Syömishäiriö?

Kun murehditte kroppanne osien ulkonäköä muistakaa ettei kukaan (terve) katso teitä osina vaan kokonaisuutena. Iloinen mieli näkyy ulospäin. Ettehän tekään loppujen lopuksi arvosta ihmisiä sen perusteella, minkä levyinen persii on tai onko löysää etupuolella?

Mulla 1,5v psykoterapiaa takana. Mielettömiä oivalluksia omasta käytöksestä ja pään sisäisistä liikkeistä. Olen päättänyt, että minä olen minä, enkä anna syömishäiriön laatikoida itseäni joksikin. En enää halua, että tunnen jonkun ulkopuolisen kontrolloivan elämääni, koska vaikka niin usein kuvittelee, että syömishäiriö on itsekontrollin suurin ilmentymä, niin tosiasiassahan sitä on niin kaukana kontrollista kun olla ja voi. En myöskään enää selittele omia virheitäni tai heikkouksiani syömishäiriöllä vaan otan niistä vastuun ja kohtaan jokaisen haasteen täysillä, en sillä varjolla että jos epäonnistun voin aina syyttää The Häiriötä - PMMPn Viimeisessä Valitusvirressä on vinha perä.

Älä lähde tähän meidän junaan. Siitä on uskomattoman vaikea päästä pois. Sydämestäni sanon että mene hoitoon jossa voit oppia arvostamaan itseäsi ja katsomaan välillä sisäänpäin sen sijaan että tuijotat ulkokuortasi. Se on kumma mitä kaikkea hienoa itsestä löytyy kun viitsii kuunnella ja olla kiinnostunut. Esimerkki (tapahtuma minkä vuoksi ylipäätään tulin lukeneeksi tämän ketjun, kun etsin paikkaa jossa voin purkaa onnentunteeni) - äsken, kun menin kauppaan, olin vakuuttunut että ostanpa nyt kaikkea syötäväksi & ulos otettavaksi jos tiedät mitä tarkoitan, edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa, etten edes muista, mutta nyt on ollut monta päivää tosi vaikeaa tämän laihduttamisen kanssa, ja joku huippu tuli sitten eteen tänään ja mörkö heräsi talviunesta taas. Soitin jopa miehelle, että on tarpeeksi aikaa toteuttaa tehtävä ennenkuin hän tulee kotiin. Menin kauppaan, ja sain jotenkin kysyttyä itseltäni, että minkä ihmeen takia nyt haluat syödä, minkä vuoksi mulla on paha olo ja masentaa. Mietiskelin sitä siinä cittarin käytävällä jonkun aikaa lisäksi sitä, että kylläpä oli aamulla mukavaa laittaa farkut jalkaan kun eivät kiristäneet, miten hyvä mieli on ollut kun ei ole vatta täynnä koko ajan eikä närästä, kävin sillä välillä punnimassa vähän hedelmiä, ja yhtäkkiä ei tehnytkään enää mieli syödä ja oksentaa! Minä, joka olen aina ennen tuossa tilanteessa mennyt kuin juna hyllyltä toiselle, hakenut tarvitsemani tavarat, puolijuossut ulos kaupasta ja autossa jo riipinyt ekat pullat naamaan. Kiinnostumalla itsestäni ja sisäisestä maailmastani en yhtäkkiä ollutkaan enää pakotettu tyhjentämään mieltäni ja ruumistani väkivalloin. Se on kumma se ajatuksen voima. Ja tämä ei ole mikään vitsi, vaan suurin oivallukseni terapiassa. Ole itsellesi armollinen ja aidosti kiinnostunut siitä mitä siellä ainoan pääsi sisällä tapahtuu, niin asiat alkavat lutviintua. Älä ajattele että PAKKO vaan tunnustele olisiko joku kompromissiratkaisu.

Toivottavasti saat apua ja palautettua tämän väärän matkalipun. Laput pois silmiltä ja katse aurinkoon ja muuta yhtä ällöttävän ihanaa. Elämä ON parasta huumetta.

Kiitos! Elämä todellakin on parasta huumetta!

Yritän ihan tosissani lopettaa tämän mukamas-kontrollin-joka-tekee-minut-kohta-hulluksi!

Yksinäisyys (?) vie minut jääkaapille..etsin sieltä lohtua. Syön mitä löydän, lähes niin paljon kuin löydän.. Sen jälkeen pidän taukoa..kenties syön lisää. tai sitten itken itseni uneen. Olen jutellut tästä, mutta useasti todetaan vain. " ylisyöpöttelyhän on ihan normaalia.." Mutta ei tämä ole, tämä on pahempaa. Ei ole normaalia syödä litra jäätelöä, jonka lisäksi syödä 8 palaa leipää..tms. Tästä ei saa iloa, ehkä hetken mielihyvää, joka kostautuu tuskastuttavan pahalla ololla, häpeällä, vatsakipuna, itkuna, lihomisen pelkona.. Seuraavat päivät yritän elää taas tosi terveellisesti, liikkuen ja välttäen herkkuja.. kunnes taas tulee huono ilta, yksinäisyys ja syöminen on ainut lohtu. Olen yrittänyt päästä tästä irti.. ja välillä olen päässytkin. mutta nyt taas kesällä ahmiminen alkoi.

Kellään samoja kokemuksia, selviytymistarinoita?

Hei!
Entisenä syömähäiriöisenä muutama sananen sinulle.

Miten syöt muuten? Syötkö riittävästi? Yksinäisyyteen tai mihin tahansa tunteeseen syöminen aiheuttaa syömäkierteen ja sitä edesauttaa liian vähäinen syöminen pääsääntöisesti. Jos kompensoit ahmimista liikkumalla ja syömistä vähentämällä seuraavina päivinä, niin on melko varmaa, että syömähimo iskee jossain välissä. Mikä tahansa negatiivinen tunne riittää laukaisemaan tämän.

Älä ole liian ankara itsellesi, älä tarkkaile liikaa kilojasi. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta pointtini on, että PAKOTAT itsesi ajattelemaan positiivisia asioita. Hoet vaikka mantrana, että minä olen arvokas ja minulla on tässä vielä paljon kokemuksia ja ihania hetkiä tulossa. Koska, who knows, mutta varmaa on että niitä hetkiä tulee. Ja hoet tätä itsellesi. Positiivinen ajattelu, vaikka pakotettu sellainen, saa aivoissa tiettyjä osia ja hormoneja aktiiviseksi...(olen lukenut psykologiaa joskus), jotka vaikuttavat mielialaasi.

Pohdi myös .Miksi olet yksinäinen? Mitä voisit tehdä tilanteen eteen? Älä masennut äläkä käperry omaan kurjuuteesi, vaan mieti mikä on saanut sinut tähän jamaan nyt tänä kesänä?

Uskon, että löydät tiesi ulos nykyisestä tilastasi. Päätä, että sinä hallitset oman mielesi ja kehosi ja usko itseesi ja omaan vahvuuteesi.

Komppaan lihapiirakkaa, ja suosittelen lisäksi Miten irti syyllisyydestä -ketjun tarkkaa lukemista. Oman kokemukseni mukaan syyllisyydentunne on se, mikä tätä ahmimisen oravanpyörää pitää pyörimässä – eli kun on ahmittu, niin joko yritetään sovittaa ylensyönnin syntiä ylettömän "terveellisellä" ruokailulla ja pakonomaisella liikunnalla (mikä voi johtaa iltanälkään ja hallitsemattomiin syöpöttelypuuskiin) tai vaimentaa syyllisyydentunnetta lohtusyömällä aina vain lisää. Tämä kierre pitäisi saada poikki. Okei, söin eilen illalla litran jäätelöä ja kahdeksan voikkaria, mutta tänään on uusi päivä ja tänään syön Kiloklubin suositteleman määrän oikeaa, hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Kun on riittävästi kuitua, rasvaa ja proteiinia rinnan alla, niin usein nuo syöpötyskohtauksetkin pysyvät paljon paremmin kurissa.

En tiedä, oletko harkinnut ammattiapua esimerkiksi Syömishäiriöliiton neuvomia teitä – mieti asiaa, äläkä suotta vähättele ongelmiasi.

