Laihtumisen tuoma huomio

Mä taidan olla aiemmin täällä sanonut että on kiva kuulla että muut huomaa laihtumisen. Olen edelleen sitä mieltä mutta viime aikoina olen törmännyt myös ärsyttäviin kommentteihin. Yksi työkaverini on jo muutaman kuukauden ajan tasaisin väliajoin kauhistellut laihtumistani. Esim. viime viikolla törmäsin häneen kun tulin salilta töihin ja hain aamiaisbuffetista pikkuisen sämpylän, kermajuustoviipaleen, kurkkua ja tomaattia aamupalaksi. Okei, ei mikään paras aamupala mutta niitä aineksia oli jäljellä ja lounaaseen vain vähän reilu tunti aikaa niin ajattelin että antaa mennä. No, työkaveri sitä kauhistelemaan ja aijjai, ei edes margariinia. No ei kun en siitä niin välitä, voi on parempaa ja saan kyllä rasvaa yleensä 30-40 % energiasta eli varmaan enemmän kuin hän. Ja sitten tsekkasi vielä juustonkin laadun ja seuraavaksi "kauankos tolla sitten pitää pärjätä". No, totuudenmukaisesti sanoin että noin tunti niin siihen hän "ja lounaalla syöt sitten tietysti pikkusalaatin". No en, vaan kunnon annoksen lämmintä ruokaa ja salaatin. Siihen ei sitten yllättyneenä osannut enää vastata. No, tänään taas kyselemään että "herranjumala, sä vaan laihdut, kauheaa paljonko on nyt lähtenyt" ja "paljonko nyt sitten vielä meinaat" ja kun vastasin totuudenmukaisesti niin hirveä päivittely ja pään pudistelu Kuten tickeristä näkyy en ole vielä edes normaalipainossa, tai taidan nyt ollakin mutta tickeri päivittyy vaan kerran viikossa, että jos torstaihin pysyy poissa nämä niin sitten olen saavuttanut normaalipainon Mutta eipä tuo mun tavoitekaan mikään sairaalloisen laiha ole! Niin miksi sitä pitää niin hirveästi kauhistella? Parilla muullakin tutulla olen huomannut taipumusta toppuutella mua että eikös jo riittäisi. Ymmärtäisin ja toivoisinkin sitä jos alkaisin olla liian laiha. Mutta kun tosiaan normaalipainon ylärajaa vasta hipoilen. Onko se sitten vaan pelkoa että olenkin kohta hoikempi kuin he? Tai tältä kauhistelevalta työkaverilta kateutta kun ei itse saa pudotettua ylikilojaan? Onhan se kiva jos oikeasti alkaa näyttää siltä ettei enää tarvitsisi niin laihduttaa mutta olisi kiva saada tukea tähän loppurutistukseenkin. En olekaan enää halunnut juuri vastata mihinkään kysymyksiin painostani tai projektin sujumisesta, vaikka aiemmin olen kysyttäessä sanonut miten menee... Paitsi täällä KK:ssa tietysti, tää on eri asia ja mielellään vastaa aina jos joku kysyy jotain koska muiden vastaukset ja kommentit on auttanut itseä

Mä olen töissä saanut vain tavattoman ihania kommentteja ja tsemppiä! Viikonloppuna taas olin äitini kanssa vaateostoksilla ja hän päivitteli (jälleen), että mun koko persoonallisuus on muuttunut kun olen laihtunut. Minusta on kuulemma puhjennut lähes toinen ihminen No äitini on hienovaraisesti aina tässä vuosien varrella muistuttanut ylipainosta ym. Mutta nyt kun olen laihtunut (ja toki vielä matkaa normaalipainoon), hän kauhistui kun kuuli, että haluaisin pudottaa vielä n. 20 kiloa. Meinasi oikeesti varmaan pyörtyä Moni on kyllä minulle sanonut, ettei uskoisi kuinka paljon painan sillä näytän kuulemma vaaka-lukua pienemmältä. Äitini painaa tällä hetkellä n. 76 kiloa ja oli sitä mieltä, että on lihavemmassa kunnossa kuin minä. No oli miten oli, mutta vihdoin kun olen alkanut laihtua alkaa äitini sanomaan, että et saa laihduttaa niin paljoa! Mikään ei siis taas kelpaa Itse kyllä tiedän tasan mihin painoon haluan päästä ja pidän siitä kiinni, sanoi kuka mitä vaan!

