Laihtumisen tuoma huomio

Eilen tuli eka huomautus laihtumisesta, siis ihan positiivisessa mielessä. Ystävä oli vakuuttunut, että oon hoikistunut todella paljon, eikä meinannut uskoa että vasta kaksi kiloa on pudonnut Näitä lisää! Oon tätä koulukuntaa, joka tykkää, jos muut huomaa, että oon laihtunut

Koska viime viikolla napisin ärsyttävistä kommenteista niin pakko laittaa vastapainoksi jotain mukavaa Tapasin viikonloppuna ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisen hyvän ystäväni, joka koko viikonlopun jaksoi ihastella uutta ulkomuotoani Olen kuulemma lähes hoikimmillani koko sinä aikana kuin olemme tunteneet. No, ihan se ei pidä paikkaansa koska kun tutustuimme olin tuossa tavoitepainossani mutta oli tosi kiva saada noin kannustavaa palautetta ihmiseltä jonka tiedän sanovan rehellisesti ja suoraan. Lisäksi hän kommentoi että laihdutustyylini vaikuttaa harvinaisen järkevältä ja toimivalta. Ja tottahan tuokin on, kyllä KK:n suosittelema kokonaisvaltainen mutta salliva elämäntapamuutos sopii mulle parhaiten

Kävin tuossa vanhempien luona viikonloppuna ja äiti, jota oon viimeksi joku kolmisen viikkoa sitten nähnyt totesi että "kyllä sä ihan selvästi olet kiinteytynyt". Äiti on aina ollut se meidän perheen hyvien elämäntapojen vartija ja kova kuntoilemaan ja oli kyllä mukava kuulla siltäkin että muutos alkaa vähitellen näkyä, vaikka kiloja ei oo vielä paljoa lähtenyt, mutta ilmeisesti tuo 5-7päivää liikuntaa/viikko muokkaa.

Pakko tulla tänne taas kertomaan viikon parhaat Olitiin ystävien kanssa viikonloppuna rilluttelemassa ja baarissa mulle tuli juttelemaan, ei yksi vaan, kolme eri miestä. Yksi seurasi ulos asti ja yritti raahata mua kotiin, jonne en tietenkään lähtenyt. Täytyy sanoa, että tuntui kyllä todella hyvältä ja hassulta! Olen saanut viimeiset vuodet olla kyllä baarissa aivan rauhassa ja nyt mut taas huomataan!

Ennen baariin menoa toinen ystäväni tokaisi minulle myös aika suloisen lauseen, se meni näin: Ei sun kyllä tarvii olla yhtään huolissasi enää tuosta laihtumisesta, sillä sä näytät ihan törkeen hyvältä! Tämä ystävä vielä on sellainen joka kyllä puhuu suunsa puhtaaksi, joten uskon, että tämä tokaisu tuli suoraan sydämestä (ehkä valkoviinillä oli asiaan hieman vaikutusta, mutta silti)

tiistaina, 22. kesäkuuta 2010 klo 13:13 Pannacotta84 kirjoitti:

Pakko tulla tänne taas kertomaan viikon parhaat Olitiin ystävien kanssa viikonloppuna rilluttelemassa ja baarissa mulle tuli juttelemaan, ei yksi vaan, kolme eri miestä. Yksi seurasi ulos asti ja yritti raahata mua kotiin, jonne en tietenkään lähtenyt. Täytyy sanoa, että tuntui kyllä todella hyvältä ja hassulta! Olen saanut viimeiset vuodet olla kyllä baarissa aivan rauhassa ja nyt mut taas huomataan!

Ennen baariin menoa toinen ystäväni tokaisi minulle myös aika suloisen lauseen, se meni näin: Ei sun kyllä tarvii olla yhtään huolissasi enää tuosta laihtumisesta, sillä sä näytät ihan törkeen hyvältä! Tämä ystävä vielä on sellainen joka kyllä puhuu suunsa puhtaaksi, joten uskon, että tämä tokaisu tuli suoraan sydämestä (ehkä valkoviinillä oli asiaan hieman vaikutusta, mutta silti)

Ota vain kehumiset vastaan ja nauti niistä, sillä vielä tulee aika, jolloin he eivät edes muista, että olet ollult tukevammassa kunnossa ja siksi kehut loppuvat.