Missään tapauksessa et ole yksin tämän asian kanssa. Tämä Kiloklubin foorumi on täynnä tsemppiketjuja, joilla voi käydä tunnustamassa "takaiskut" ja "repsahdukset" ja sen jälkeen palata iloisin mielin ruotuun. Muista myös, että painonhallinta on elämänmittainen projekti, ja tässä edetään askel kerrallaan ja päivä kerrallaan – älä missään nimessä ole ankara itsellesi, vaan anna päällesi ja ruoansulatuksellesi aikaa tottua terveelliseen syömiseen kaikessa rauhassa.

Iloista ja tervettä kesää Sinulle, ja pysy langoilla hakemassa tsempitystä aina kun tunnet tarvitsevasi!

Osaako kukaan neuvoa miten saisin syömiseni raiteilleen. Aineenvaihduntani on ilmeiseti aivan sekaisin.

Olen sairastanut bulimiaa jo vuosia. Pääsen siitä aina välillä eroon, mutta viime talvena taas syömiset heittivät häränpyllyä. Olen lihonut viisi kiloa kevään aikana ja nyt en enää uskalla pitää mitään ruokaa sisälläni, vaikka se olisi kuinka terveellinen annos jne.

En tajua, miten voin lihoa vaikka en syö paljoakaan ja ne vähätkin haluisin oksentaa. Ahmimiskohtauksia toki tulee, mutta silloin varsinkin oksennan. En tiedä miten saisin syömisen taas oikeille raiteille. Normaali syöminen ilmeiseti lihottaa minut jättiläiseksi. Noin 1000-1200kcl per päivä painoni pysyy paikallaan. Liikun 3-6 kert viikossa.

Onko mitään hyviä keinoja saada syöminen kuntoon tai herätellä aineenvaihduntaa? Muutakuin terveellinen syöminen, jonka toki tiedän, mutta sen lisäksi. Lihominen ahdistaa ja saa bulimian taas pahenemaan. Olen 165cm pitkä ja painan nyt 67. Olen tyytyväinen itseeni kun painan noin 60-63 kg. Silloin en ole mikään tikkulaiha, mutta syömishäiriö pysyy poissa.

täällä yksi jolla ei ole virallista syömishäiriötä mutta ruoan kanssa on "pelleilty" lähes 20 vuotta.

se syöminen ei käytännössä lihota, vaan syömättömyys koska kun sitten syö vähänkin niin lihoo, toisaalta kroppa tottuu ruokaan kuukaudessa, itse aloitin syömisen 2kk:tta sitten enkä enään tule kipeäksi (fyysisesti) ruoasta. sinun kokoinen ihminen voi ja pitää syödä 1500-2000 kaloria ainakin vuorokaudessa (maallikon arvio) ja veikkaan että jos olet samassa kuin itse olin kun söin 0-500kaloria vrk niin kroppa on sekaisin.

olen itse fyysisesti virkeämpi ja olen alkanut urheilla hieman, kävelylenkillä jne enkä enään tuijota ylipainoani jota on siis ollut yli 40kg vaikka en ole syönyt mitään. eli se syömättömyys ei sitten vaikuta siihen että pääsisi ihanaan luuta ja nahkaa elämään. juu-ei.. itse ainakin LIHOIN yli 40 kiloa kun en syönyt. eli kannattaa syödä.

Olen itsekin kärsinyt bulimiasta ja muutaman vuoden tein sen kanssa töitä. Sen mitä terapiassa opin oli, että 1200 kaloria päivässä on liian vähän enegiaa keholle. Jos jatkuvasti syö niin vähän, ahmimiskohtausten todennäköisyys kasvaa. Se miten ahmimiskohtauksista pääsee eroon on syömällä enemmän. Kun kävin ravintoterapiassa, minulle suositeltiin samanlaista ruokavaliota kuin kiloklubissa.

Silloin kun lähtee noudattamaan uutta ruokavalioita, jossa syödään reilusti enemmän kuin aikaisemmin, on täysin normaalia, että paino lähtee ylöspäin. Jos kuitenkin jaksaa yrittää ja syödä suositellun määrän, painon pitäisi tasaantua. Jokaisella ihmisellä on biologinen normaalipaino, jossa pysytään vaikka söisi 1800-2000 kaloria päivässä. Silloin kun toivutaan syömishäiriöstä, pitää vain antautua sille, että paino saattaa nousta. Pitkällä tähtäimellä kuitenkin löytyy itselle se oikea, terveellinen paino.

Pitää kuitenkin muistaa, että biologinen normaalipaino ei välttämättä ole se mitä toivoo. Minä painoin vuosia sitten 57 kg ja syömishäiriöhoidossa lääkäri kertoi minulle, että todennäköisesti minun biologinen painoni on korkeampi. Jos kuitenkin haluaa parantua, tämä on hyväksyttävä. Sinä kuitenkin olet jo normaalipanoinen, joten sinulla ei ole hätää Syöt reipaasti enemmän ja pian todennäköisesti paino tippuu takaisin noihin lukemiin, vaikka nousisikin aluksi.

Itse en jaksanut yrittää muutama vuosi sitten kun huomasin, että paino lähti nousuun. Heitin lapaset tiskiin ja lopetin syömisten seuraamisen ja ylitin lähes joka päivä kalorisuositukset. Noh, paino nousi ja nousi ja nousi. Nyt olen täällä ja koitan terveellisesti saada oman painoni kuntoon.Uskon kuitenkin, että kiloklubin ohjeet tuottavat tulosta, jos niitä jaksaa noudattaa. Silloin kun syö tarpeeksi, ei tee mieli ahmia itseään täyteen kun on jo muutenkin kylläinen. Tämän olen itsekin huomannut. Lisäksi jaksaa liikkua paremmin.

Tässä siis mitä minä opin silloin, kun opettelin uudestaan syömään. Vaikka syömishäiriö oireeni ovat poissa, joudun silti tekemään edelleen paljon töitä asian kanssa. Toivon, että sinäkin uskallat yrittää uutta ruokavaliota ja oireesi helpottavat. Tsemppiä!

Huh, olipas pitkä kirjoitus..

Liian vähäisellä syömisellä tosiaan menee säästöliekille, eli ehdottomasti sitä energiamäärää nyt ylös, kun tuollainen syöminen myös väistämättä johtaa ahmimiseen. Se, mikä sitä painoa nostaa vähäisestä perussyömisestä huolimatta, on ahminnat. Vaikka oksentaisit, silti osa (jopa puolet) syödystä ruoasta imeytyy kuitenkin, eli oksentaminen on huono painonhallintakeino. Lisäksi se itsessään lisää syömishimoja.

Itse syön päivittäin vähintään 1500 kcal ( yleensä enemmän) ja olen pysynyt normaalipainoisena, vaikka saankin rajuja ahmimiskohtauksia n. 1-2 krt/vk. Aina en edes oksenna (ainakaan kaikkea). Tuo 1500 kcal taitaa olla sellainen vähimmäismäärä, millä ahmimiset voisi pysyä poissa (mulla ei kyllä riitä), eli ehkä voisit sillä aloittaa ja sitten pikkuhiljaa nostaa sinne 1800-2000 kcal. Bulimia ei välttämättä parane pelkällä järkevällä ja riittävällä syömisellä, mutta se on kuitenkin välttämätöntä, jotta mikään muu (psykologiset seikat) hallintastrategia voisi toimia.

Kiitos viesteistä. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita joita tiedän, mutta jotka eivät vain hullussa päässä tahdo pysyä. On hyvä, että joku muu sanoo uudestaan samat asiat. Parhaiten olen oppinut elämään syömishäiriön kanssa lukemalla tietoa netistä tai kirjoista.

Bulimia on ollut tavalla tai toisella elämässä jo 25 vuotta. Ei ole aina edes kiinni lihomisesta tämä vaan myös siitä, että en ole ansainnut pitää ruokaa sisälläni (tiedän, pimeitä ajatuksia). Terapiat on käyty aikoja sitten, mutta myöhemmin tajusin, että terapeutti ei ollut kauhean osaava. Jankutti vain loputtomiin onnettomasta lapsuudestani, vaikka olisi ollut tarpeen ratkaisukeskeisemmät neuvot ja elämän kartoittaminen. Lapsuus kun ei myöhemmin muutu miksikään vaan elämää pitäisi elää tässä ja nyt.

Olen nyt muutaman päivän syönyt enemmän ja useammin ja aika koville ottaa. Pakko yrittää. Ahdistavaa.