvat sekä tummat, melko pitkät ripset (joskin aika suorat), joten en koe tarvitsevani päivittäistä ehostusta.

Lisäksi en ole kovin taitava meikkaaja. Osaan minä nyt siistit luomivärit ja ripsarit laittaa, mutta rajaukset koen hankaliksi.

Toisekseen en koe tarvitsevani meikkiä mihinkään arjessani. Minulla on mies, joka ei kaipaa minun naamaani meikkejä, enkä ole hommissa, joissa tarvitsisin meikkejä (no, ajoittain opetan, mutta katson normaalin puhtauden riittävän). En koe, että minun olisi tehtävä kehenkään vaikutusta ulkoisella olemuksellani.

Meikkaan töihin ja kouluun lähtiessäni. Vapaapäivänä en todellakaan jaksa vaivautua ehostaman itseäni mitenkään. Odotan oikein vapapäiviä, jotta saan olla ihan ilman meikkiä ja meikkaamista!

Meikkaamiseen kuuluu kuultava meikkivoide, vaalea luomiväri, ripsari sekä puuterihelmet, jotta saa kivaa väriä kasvoille. Eli ns. nudemeikki töissä ja koulussa. Juhliin laitan sitten rajaukset ja vähän tummempaa luomiväriä. En tykkää sotamaalauksista ja kauheista pakkeleista!

Mäkin meikkaan, ku meen luennolle ja töihin. Treenejä ennen aina puhdistan kasvot. En ymmärrä, että miten jotkut ovat kuntosalilla täysissä sotamaalauksissa ja sitten kun pyyhkivät hikeä pyyhkeisiin, niin niistä jää kivat viirut

Mä käytän aina meikkivoidetta, ripsaria ja eyelineria. Se on aika huomaamaton meikki mun mielestä. Poskipunaa käytän aina silloin tällöin omaksi iloksi. Tietenkin edustus-ja bilemeikit ovat asia erikseen.

Mulla ei ole kyllä mikään pakko meikata, se on vaan enemmänkin tavaksi muodostunut. On toki päiviä jolloin oon ilman meikkiä ja itseluottamus sen kestää. En koe itseäni sen varmemmaksi/epävaremmaksi, jos meikkaan tai jätän meikkaamatta.

Mun mielestä on asiat on todella huonosti silloin, jos ei uskalla edes kauppaan mennä tai roskia viedä ulos, ilman että on meikit naamassa.

Kysymys on kuitenkin siitä, että mitä kukin kokee omaksi parhakseen. Oli se sitten sotamaalaus tai naturel look

Niin ja ikää mulla on 27v.