Tupakoinnin lopettaminen

NYT haluan tosissaan lopettaa tuon sauhuttelun. Rahat nousevat savuna ilmaan. Kokoajan on tunkkainen olo ja hengittäminen tuntuu hankalalta.

Olen polttanut nyt jo yli 6 vuotta, olen nyt 22-vuotias.

KERTOKAAS nyt te jotka olette lopettaneet tupakoinnin, että miten onnistuitte?

Viimevuonna onnistuin olemaan kaksi kuukautta polttamatta mutta siitä se sitten on vähitellen taas palannut päivittäisiin rutiineihin.

Toivottavasti jollain olisi hyviä vinkkejä heikkoihin hetkiin.

Muutkin lopettajat tervetuloa!

Olen ollut miltei 2 vuotta polttamatta. Onnistuin nicorette microtabs:ien avulla. Se on sellainen ku laitetaan kielen alle. Söin niitä 7 viikkoa ja sitten lopetin nekin.

Tupakan kanssa kannattaa tehdä niin että siirtyy punaisesta light:iin ja sitten extra light:iin ja lopulta nicorette korvaustuotteisiin. Tuotteista tulee ensimmäisinä 3 viikkona kurkku kipeäksi, mutta sen kälkeen se helpottaa. Ja takuuvarmasti hikoilet ensimmäiset 3-4 yötä vaikka syötkin nicorette valmisteita, koska tupakassahan on ne muut 999 kpl ainetta joihin jää koukkuun. Lisäksi kannattaa olla paljo suihkussa, koska se on paikka jossa et yleensä ole ennenkään polttanut .. ethän?

Itse lihoin tupakoinnin lopettamisen jälkeen 10 kiloa, mitä nyt sitten laihduttelen pois...8 kiloa lähtenyt jo! Siksi suosittelen etsimään jonkin herkun joka ei lihota eikä niin kuten itse valitsin tacosipsit ja suklaan.

Minulle tulee edelleen olotiloja jolloin tekisi mieli aloittaa tupakointi, mutta sitten ajattelen että tupakointi laihduttaa väärin. Se hävittää lihasmassaa vaikuttamalla verenkiertoon, lisäksi se vanhentaa ihoa...tunnen erään itseni ikäisen ja hän näyttää 35 vuotiaalta. Itse olen 26 vuotias.

Tsemppiä!!! Kyllä se siitä.

Minä olen nyt ollut viikon ja kolme päivää (kohta neljä) polttamatta 25 tupakointivuoden jälkeen ja yllättävän helppoa on ollut. Välillä tulee aina tilanteita, joissa tekisi mieli sytyttää, kun on aina ennen tehnyt niin, mutta esim. kaupassa ei tule edes mieleen ostaa tupakkaa enää.

Kaksi kertaa yritin nikotiinikorvaustuotteilla lopettaa, mutta ne yritykset hyytyivät jo ihan alkupäivinä. Kunnes sitten sain eräänlaisen "valaistuskokemuksen" luettuani Allan Carr:in kirjan "Easy Way to Stop Smoking" (suom. Stumppaa tähän). Olin kuullut tuosta kirjasta niin paljon, joten ajattelin, ettei sen lukemisesta nyt haittaakaan voi olla. Löysin tuon englanninkielisen version ilmaiseksi ladattavana versiona netistä (pdf) ja aloin lukea. Hassua kyllä, kirjoittaja vaatii, että tupakointia ei saa lopettaa, ennen kuin on lukenut kirjan kokonaan .Tavallaan siis se lopettaminen tapahtuu samalla, kun vielä polttaa. Itselle se kaikkein suurin napsahdus tuli lauseesta: "There is no physical pain, it is all in the mind." Näinhän se olikin. Ei vieroitusoireet oikeasti satu, enemmän tapahtuvat tuolla pään sisällä. Se poisti sen pelon, joka yleensä vaivaa lopetusta ajatellessa.
Kannattaa lukea, jos käsiinsä saa, ei siitä ainakaan haittaa ole. Aluksi toistot tuntuvat ärsyttäviltä, kunnes tajuaa, että sehän se juju onkin, eräänlaista aivopesua.

Tärkeintä on sen oman asenteen korjaaminen. Yleensähän sitä kärvistelee ilman tupakkaa ja ajattelee tuskissaan, ettei saa polttaa ja että on menettänyt ikään kuin ystävän. Tilanne helpottaa huomattavasti, kun ajatteleekin, ettei tarvitse polttaa, että on vapaa ja ettei oikeasti luovu mistään. Itselläni tämä vaati tosiaan tuon alun opiskelun ja analysointivaiheen. Opiskelin tupakan, tai siis lähinnä nikotiinin vaikutustavasta kaiken, mitä käsiini sain ja se auttoi minut irti siitä, ihan ilman apukeinoja. Ja oma asenne vieroitusoireisiin oli se, että tavallaan aloin nauttia jokaisesta kurjasta tunteesta, kun se tarkoittaa ainoastaan sitä, että elimistö puhdistuu.

Kannattaa myös käydä noilla tupakkafoorumeilla, esim. suomessa stumppi.fi tai englannin kielinen whyquit.com - sieltä saa apua ja tukea lopettamisessaan, jos tuntuu ettei yksin jaksa.

Tärkein on se oma tahto lopettaa. Mutta tahdonvoimaa se ei vaadi, koska minäkin olen pystynyt siihen Nyt vaan odottelen, että oppisin taas nukkumaan, kun tupakoinnin lopettaminen vei minulta yöunet aika tehokkaasti.

Oho, tulipa romaani Olen vaan niin innoissani tästä oivalluksesta, en ikimaailmassa olisi uskonut pystyväni tähän ilman tosi vahvaa lääkitystä..

Minä poltin aikoinaan 16 vuotta ja nyt olen ollut 18 polttamatta. Mä lopetin kerrasta silloin aikoinaan, joitakin satunnaisia "lakkoja" oli aiemmin ollut. Kypsyttelin vain päässäni asiaa ja lopulta päätin että nyt se loppuu ja siihen se loppu. Muutama päivä siinä meni niin että teki mieli tupakkaa ihan hirveesti mutta sinnittelin ne läpi purkan ja pastillien avulla, joka ei varmaan ollut paras tapa mutta silloin ei ollut vielä laastareita olemassa ja nikotiinipurkka taas oli aivan hirveen makuista. Ihmeen pian sitä jo ajatteli tupakkaa kielteisesti eikä halunnut sille enää haistakaan joka oli kuitenkin väistämätöntä kun työskentelin ravintolassa silloin.

Tsemppiä lopettajille!

"Sataan vuoteen" en ole täällä missään kirjoitellut, mutta tää ketju kyllä puhutteli.
Yritin tässä muutama kuukausi sitten lopettaa "Nicorette" ohjelman avulla (jossain netissä), ja alku oli hyvä, mutta ei vieläkään tullut loppua. Kyllä siinä varmaan kimppakiva olis poikaa, että saisi hehkuttaa jonkun kanssa kun on ensin itsensä aivopessyt valmiustilaan. Taidan maanantaina käydä kirjastossa etsimässä tuon "Stumppaa tähän" kirjan, josko löytyisi. Nicorette purkkaa mulla on 2mg vahvuista. Se on hyvä "kävelykeppi" silloin kun ei pysty ajatuksiaan pitämään kurissa. Ei mulla niitä edelliselläkään kerralla tullut syötyä kuin noin 3 kpl päivässä. Tuon purkan lisäksi auttoi viimekertaisessa yrityksessä monasti sen ajatteleminen kiusauksen hetkellä, että "kun kerran tupakoimattomat voivat NYT olla ilman eikä ne kuole niin miksi en siis minäkin?". Ja menihän se himo aina ohi noin 15 minuutissa.
Aloitetaanko nyt maanantaina tupakaton elämä, nyt lähinnä tuota Nupsukkaa kannustaakseni näin ehdotan?
Jotenkin maanantai on sellainen hyvä päivä alkaa jotain uutta. Saisi toi laihdutuskin paremman motivaation kun ei enää saastuttaisi keuhkojaan. Tuntuu edelleenkin jotenkin itsensä pettämiseltä, että samalla kun yrittää (huom. yrittää!) saada kehonsa kondikseen niin samalla tupruttaa röökiä!!! Eiks vaan?
Tämän päivän tsemppaan itseäni ja poltan kuin korsteeni, että toi aski tulee tyhjäksi. Huom. TYHJÄKSI! Sillä sitten ei tästä huushollista löydy enää yhtään stumppiakaan. Ja tuhkakupitkin on paras joko heittää huitsin nevadaan tai ainakin pestä ne Vimillä ja viedä pois näkyvistä! Pois silmistä, pois mielestä!
Maanantai 19.10.2009 aloitetaan. Silloin nimipäivää viettää ULJAS. Sopii hyvin meille!
Cheyenne olkoon "johtotähtenä" ja rapsataan sit joka päivä, että miten menee!
Olen jo niin innoissani, että kohta tulee "kuuma aalto" ja vie mennessään!
Kommentteja, pliis!