Kansis, tuo kauhistelu on kyllä superärsyttävää! Itse en viitsi juurikaan enää mainita mitään laihduttamisesta, vaikka aion vielä puristaa sinne 58 kiloon.. Onneksi ei juuri muut tuota teekään kuin äiti (kukapa muukaan ) Joskus tekis mieli täräyttää että olisko sitten parempi olla ylipainoinen niinkuin 90 % suvusta, sekö sitten on tervettä!? Ehkä edes pyri tikkulaihaksi vaan BMI normaalipainon puoliväliin, hitusen alle..

Mulla on muutamanvuoden takaisesta kaikkien aikojen suurimmasta painosta tippunut 25 kg, ja vielä on kuitenkin kymmenkunta kiloa vielä normaalipainoon. Vanhat kaverit ja perhe on todella iloisia jo pudonneista kiloista, ja toivon, että heinäkuun lopulla kun on seuraava isompi sukutapaaminen, olis jo kroppa lähes normaalipainoisen ihmisen kuosissa ja enää pientä hienosäätöä vailla.

Itsellä ei ole niinkään kyse siitä mihin painoon haluaa, vaan siitä, missä ulkoisissa mitoissa olisi hyvä olla. Haluan paksut reidet, selkätissit ja roikkuvan mahan pois tieltä. Vanhoja kuvia kun katselee, niin en enää ikinä halua samanlaisia roikkuposkia. Mä olen malliltani sellainen, että ylimääräinen näkyy heti turvotuksena kasvoissa, joten se tosiaan haittaa. Tiedän monta runsaampaa tyttöä, jotka näyttää kiloistaan huolimatta tosi näteiltä, itse vaan en kuulu siihen joukkoon

Ainoat negatiiviset kommentit ja kapulat rattaisiin heittelee työkaveri, jolla on liikakiloja huomattava määrä, ja joka tuntuu ottavan henkilökohtaisena loukkauksena sen, että meikäläinen syö hänen määritelmänsä mukaan kaninruokaa Hiljainen paheksunta ruokailutottumuksiani kohtaan on niin hyytävää, että olen itseasiassa alkanut vältellä lounaiden ajoittamista yhtä aikaa hänen kanssaan, ja pyrin väistämään minkä tahansa ruokaan tai painonlaskuuni liittyvän kysymyksen vaihtamalla puheenaihetta. Pakostakin painoa on taas lähtenyt, kun reilu viikko sitten ostetut housut lötköttää jo selvästi.

Jep mäkin ymmärtäisin noi kommentit paremmin jos jotenkin itse toisin laihduttamistani esille. Mutta tämän kyseisen ihmisen kanssa keskustelut on joka ikinen kerta lähtenyt siitä että hän tulee minua käytävällä vastaan ja alkaa kauhistella ja kysellä. Ja koska emme syö samassa paikassa hän ei ole siis kertaakaan nähnyt mitä ja miten paljon syön. Ne työkaverit jotka näkevät syömiseni eivät ole niihin reagoineet, eikä olisi kyllä reagoitavaakaan, ihan normaaleja annoksia Ennen siis söin tupla-annoksia jos joku ihmettelee miten sitten pääsin lihomaan... Ärsyttää justiinsa toi ajattelu että laihtua ei voisi kuin pelkillä minimaalisilla salaattiannoksilla, kaninruualla, varsinkin kun nyt on itse tajunnut että sitä rasvaakin saa syödä aika paljon, mä oon ainakin lisännyt rasvan määrää tän KK:ssa olon aikana.

Nyt on viikonloppuna mielenkiintoista kun tapaan useampia ystäviä joiden kanssa ei ole nähty pääsiäisen jälkeen. Osa kyllä tietää että minulla on tämä projekti menossa mutta vähän jännittää reaktiot... uskon kyllä tulevan kannustavaa ja puolestani iloitsevaa kommenttia

Renard rouge, kuulostaa siltä että tuolla sun(kin) työkaverilla kyseessä on kateellisuus. Ehkä hän tiedostaa että ihan jo terveydenkin takia hänen tulisi tehdä painolleen jotakin muttei saa aikaiseksi. Ja kun sinä saat ja näytät että se on mahdollista niin hänen pitää jollain keinolla lytätä saavutuksesi ja tehdä syömisistäsi "epäsopivia" ja ei-toivottavia, että hänellä säilyy tekosyy jatkaa omaa ylensyöntiään.

Ehkäpä tämä rauhottuu kunhan pääsemme tavoitteisiimme. Kun viimeksi (ehkä 2004) olin tavoitepainossani ei kukaan kauhistellut että olisin ollut liian laiha tai edes mitenkään erityisen hoikka. Nyt vaan se laihdutusta edeltävän olemuksen antama vertailukohta on aikamoinen

Renard rouge, kuulostaa siltä että tuolla sun(kin) työkaverilla kyseessä on kateellisuus. Ehkä hän tiedostaa että ihan jo terveydenkin takia hänen tulisi tehdä painolleen jotakin muttei saa aikaiseksi. Ja kun sinä saat ja näytät että se on mahdollista niin hänen pitää jollain keinolla lytätä saavutuksesi ja tehdä syömisistäsi "epäsopivia" ja ei-toivottavia, että hänellä säilyy tekosyy jatkaa omaa ylensyöntiään.