Eipähän mitään kummosia huomioita ole tullut, mutta eilen näin kamua pitkästä aikaa (jonka jälkeen oon laihtunut 7kg, joka ei tällaisessa laardikasassa oikeasti näy minnekään), mutta ystäväni sanoi minulle: Oih, oletpas sinä jotenkin virkeän ja raikkaan näköinen
Eli kyl se vissiin jotenkin sitten näkyy, vaikkei laihtumisena.
Olo ei nimittäin ollut kovin virkeä ja raikas, lähinnä vikisevä ja raihnainen

torstaina, 20. syyskuuta 2007 klo 12:25 Nihana kirjoitti:

>Olisiko kiinnostavuudella jotain tekemistä myös sitä kautta, miten kokee itsensä ja kuinka itsevarmasti käyttäytyy?

Tuo on varmana totta. Minä (nyt olen 3-kymppinen) tunsin itseni vajaa kymmenen vuotta sittenkauniiksi ja silloin oli kyllä paljon kiinnostuneita poikia ympärillä. Nykyään poden tosi huonoa itsetuntoa ja mulla on melkein jokapäivä "olen ruma ja ällö"-päivä, eikä todellakaan kiinnostuneita näytä missään ympäristössä olevan

Joskus on jännä oikeen huomata, miten joku tuttu nainen johon ei aiemmin ole kinnittänyt huomiota onkin yht'äkkiä tosi kaunis nainen! Ja silloin on yleensä kyseessä jonkinlainen "kukkaan puhkeaminen", ihminen on kaunis kun on hyvä olla oman itsensä kanssa

Grammaakaan ei ole minusta vielä lähtenyt, mutta uskoisin että olen mieleltäni jotenkin muuttunut. Tämä näkyy nimenomaan miesten osoittamana huomiona. Ystäväni jota en ole nähnyt pitkään aikaan ei tiedä että laihdutan, ja hän tokaisi tuossa viime viikonloppuna että olisin laihtunut ! En kyllä ole, mutta hyvä näin.

perjantaina, 25. kesäkuuta 2010 klo 12:18 rasvamunkkipulla kirjoitti:

Eipähän mitään kummosia huomioita ole tullut, mutta eilen näin kamua pitkästä aikaa (jonka jälkeen oon laihtunut 7kg, joka ei tällaisessa laardikasassa oikeasti näy minnekään), mutta ystäväni sanoi minulle: Oih, oletpas sinä jotenkin virkeän ja raikkaan näköinen
Eli kyl se vissiin jotenkin sitten näkyy, vaikkei laihtumisena.
Olo ei nimittäin ollut kovin virkeä ja raikas, lähinnä vikisevä ja raihnainen

Mulle kans alussa sanottiin juuri noin, että sinä olet niin pirteän ja fressin näköinen ja milloin mitäkin tuohon suuntaan ja ajattelin juuri samalla tapaa, että he eivät joko kehdanneet sanoa, että olet laihtunut, jos ei olisi ollutkaan tai sitten eivät osanneet kohdentaa muutosta mihinkään, mutta huomasivat, että jotain on tapahtunut ja mieltivät sen pirteydeksi. Kyllähän sitä energiaa varmaan tulee enemmän, kun painoa tippuu. Sitten seuraava vaihe oli , että tutummat alkoivat sanoa, että sinä olet laihtunut, etkö olekin ja vieraammat katselivat päästä jalkoihin, mutta eivät sanoneet mitään ja sitten tuli se vaihe, kun tutut päivittelivät ja ihastelivat pudotustani ja vieraammat taas alkoivat sanoa sen minulle, vaikka oltasiin oltu vain sellaisia tervetuttuuja, joita esim. isossa työpaikassa on jonkin verran ja uimahallissa on muodostunut sellaisia tuttavuuksia, joita tervehtii, kun parikin kertaa viikossa ollaan samaan aikaan hallilla. Nyt on se vaihe, että jopa markettien myyjät mittailee ja jää toljottelemaan minua ja vieraatkin ihmiset kirjastoissa, uimahallissa, vakikahvilassa tulee sanomaan minulle, että mitä sinulle on tapahtunut. Jos kysyvaät, että etkö olekin laihtunut ihan hirmuisesti nin yleensä vastaan, että olen minä jokusen kilon keventynyt tai oikeammin jokusen kymmentä kiloa kevyempi. Riippuu ihan kuka on sanoja tai kysyjä alanko puhumaan yhtään mitään tästä taipaleestani.