lauantaina, 17. lokakuuta 2009 klo 14:31 Cheyenne kirjoitti:

Ja oma asenne vieroitusoireisiin oli se, että tavallaan aloin nauttia jokaisesta kurjasta tunteesta, kun se tarkoittaa ainoastaan sitä, että elimistö puhdistuu.

Sataprosenttisesti samaa mieltä. Itse lopetin kaksi kuukautta sitten samaa kirjaa apuna käyttäen. Stumppaa tähän löytyi ainakin meidän lähi euro-marketista muutamalla eurolla. Olin polttanut lähes 15 vuotta ja lopettanut ainakin kymmenen kertaa purkkaa puremalla tai pikkuhiljaa vähentämällä. Kerran olin noin puolitoista vuotta polttamatta odotaessani ja imettäessäni poikaani mutta saman tien kun imetys oli ohi niin aloin polttamaan uudelleen. Oikein helpottuneena siitä että sain taas hyvillä mielin myrkyttää kehoani Aina löytyi tekosyy aloittaa taas polttamaan. Oli iso riita tai toisen tupakointi alkoi houkuttaa tai oli vaan niin tylsää. Tupakoivien ihmisten läheisyydessä oli todella hankala olla kun itse oli lakossa. Aina oli sellainen tunne että itse oli luopunut jostain. Nyt Allen Carrin kirjan myötä tiedän etten ole luopunut mistään muusta kuin sairaudesta sisälläni. Samoin olen oppinut että ainoastaan MINÄ voin tunkea sen tupakan suuhuni ja vetää ne savut enkä siltikään saa huonoa tilannetta muuttumaan paremmaksi. Nykyään pystyn myös olemaan tupakoivien ystävieni seurassa ilman mitään ongelmaa. Fyysisiä vieroitusoireita oli jonkun verran: kolme unetonta yötä ja pieniä päivätärinöitä. Viikossa olin kuitenkin taistellut sairauden itsestäni enkä ikinä koskaan aio polttaa yhtään tupakkaa. Kirjassa mainitaankin että fyysiset oireet voivat PAHIMMILLAAN kestää kolme viikkoa, eikä se ole aika eikä mikään kun taistelee sairautta vastaan eikä luovu hyvästä ystävästä niin kuin monet tekee. Mitä syömiseen tulee niin koko ajan olen pystynyt noudattamaan ruokavaliota eli ylimääräisiä naposteluja ei lopettaminen aiheuttanut.

Romaanihan tästäkin tuli mutta Cheynnen tavoin olen niin otettu tästä kirjasta että ei voi ku hehkuttaa. Suosittelen lämpimästi kaikille tupakoiville! Pakkohan kirjan lukemisen jälkeen ei ole lopettaa polttamista mutta ei siinä mitään ainakaan häviä


Ai niin vielä, kuten Cheynne sanoi ajatus on ettei tupakointia lopetettais kesken kirjan vaan se luetaan ensin loppuun. Pointti on siinä että tupakoiva ihminen polttaa stressi-tilanteessa ja lopettaminen aiheuttaa stressiä. Kirjan asiat tulisi siis omaksua ensin ilman mitään stressiä. Siksi lopettaminen vasta kirjan jälkeen.