Jep. Mun äiti on kanssa aina katsonut tarpeelliseksi heitellä jotain ironisia kommentteja siitä että yritän syödä terveellisesti. Uskon että motiivina on juuri tuo, että pitää lytätä muiden yrityksiä ja tehdä niistä jotenkin ei-tovottavia, jotta ei tarvitsisi tuntea itseään huonommaksi. Se, että lihaa, maitoa tai munia ostaessani valitsen ekologisia tuotteita on äidilleni myös kuin punainen vaate härälle.

En voi ymmärtää miksi pitää katsoa toisen syömisiä niin tarkkaan jos ne ärsyttää, varsinkaan jos ei toinen itse koko ajan hehkuta syömistensä terveellisyyttä tai ekologisuutta. Mä kyllä sanon jos tulee puheeksi mitä ostaa ja miksi että ostan mahdollisimman paljon luomua ja/tai lähiruokaa ja esim. kananmunat aina luomuna. Mutten esim. kylässä sano sitä jos siellä on häkkikanojen munia. Silloin voi sanoa ettei juuri nyt tee mieli. Saman olen tehnyt esim. työpaikan kahvileipien kanssa, en ole mitenkään mainostanut etten ota vaan sanonut korkeintaan ei kiitos, olen täynnä tms. Kertaakaan en ole sanonut etten ota koska olen laiharilla. Syön nimittäin edelleenkin herkkuja, mutten ilman hyvää syytä Jotkut meillä kyllä sanoo aina kovaan ääneen ettei voi nyt sitten syödä mitään kun on laiharilla. Ja kas, seuraavalla viikolla taas menee useampikin pulla kun on kituutettu ja iskee hirveä himo Muttei sitäkään tietysti muiden tarvitse kommentoida.

Tuli noista kaninruuista mieleen, että mun työkavereilla kyllä nenät venyy, jos syön eväitä kahviossa. On niin herkkuruuat tällä laihduttajalla.

keskiviikkona, 16. kesäkuuta 2010 klo 15:30 Omenaunelma kirjoitti:

Tuli noista kaninruuista mieleen, että mun työkavereilla kyllä nenät venyy, jos syön eväitä kahviossa. On niin herkkuruuat tällä laihduttajalla.

Sama täällä, monesti saan kyselyitä mitä hyvää mulla taas on ja jos muilta loppuu ideat ruoanlaitossa niin kyselevät mitä voisivat tehdä. Ruuanlaitto on siis mulle rakas harrastus ja tämän laihdutusprojektin myötä olen alkanut käyttää siihen vielä enemmän aikaa. Tykkään kokeilla kaikkea uutta. Kun syö hyvää ruokaa niin vähempikin määrä tekee tyytyväiseksi Siksi varmaan monella työkaverilla joiden kanssa syödään yhdessä päivittäin meni kuukausia ja multa ehti tippua yli 10 kiloa ennen kuin huomasivat mitään. Ei varmaan tullut mieleen että mun ruuat voisivat olla myös terveellisiä ja lahduttajalle sopivia

No, "pupunruuat" on ihan tavallista ruokaa, usein pihviä, kananrintaa tmv ja kasviksia. Herkkujakin mahtuu usemmalle päivälle, ainoat myönnytykset mitä on joutunut tekemään on vaihtaa joitain tottumuksia vähän terveellisimpiin ja muuttaa annoskokoja.

Itse olen kauheasti kahvin perään, ja oli ihan kauhea tajuta, että jättikokoiseen take-away kahvimukilliseen saa piilotettua jopa reilut 500 kcal - se tulee maidosta ja lisukkeista (makusiirapit, kermavaahdot). Mun jättikokoiset maustetut lattet tai frappet vaihtui normaaliin rasvattomaan maitoon tehtyyn cappuccinoon, työkaverin ei, ja sen kanssa niitä saattoi mennä päivässä kaksi, kolmekin. Jos "kahvikupillinen" vastaa energiasisällöltään melkein ateriaa, niin ei tarvi munkaan ihmetellä, mistä johtui että meikäläinen alkoi paisua kun pullataikina uuden työn myötä, vaikka en "edes syönyt mitään" Ne kilot on onneksi jo pudotettu, ja lisää saa mennä samaa tietä.