Masennus ja laihdutus

Hei Hattara,

Nyt olen toista päivää tässä klubissa ja heti huomasin, että syön liian vähän. Liikun myös paljon, käyn salilla, aerobicissä, fillaroin ja kävelen. Tällaista juttua olen juuri kaivannut missä näkee heti onko syömiset kohdallaan. Aiemmin vaan mutu-tuntumalla söin ja ihmettelin miksen laihdu. Onhan tässä kiinteytynyt liikunnan ansiosta paljon, mutta se viimeinen silaus puuttuu eli paino putoaisi.

Tsemppiä sinulle hirveesti tähän voimainkoitokseen :lol:

pari viikkoa sitten tapahtui jotain jonka johdosta päätin että jätän alkoholin kokonaan pois. Minulla on masennus pahassa vaiheessa ja n. kuukausi sitten aloitin lääkityksen. tiedän että tässä vaiheessa on vaikeinta mm. itsemurha vaara. parin viikon sairaslomalla en voinut muuta kuin vain maata ja nukkua niin kipeä olin ja suklaa maistui. Jostain on saatava mielihyvää. Nyt alkaa tulla valoa elämään ja halu lähteä taas sauvakävelylle ja nostella puntteja. Minusta on ollut ihana lukea teidän kokemuksia toipumisesta ja varsinkin siitä mistä nuo selittämättömät kilot aina masennuksen iskiessä tulevat.
Olen myös tutustunut tuohon ruoka ohjelmaan ja ihmettelen sitä ruokamäärää mikä pitäisi syödä tiedän aivan varmasti että lihon jos syön noin paljon kun en vielä liiku juuri lainkaan paitsi töissä.
Mutta olen päättänyt että elämätapoihin tulee muutos. sitä mitä on syönyt tai nyt reilun puolisen vuotta mikä on painoa nostanut täytyy jättää pois tai vähentää ja ottaa kasvikset ja hedelmät ruokavalioon. Ne maistuvatkin paljon paremmalta kuin karkit ja suklaa. Tsemppiä teille naiset elämään, iloista kevättä.
t: jossu possu

Hei kaikki ja varsinkin sinä jossu possu ,minä myös sairastan masennusta (keskivaikea) ja tiedän,miten vaikeaa on yrittää laihtua,kun on vaikeaa saada edes elämästä kiinni
Mutta ei anneta periksi
Voimia toivon meille kaikille ja onneksi on kevät tulossa,vaikkakin minulle juuri kevät on ollut aina vaikeaa aikaa..Minulla myös lääkkeet on nostaneet painoa ja sitten sitä vaan masentuu lisää ,kun katsoo peiliin eikä vanhat farkut mahdu päälle.Olen kokeillut kaikki mahdolliset dieetit,no vielä yritän painonvartijain pisteillä ja ihan kotikonstein ,
huomenna se alkaa(kuinkahan mones kerta..).Yritetään edes pieniä muutoksia tehdä,eli käydään vaikka kävelemässä ja syödään terveellistä ruokaa,ja jätetään pois turhat herkut.. nimimerkki jäätelöonhyvää ops:

Olen nuori nainen, 23 tulee huomenna mittariin. Pituutta on 173 ja painoa on 107. Olen ollu syvästi masentunut kaksi vuotta ja nyt minulla on enää
keskivaikea masennus. Lääkkeitä olen syönyt yli kolme vuotta.
Menetin viime joulukuussa esikoiseni ja samassa hötäkässä lähti myös kihlattuni.
Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä selkääni, joka on rikki lantiosta.
Olen onnellinen että tulin näille sivuille, koska nämä tuntuvat sopivan ainakin meikäläiselle.
Kesää odotellessa, toivottavasti rannalla kevyempänä

Hei,otan osaa lapsesi menetykseen,myös minun pikkuiseni on kuollut,siitä nyt kolme vuotta aikaa.Tämän surun ymmärtää vain itse saman kokenut. Mutta usko lujasti,että sinäkin vielä selviät,vaikka välillä varmaan tuntuu siltä,ettei voi selvitä!Vaikka ehkä fraasilta kuulostaa,mutta anna ajan kulua ja anna itsesi surra kunnolla, itse kävin aikoinaan lapsensa menettäneiden vanhempien ryhmässä,mikä auttoi paljon.Netistä löytyy myös omat sivut ,jossa voi kirjoitella toisten saman kokeneiden kanssa.
Minulla myös masennusta.ollut jo vuosia ja lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta.Lääkitykset molempiin ja ne ovat osaltaan auttaneet,nyt tuntuu,että elämä alkaa voittaa Älä sinäkään luovuta,muista että et ole yksin !
ISO hali Eeva