Tsemppiä vaan kaikille lopettajille täältäkin suunnasta.
Itse lukeudun kanssa lopettaneisiin, ilman olen ollut 6v. (taitaa olla vkon päästä vuosijuhlat )
Parempaa päätöstä ei kukaan voi tehdä kuin lopettaminen, mutta se päätös on aina lähdettävä itsestään. Se, että puoliso tai joku muu käskee lopettamaan, se ei toimi. Itse pitää sitä haluta.

Minä lopetin hypnoosin avulla, kolmena iltana peräkkäin kävimme siellä ja siihen loppui. Enää ikänä en ala polttamaan, sellaista tilannetta ei elämääni tule että tupakkaa siihen tarvisin.

Mutta muistakaa kaikki lopetteneet ja aikovat, että enää koskaan ei saa polttaa edes sitä ensinmäistä. Tupakointi on kuten alkoholismi, sitä on lopun ikänsä sairas, ei voi ottaa yhtä kaljaa tai yhtä tupakkaa. Siitä se taas alkaa ja taas ollaan koukussa. Itelläni aikoinaan kävi monesti juuri niin että ajattelin polttaa vai sen yhden ja sitten taas olla polttamatta. Koskaan se ei onnistunut vaan aina alkoi uudestaan.
Nyt sen olen sisäistänyt, olen lopettanut tupakoitsija
Pitäisikö meillekkin perustaa oma AA kerho? Oltaisiin AT-kerho, anonyymit tupakoitsijat

Tsemppiä kaikille, jokainen pystyy siihen jos halu ja tahto on tarpeeksi kova. Itse lopetin kerran kans pelkällä tahdonvoimalla ja olin puoli vuotta poltamatta. Sitten löysin ystäväni joka oli yrittänyt itsemurhaa ja siitä se taas alkoi. Ja lopulta lopetin siis hypnoosilla. Oli lopetus tapa mikä tahansa, pääasia että lopettaa.
Ja muutamasta kilosta jotka ehkä tulee, niin niistä ei kannata välittää, ne saa pois sitten myöhemmin.

TSEMPPIÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Tsemppiä kaikille lopettaville tai sitä aikoville!
Itsellä tulee keväällä 10 vuotta tupakatonta elämää ja olen niin tyytyväinen, kun se onnistui - monen yrityksen jälkeen itsellänikin.
Tämän myös allekirjoitan: minulle ei ole vaihtoehtoa polttaa joskus yksi tupakka. En uskalla ottaa riskiä, että sorrun taas uudelleen, koska niinhän sorruin silloin kaikkina muinakin kertoina.
Oikein paljon tsemppiä kaikille - on kiva huomata miten kunto nousee ja alkaa haistamaan ja maistamaan taas paremmin!

Kiitos kaikista vastauksista. Huomenna marssin kirjastoon hakemaan tuon Stumppaa tähän kirjan koska mulla on juuri ollut ongelma tuo, että tuntuu kuin joutuisi parhaasta ystävästään luopumaan vaikkakin tiedän kyllä, että tuo "ystävä" ei ole missään tapauksessa mulle hyväksi.

Niin että jos sopii yökyöpeli että minä tulen tähän tupakanvastaiseen taistoon mukaan vasta sitten kun olen tuon kirjan lukenut loppuun. Tarvitsen niin paljon motivaatiota kuin mahdollista

Tällä kertaa en nimittäin aio epäonnistua!

Voi Nupsukka! Mullakin on melkein täysi aski savukkeita. Mitenkähän sen tuhoamisen kanssa käy?... Ei, kyllä minä aloitan huomenna savuttoman elämän. Menen silti etsimään sitä KIRJAA kirjastosta ja luen sitä kuin viimeistä päivää! Ja sitäpaitsi, onhan tuo Cheyennekin ollut jo polttamatta 11 päivää, eikä se mua lannista, sillä "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan" pätee varmasti tässä jutussa! Tulet mukaan kun olet valmis!