Vauvahaave & elämäntapamuutokset

Kiitoksia! Naamis joo, alavatsakipuja ollu jo keskiviikosta asti, siis aivan täsmälleen samanlaisia ku menkkakivut.. Mut tänäänki oli jo niin kovia kivut että kävi mielessä lähenkö töistä päivystykseen.. No toivotaan parasta, pelätään pahinta..

Joo, täsmälleen samanlaisia kuin menkkakivut kuulostaa tutulta niitä oli minullakin pari viikkoa sitten paljon ja on edelleen välillä. Ei nyt sentään niin pahoja, että mietin päivystykseen lähtemistä, mutta melko kovaa juili kuitenkin.

Onneksi olkoon SutturaSandra!

Onnea SutturaSandralle

Voi, onnittelut plussasta

Nyt on pakko liittyä itsekin tähän ketjuun kunnolla.. vauvakuume on senverran kova, kun ympärillä ihmiset vaan raskautuu

Meillä on siis jo poika, joka täyttää pian 2v, ja nyt on alettu sitä kakkosta miettiä, tai mä oon miettinyt jo varmaan puoli vuotta, mies alkanut vasta lämpeämään ajatukselle..

Ois kiva saada paino alemmas, mitä se oli, kun aloin esikoista odottaa, mutta katsotaan, miten tässä käy.. Esikoinen sai alkunsa heti tokasta kierrosta, mutta eihän sitä voi tietää, tuleeko kakkonen ollenkaan niin helposti..

Hm, mitä mä täällä jo teen... Esikoinen syntyi keisarinleikkauksella 8kk sitten ja vuosi pitää odotella ennen uutta yritystä. Joskus vuosien varrella ehdin myös ajatella, joskos perhettä koskaan edes hankin. Seksi ei väsymyksen keskellä paljon nappaa. Vaan kyllä se vaan nyt ja taas vaivaa, vauvakuume

Niin että hei vain kaikille Kukka-Maari onkin jo tuttu tuolta päikkyjen puolelta

Ikää kohta pyöreät 40 ja vasta siis esikoinen viime kesänä saatettu maailmaan. Pitkäksi meni, kun elämäntilaneet elivät eikä niiden asetuttuakaan heti mitään tapahtunut.

Nähtäväksi jää, saadaanko poikasellemme joskus sisarus. Joskus haaveilin tytöstä, voisi sitten olla sellaisia äiti-tytär-juttuja aikanaan. Nyt mietin välillä, että veli voisi olla poikaselle mieluisa. Ja loppujen lopuksi sama sen väliä, toivoisin vain, että sisaruksen voisimme pikkuisellemme suoda. Mutta se on ns. korkeemmas käres.

Laitan kuitenkin tämän ketjun suosikeihin. Me emme ennen suvea kai yrittää edes saa, mutta voihan tässä silti kuumeilla muiden mukana. Ja ainakin elämäntapaprojekti olisi hyvä saada suunnittelun asteelta teoiksi asti. Sillä jos vaikka niin onnellisesti kävisi, että tulisin vuodenkin sisään raskaaksi, on lähtöpainoa enemmän kuin ekalla kerralla. Olisi aika hienoa, jos uusia tapoja olisi ehtinyt opetella ja näin ehkä kiloja kertyisi hieman maltillisemmin

Lämpöiset onnittelut SutturaSandralle! Ja muuten alavatsakivuista itsekin raskauden alussa kärsin. Toivon mukaan kaikki menee hyvin!

Susseli, teretulemast kuumeilemaan

HEI KAIKILLE!

Itseni voin kai myös tähän pinoon lastata. Olen 33v. kahden pojan äiti. Taustalla meillä on jos jonkinmoista. Eka lapsi tuli IVF hoidolla noin kuuden vuoden yrittämisen jälkeen. Toka lapsi sai alkunsa luonnollisesti heti ensimmäisen raskauden perään. Kerrottakoon, että ylipaino on tiukasti liittynyt myös tähän lapsen tekoon. Laihdutin noin 50 kg ennen lapsettomuushoitoja. Nyt erinäisten asioiden myötä olen taas lihonut ja painon pudotus on käynnissä. Kolmannelle lapselle on annettu lupa tulla jo miltei vuosi sitten, mutta tosissaan ei olla tähän yrittämiseen ryhdytty. Nyt vuoden vaihteessa minulle heräsi motivaatio laihtumiseen ja terveellisempään elämään. Tämä on siis varmasti ainut asia myös, joka vois auttaa raskautumisessa. Nyt mennään painossa 102 kg, pituutta 168 cm. Toivoisin, että saisin painoa alaspäin vielä 10-20 kg ennen mahdollista raskautta. Samalla ehtisin saada opiskelut alta pois. Mutta meidän taustoilla lapsen hankkimista ei voi kummemin suunnitella, joten antaa elämän näyttää kuinka käy.

Heippa kaikille!

Täällä ilmoittautuu mukaan yksi vauvakuumeinen ja painoa pudottava rouva.
Strategiset mitat on 157 cm ja 80 kg.

Eli vaaka näyttää aivan liikaa pituuteeni nähden.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8,5 vuotta, josta 1,5 vuotta naimisissa. Hääkesänä molemmat valmistuivat ja viime maaliskuussa aloitin työt vakituisessa työpaikassa. Viime heinäkuussa jätin pillerit pois ja vauvaa ollaan yritetty saada alulle siitä lähtien. Vielä vauva antaa odottaa itseään.

Motivaationi painon pudotukseen sai sykäyksen viime sunnuntaina kun mieheni sisko ilmoitti olevansa raskaana ja vauva syntyy syyskuussa.

Olin aivan järkyttynyt ilmoituksesta, en osannut yhtään odottaa sillä hän oli mennyt kihloihin miesystävänsä kanssa tammikuussa ja nyt on jo vauva tuloillaan.

Yritän kovasti olla onnellinen heidän puolestaan, mutta itkuhan siitä tuli kun kotiin päästiin. Vaikka asia ei ole meiltä mitenkään pois, tuntuu kuin olisin menettänyt lapsen. Olin ihan maassa sunnuntai-illan ja maanantai aamunakin vielä mielessä pyöri kälyn sanat: "Meille tulee vauva!".

Nuo sanat minä olisin halunnut kertoa ensimmäisenä ja tuntuu jotenkin epäoikeuden mukaiselta että näiden yrityskuukausien jälkeen, joku toinen tulee aivan puskista ja kertoo olevansa raskaana. Kyseisellä henkilöllä on vielä opinnotkin kesken.

Maanantain aikana mieleni kuitenkin kääntyi aavistuksen parempaan suuntaan.
Painon pudotukselle on nyt hyvä motivaattori ja toivon että painon pudotuksen myötä myös vauvan saanti mahdollisuudet paranevat.

Epäilen että ovuloin muutaman päivän sisällä, ja jollei tärppää niin ensi kierrossa ajattelin ottaa ovulaatiotestit avuksi.

Ihana kun sain jakaa tämän kaiken teidän kanssa.
Kukaan ei tiedä meidän vauvaprojektista, joten ihana saada purkaa hieman kertyneitä paineita pois.

Jään innolla odottamaan teidän muiden viestejä.