lauantaina, 15. toukokuuta 2010 klo 23:35 Pannacotta84 kirjoitti:

Olin tänään ystävättäreni juhlissa ja luulen, että eräs herrasmies hieman katseli minua.. Se tuntui jotenkin kamalan pelottavalta, en osannut vastata mihinkään heittoon mitään ja muutenkin menin ihan kipsiin. Kun tuli puhetta häistäni, sanoi tämä herra kun huoneesta poistuin ystävälleen, että harmi, ettei nyt pääse kokeilemaan..
En ole tottunut tällaiseen ollenkaan, ja pidän itseäni vielä(kin) ällöttävän lihavana ja sellaisena johon kukaan ei voisi tuossa mielessä ihastua. Muilta (lähinnä miehiltä) saama huomio tuntuu oikesti jotenkin kamalan pelottavalta, enkä osaa ottaa sitä luontevasti vastaan jne..

Omistan kyllä maailman ihanimman avomiehen, joka on ollut tukena kun olen ylipainoinen ja normaalipainoinen. Joten muitten miesten perään ei onneksi tarvitse vilkuille hetkeäkään

Eipä tässä sitten muuta, onko muilla ollut vaikeaa ottaa tällaista huomiota vastaan kun kilot ovaat alkaneet karista??

*heiluttaa* Täällä yksi samanlainen.

Olin murkkuikäisenä hirveän arka, joten kasvatin itselleni ja aralle sisimmälleni suojamuurin miehiä ja huomiota vastaan läskittämällä kehoni.

Sillätavoin sain aikaa olla tyttö ja tarpeeksi etäisyyttä miehiin, en joutunut kiusallisiin tilanteisiin, säästin henkisesti itseäni. Oli helppoa olla julkisesti "ei mua, tällästä läskiä, kukaan huoli" - asenteella, vaikka tosissani olin huojentunut kun sain olla rauhassa.
Ensimmäisestä laihdutuksestani 19 veenä jäi pelottava maku, kun miehet tulivat koskettelemaan baareissa, ehdottelemaan, iskemään, hakemaan tanssimaan... olin ihan pihalla, että miten niihin piti suhtautua!! En osannut nauttia huomiosta. En halunnut huomiota.

Mutta sain taas olla rauhassa, kun kilot palasivat korkojen kera.

Nyt kun rinnallani yhteisessä laihdutusurakassa on ihana avoni, josta tulee syksyllä avioni, nautin ensi kerran positiivisesta huomiosta, jota saan hoikentuessani.
Mieheni läsnäolo antaa minulle itsevarmuutta. Ei ole pakko "huolia" tai "tsekata" enää ketään turjaketta vaan siinä pelossa, etten enää kelpaa kenellekään ja kaikki vahtoehdot pitää tarkastaa, jos joku huolisi tälläisen ällön...

Mieheni on rakastanut minut eheämmäksi, hän on kaiken aikaa rakastanut vartaloani, kehunut kurvejani vaikka ne olisivat minkä kokoisia ja rakastaa kroppaani vaikka se kutistuu.
Hän esittelee innoissaan minua ystävilleen ja on ihanan söpösti vähän mustasukkainenkin minusta (vaikken itse siihen näe mitään aihetta).
Mieheni saa minut tuntemaan itseni kissaksi ryhävalaan sijasta, vaikka mitoiltani olisin mielestäni vielä valas-osastoa.

Ja nyt jo osaan nikata hymyillen silmää takaisin flirttiä saadessani ja kertoa, että minulla on maailman ihanin kolli jo kotona.
En usko, että enää ikinä tarvitsen läskisuojamuuriani takaisin.