Nimetön käyttäjä 8166

Olen nuori nainen, 23 tulee huomenna mittariin. Pituutta on 173 ja painoa on 107. Olen ollu syvästi masentunut kaksi vuotta ja nyt minulla on enää
keskivaikea masennus. Lääkkeitä olen syönyt yli kolme vuotta.
Menetin viime joulukuussa esikoiseni ja samassa hötäkässä lähti myös kihlattuni.
Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä selkääni, joka on rikki lantiosta.
Olen onnellinen että tulin näille sivuille, koska nämä tuntuvat sopivan ainakin meikäläiselle.
Kesää odotellessa, toivottavasti rannalla kevyempänä

Otan osaa suruusi - niihin kaikkiin, mutta eritoten lapsesi menetykseen

Sinä olet onneksi vielä niin nuori, että elämä on vielä edessäsi minun vinkkelistä katsottuna - kyllä aika vähitellen parantaa, jos ei kokonaan, mutta helpottaa kuitenkin.

Onko Sinulla jo lääkitys tuohon kilpirausongelmaan? Se nyt kuitenkin ensimmäisenä pitäisi saada kuntoon, sillä sekin vaikuttaa mielialaan.

Minulla on myös depressio, syvä ja olen nyt sairaseläkkeellä sen vuoksi... Mutta toisaalta kun ajattelee, ei se eläke niin huono asia olekaan mun ikäiselle (55 v.), kun tuo uuden työn saanti vois olla hieman vaikeaa jo iänkin vuoksi, vaikka olis tervekin. Olen siis tyytyväinen siihen, että eläke myönnettiin, niin ompahan ainakin yksi murhe vähempänä.

Olen vain päättänyt nyt kilpirauhassyövän sairastamisen ja masennuksen vuoksi lihoneena, että NYT tai ei koskaan! Mielialalla, että *Tää on viimeinen taisto...* ja *Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä, päätän itse, minkälainen tulee loppuelämästäni!*

Hyvin olen päässytkin vauhtiin ja päättäväisyyttä riittää - se suorastaan kasvaa päivä päivältä - sillä vajaassa kahdessa viikossa on pudonnut KOLME kiloa!
Eipä sillä, on mulla mistä pudottaakin - 106 oli vieläkin mittarissa
Mutta kyllä se tästä, kun toisiamme tuupimme eteenpäin vaikka sitten vuorotellen :wink:

Pirtsakkaa alkuviikkoa kaikille!

Leinikki :wink:*

p.s. ne pudotuspallukat meinas unohtua ( :wink: = 1/2 kg ja jos on tullut plussaa ops:/puoli kiloa) - tai annankin tällä kertaa itselleni ruusuja, kun on noin hyvin lähtenyt kilot laskemaan
@@@@@@
V V V V V V ops:*

Hei,

Olen 27-vuotias nainen ja olen jo kohta vuoden verran sairastanut työuupumusta ja masennusta. Luonnollisestikin mieliala on kohtuullisen vaihtelevaa, mutta haluaisin silti päästä muutamasta kilosta eroon (155/64). Tavoitteena ei ole mikään hurja muodonmuutos vaan parempi olo, myös fyysisesti. Minkälaista liikunta ohjelmaa ja minkälaisia liikuntalajeja minunlaiselleni? Aikaa on kun sairaslomalla olen.

Kiitos!

Kesäisin terveisin,

Eternity

Tommi varmasti myös vastaa tähän, mutta tässä myös minun kommenttia asiaan, koska olen tästä aiheesta taannoin tehnyt lehtijuttua.

Kun paha olo iskee, tulee usein voimaton ja haluton olo. Silloin monesti haluaa vain olla, eikä liikkuminen innosta. Se sopii oikein hyvin, sillä välillä on hyvä rentoutua kunnolla, eikä liikunnan tarvitse kuulua ohjelmistoon.

Normaaliin mielialojen heilahteluun liittyvä alakulo menee kuitenkin suhteellisen pian ohi eikä vaikuta kovin paljon jokapäiväiseen elämänrytmiin.

Jos masennus on syvempää ja pidempää, tilanne pahentuu, jos omasta hyvinvoinnistaan ei huolehdi. Pitkään kestänyt liikunnan laiminlyönti kostautuu: kunto ja terveys heikkenee. On hyvä myös muistaa, että liikunta auttaa voimaan paremmin.


Masennuksesta kärsivän henkilön motivaatio on usein hyvin kateissa. Vaikeassa tapauksessa liikunnalla ei ole välttämättä sijaa, niin kauan kuin ihminen ei kykene edes nousemaan vuoteesta tai huolehtimaan päivittäisistä rutiineista. Riittävän paha olo lamaannuttaa ja rohkaisuksi tarkoitettu "ota itseäsi niskasta kiinni" - patistelu saattaa vain lisätä syyllisyyttä. Kannattaa siis edetä hitaasti ja kuunnella toiveita tarkkaan.


On jo pitkään näytetty toteen, että liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia mielialojen kohottajana ja masentuneisuuden vähentäjänä. Pienet kolotukset ja alakulo katoavat tunnetusti kävelylenkillä tai kuntosalilla. Liikunta vähentää unettomuutta ja unihäiriöitä. Se lisää myös itsetuntoa ja -arvostusta sekä suoriutumiskykyä. Lihasten kuormittaminen ja rentouttaminen purkaa niihin patoutuneita jännityksiä ja kohottaa mielialaa ja vireystilaa eli samlaa lieventää masennusta, stressiä ja ahdistuneisuutta. Liikunta vaikuttaa kuntouttavasti sydämeen, verenkiertoelimistön ja autonomisen hermostoon ja sitä tietä keskushermostoon ja lisää näin hyvänolon tunnetta.

Liikuntalajilla ei ole väliä, sillä tärkeintä on, että liikkuu säännöllisesti, riittävän usein, riittävän pitkinä jaksoina ja kokee liikkumisen mielekkäänä. Ikävältä tuntuva aherrus on hyödytöntä ja pakonomainen suorittaminen saattaa jopa lisätä pahaa oloa.

Masennusta parantavaksi liikunnaksi sopii hyvin aerobinen kestävyysliikunta, joka lisää hapenottokykyä, rentouttaa lihaksistoa ja sitä kautta myös jännitystiloja. Tällaisia lajeja ovat mm. reipas kävely, sauvakävely, uinti, vesijumppa, pyöräily ja muut raittiissa ilmassa ja usein myös kauniissa ympäristössä harjoitetut, suhteellisen matalan intensiteetin kestävyyttä lisäävät lajit. Sen sijaan lajit, joissa on vastakkainasettelua ja kilpailutilanteita tai jotka vaativat liikaa suoritusta, voivat olla huonoja vaihtoehtoja.

Tärkeä havainto on, että päivittäinen liikunta lisää mielialaa kohottavien hormonien tuotantoa niin paljon, että se voi olla jopa tehokkaampi hoitokeino kuin masennuslääkkeet. Liikkuessa mieli kohentuu ja samalla myös kunto nousee
:wink:

Masennuksesta vielä

Olen 47 vuotta ja eroamassa. Syyskuussa on kummallakin osapuolella muutto omiin osoitteisiinsa. Ero onneksi ei ole ollut riitaisa vaan olemme päässeet sopimaan rauhallisesti kaikista käytännönjärjestelyistä. Tuo ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet kamalia ja ahdistavia, jonka takia olen masennuslääkityksellä. Alussa oli niin vaikeata, että makasin vain sängynpohjalla jaksamatta tehdä yhtään mitään muuta kuin itkeä, nyt elämänhalu on taas nostamassa päätään. Luin Eija Holmalan vastauksen Eternityn kysymykseen masennuksesta ja liikunnasta.

”Tärkeä havainto on, että päivittäinen liikunta lisää mielialaa kohottavien hormonien tuotantoa niin paljon, että se voi olla jopa tehokkaampi hoitokeino kuin masennuslääkkeet. Liikkuessa mieli kohentuu ja samalla myös kunto nousee”.

Tekisi mieli heittää lääkkeet nurkkaan, mutta uskallanko laskea hyvänoloni pelkästään elämäntapamuutosyrityksen varaan?

Billie

Billie

”Tärkeä havainto on, että päivittäinen liikunta lisää mielialaa kohottavien hormonien tuotantoa niin paljon, että se voi olla jopa tehokkaampi hoitokeino kuin masennuslääkkeet. Liikkuessa mieli kohentuu ja samalla myös kunto nousee”.

Tekisi mieli heittää lääkkeet nurkkaan, mutta uskallanko laskea hyvänoloni pelkästään elämäntapamuutosyrityksen varaan?

No, en ole mikään lääkkeiden puolesta puhuja - päin vastoin, mutta en kehottaisi tekemään mitään äkkinäisiä ratkaisuja. Joku lääkärihän ne lääkkeet on sinulle määrännyt. Neuvottelet hänen kanssaan etenemisestä.