Masennus ja laihdutus

Tuskinpa sinä olet loppuelämääsi lääkityksellä, koska lääkkeet on määrätty elämäntilanteesta johtuvaan masennukseen, jonka pitäisi mennä ohi, kun suru hellittää. Siksipä en ottaisi stressiä siitä, että syöt toistaiseksi lääkkeitä.

Jos olo on tosi hyvä, neuvottele lääkärin kanssa annoksen pienentämisestä ja tehkää poisjättösuunnitelma. Kun annosta pienentää pikkuhiljaa, ehtii havaita, tarvitseeko vielä lääkettä. Voihan olla, että erityisen hyvä olosi johtuu elämäntapamuutoksen, surun hellittämisen ja lääkityksen yhteisvaikutuksesta.

Ja muuten, ei ole mikään katastrofi, jos sitten joskus joutuu palaamaan vielä väliaikaisesti lääkitykselle. Mieli on merkillinen elin.

Billie,

Niin kuin muutkin ovat todenneet, kannattaa keskustella lääkärisi kanssa lääkityksen muuttamisesta. Silti voit alkaa pikkuhiljaa tehdä myös elämätapamuutoksia: lisätä liikuntaa ja syödä laadukkaampaa ravintoa. Ne edistävät joka tapauksessa jaksamista, ja antavat samalla iloa ja virkeyttä elämään. Pääasia, että suunta on oikea.

Minä olen oikein huomannut, kuinka ratkaiseva vaikutus tällä ruokavaliolla on mielialaan. Kevät talvella mieli oli ihan maassa, eikä voimia ollut mihinkään ylimääräiseen. Työn ja kodinhoidon jälkeen kaatuí näännyksissä sänkyyn. Ja kaikki makea maistui...Liikuntakin jäi vain viikonloppujen varaan, kun ei yksinkertaisesti ollut siihen viikolla voimia. Eikä mikään edes kiinnostanut, paitsi nukkuminen.

No kyllä se työpäivä nytkin verottaa osansa, mutta mieli on kumminkin korkealla ja askel "kevyt" vielä illallakin. Ihan toinen olotila!

En ole asiantuntija, mutta saman kokeneena haluaisin kehottaa sinua kävelylenkeille. Minulle oli niistä aikoinaan paljon apua. En tiedä kuinka suuri osuus oli silloin koiralla, jonka kanssa näitä lenkkejä tein välillä hitaaseen välillä vähän reippaampaan tahtiin. Aurinkolasit laitoin päähän ja siellä itkin suruni ja murheeni ojanpientareille. Jos en silloin olisi lähtenyt päivittäin tuulettamaan päätäni, olisin varmaan vieläkin kotona ja yksin.
Jos sinulla tähän on voimia, tee se. Joku viisas on sanonut, että "kun olet aikeissa masentua tee kaikkea sitä mitä et tekisi ollessasi masentunut".
Helpompi sanoa kuin tehdä!

Sairastan vakavaa masennusta ja on tämä elämä hieman retuperällä sen myötä. Nyt voin jo niin hyvin että olen sentään töissä ja onnellinen siitä että minulla on työpaikka. Mutta kyselisinkin sitä että onko täällä muita ketkä painii saman ongelma kanssa ja miten olette onnistuneet tavoittessanne?

Kun minulla on välillä sellaisia kausia että ei kykene mihinkään eikä kiinnosta mikää niin miten onnistun pudottamaan painoani kun tulee tälläisiä kausia?Miten pysyn tavoitteissani?

"Älä sinä ihminen hermostu, ihmettele vaan"... ihan hissukseen, sanotaan nyt kuitenkin vähän reilumman kaavan mukaan että elellään vaan PÄIVÄ KERRALLAAN. Mieliala vaihtelee kuin paino... on se kuule hurttia huumoria kun just olet aamulla käynyt vaaalla, samalla vetänyt vatsaa sisään, että "ilmakeuhko" vähän keventäisi oloa, niin kuinkas ollakaan... painatkin enemmän kuin eilen illalla, sit ei kukaan ymmärrä, ei sitäkään että yks kaks mieli on maassa ilman syytä ja sitä vaan sitten antaapi sen olla ja odottaa milloin taas "voiko ihanammin päivän enää alkaa..." koittaa. Ole kaikin mokomin se mikä olet kulloinkin, tulet kenties yllättymään, että on muutakin hauskaa kuin kiva työpaikka ja mitä se nyt olikaan, mitä sanoit...en muista enää. Täällä sitä vaan seikkaillaan ja kommentoidaan ihan ilman lupaa sitä sun tätä... onhan tämäkin välillä tosi hauskaa! SIIS TOSI HAUSKAA! Enimmäkseen sellaista tasaista...
...niin se oli että voit jo niin hyvin että voit olla töissä, onneksi olkoon!

Entäs, jos ottaisit tavoitteeksi, että laihdut silloin, kun menee ok ja syöt vajeetta silloin, kun et jaksa kiinnittää huomiota ruokavalioon? Meillä ylipainoisilla on helposti se ajatus, että kun menee vähän pieleen, menköön kunnolla. Eikö olisi paljon fiksumpaa sallia sellaisessa tilanteessa itselleen reilusti ko. päivälle nollatulos kuin antaa mennä hirmuisesti plussalle? Nolla ei vie kauemmaksi painotavoitteesta - se vain kasvattaa hitusen tarvittavaa aikaa.

Kiitos piristävistä sanoista!

Ihan nousi hymy huulille kun luin sitä

Ja senkin päätin että kun kävelen töihin niin menen kaupan kautta ja ostan hedelmiä töihin mukaan niin ei sitten tule houkutuksia että pitäisi mennä töissä karkkia ostamaan

Oikein paljon voimia sulle jenjen!

Itse olen sairastanut vakavaa masennusta. Oli päiviä kun vain makoilin sängyllä tai jos totta puhutaan oli viikkoja kun en mitään muuta tehnyt kun nukkunut.

Nyt olen ollut ilman lääkkeitä ja terapiaa jo muutaman vuoden, välillä masentaa mutta sitten taas muistan että päivä kerrallaan eikä minun tarvitse kaikkea tänään tehdä
Helppoa ei se tule olemaan mutta kyllä se painon pudotus onnistuu ja vielä tulee se päivä kun kaikki "ylimääräinen" taakka on pois harteilta myös ne synkät aatokset!!

Kun tuntuu pahalta kirjoita tänne täältä saat varmasti tukea ja kannustusta!

Tsemppiä askel kerrallaan me onnistutaan!!!

Masennuksesta selviää. Tiedän sen. Olen itse selvinnyt. Paljon aikaa ja paljon ystävien kanssa keskusteluun käytyjä tunteja se on vaatinut.
Viime yönä mietinkin syömisieni vaikutusta asiaan. Hedelmät ja kasvikset melkein puuttuivat syömisistäni.
Nyt on appelsiinit halpoja ja ei muuta kun niitä popsimaan. Kaikkia muitakin hedelmiä ja marjoja ja juureksia ja kasviksia sesongin mukaan.
Hitaasti hyvä tulee. Usko pois.
Kilojen väheneminenkin piristää mieltä. Kevätkin aurinkoisine päivineen auttaa.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen.