Diabetes ja painonhallinta

lauantaina, 26. helmikuuta 2011 klo 19:32 Sohvi kirjoitti:

Jep! Juuri noin, kun Milla-Riikka sanoo. Etenkin komppaan kaikkea lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa. Kotona voi heilutella puntteja, jos kovasti ei ole rahaa esim. kuntosalilla käymiseen. Usein kuitenkin monien kuntien uimahalleilla on kuntosalit, joihin pääsee edullisesti.

Kannattaa myös kysyä omasta kunnasta, mitä etuuksia he antavat diabeetikoille. Kun olin siellä diabetes-kurssilla niin siellä oli sellaisia kuntia, jotka antoivat uimahallilippuja tietyn määrän / vuosi ilmaiseksi diabeetikoille tukeakseen juuri heidän liikuntaa ja jossain kunnissa taas diabeetikot saivat allennuksen uimahallilipusta.

Sama on muuten jalkojen hoidon kanssa, että jotkut kunnat antavat jalkahoitoja ilmaiseksi diabeetikoille.

No niin, meillä oli täällä rehevit Erihannan kanssa aiheesta insuliiniresistenssi.
Linkitit tuonne aiempaan ketjuun Patrikin pohdintaa aiheesta. Siinäpä oli aika kattava ajatelma asiasta. Noilla linjoilla olen itsekin asian kanssa ollut.

Tässäpä nyt pitkä sepustus taustoistani asian kanssa:

Ensimmäistä kertaa jouduin näiden asioiden kanssa tekemiseen 5 vuotta sitten, kun ensimmäisessä raskaudessa todettiin GDM. Niinkuin olen aiemminkin kertonut, silloin annettiin ohjeet, joiden mukaan piti syödä runsashiilihydraattisesti (hh määrä 200-250g/vrk). En ole koskaan syönyt niin paljon hiilihydraatteja tavallisena arkipäivänä. Kilttinä ihmisenä tottelin ja tuloksena oli insuliinihoitoinen GDM. Tämän jälkeen aloin enenevässä määrin kiinnostumaan aihealueesta ja rupesin kummastelemaan hoitokäytäntöjä. Tähän liittyen myös ihmettelin ja ihmettelen edelleen, kun synnytyksen aikana ohjeistus on, että insuliinihoitoinen raskausdiabeetikko laitetaan sokeritippaan. No siinä tipassa sitten synnyttelin ja välillä pistettiin insuliinia, kun sokerit nousi yli rajojen, yllätys, yllätys Mitäs tästä sitten seurasi, no lapsellä oli vaikeuksia pitää sokereita riittävällä tasolla. Eikö sen tipan olisi voinut laittaa vasta sitten, jos sokerit laskee liian alas? Niitä kuitenkin seurattiin tiheään. Sitä ongelmaa ei nimittäin missään vaiheessa ollut, päinvastoin.
Seuraavassa raskaudessa olin lähtöjään 10 kg hoikempi, mutta ei se silti säästänyt gdm:lta. Tässä raskaudessa olin ruokavaliohoidolla, joka oli hieman muuttunut eli hh määrä oli nyt 150-250 g/vrk.
No, molempien raskauksien jälkeen tehtiin myös sokerirasitukset 1/2-1 v. raskauden jälkeen. Kummallakin kerralla todettiin heikentynyt sokerinsieto. Ja ekan raskauden insuliinihoito antoi viitteitä siihen, että kohdallani kyse on nimenomaan insuliiniresistenssistä, koska insuliinimäärät nousivat loppua kohden aivan huimiin lukemiin ja silti sokerit olivat koholla.
Tämän takia olen kiinnostunut nimenomaan insuliiniresistenssistä ja siihen vaikuttaviasta asioista. Nyt olenkin sitten valinnut tuon kultaisen keskitien hiilareitten suhteen, koska en halua ottaa sitä riskiä, että liian vähä hiilarimäärä pahentaisi insuliiniresistenssiäni, mutta en tarkoituksella halua syödä niitä paljon, jotta sokerit pysyisivät hallinnassa.

Insuliiniresistenssi ja vhh ei olekaan ihan simppeli asia, vaikka alkuun siltä voisikin vaikuttaa ("hiilari vähenee -> insuliini vähenee -> verensokeri pysyy matalampana = insuliiniherkkyys on parantunut"). Toisaalta jonkun asteinen insuliiniresistenssi on ihan fysiologista raskauden aikana, jolloin sokeria kuuluu mennä äidin verestä sikiöllekin ravinnoksi. Missä vaiheessa tämä normaali tila sitten muuttuu sairaudeksi? En tiedä. Insuliiniresistenssi on ymmärtääkseni joskus myös ei-raskautetuilla normaali tila.

Ymmärtääkseni tietoa ei nyt ole vielä tarpeeksi, jotta voitaisiin muodostaa mielipide siitä miten tiukka vhh vaikuttaa insuliiniherkkyyteen diabeetikoilla. Pronutritionistin Reijo on kirjoittanut alkuvuodesta tiivistetysti näin:

Kahden vuoden mittaisissa tutkimuksissa paastoinsuliiniarvot eivät eroa merkittävästi vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion välillä, mutta lyhyt kestoisissa tutkimuksissa sekä paasto- että 2 t rasitusinsuliini oli n. 10 % alempana vähähiilihydraattisella ruokavaliolla

Insuliinisensitiivisyyttä on tutkittu VHH:n aikana verraten vähän.
Olemasssa olevan kirjallisuuden mukaan VHH ei kuitenkaan huononna insuliinisensitiivisyyttä. Heikkoja viitteitä on siitä, että se saattaa jopa lievästi kohentaa insuliinisensitiivisyyttä (vs vähärasvainen ruokavalio). Rasvan laadun merkitys on epäselvä, mutta uusimpien ja suurimpien interventioden mukaan tyydyttyneen rasvan vähentäminen ei paranna insuliinisensitiivisyyttä

Patrikin blogissa taas vähän varovaisempaa kantaa.

Välimerellinen kohtuuhiilarinen on varmasti turvallisin valinta, jos sillä sokeritasapaino pysyy kurissa.

Asiaan liittynee myös se, että ennen sokerirasitukseen menoa, käsketään syömään ainakin parin päivän ajan normaalisti tai jopa runsaasti hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattisesti syöminen ennen koetta kuulemma vääristää arvoja.
Kyllä minäkin pidän sellaista kohtuuhiilihydraattista hyvänä vaihtoehtona ainakin raskauden aikana. Näin omat sokerini ovat ainakin pysyneet hyvinä, enkä usko että sillä saa ainakaan vahinkoa aikaiseksi omassa sokeriaineenvaihdunnassaan. Tänäänkin prosentit ovat menneet kutakuinkin näin: hh39%, rasvat 41% ja prot. 20%. Kaikki muut pallot vihreänä paitsi energiapallo, joka keltaisena liian tyydyttyneen rasvan takia (se juusto )

Kysäisin silloin ekassa raskaudessa tätä raskausdiabetes vs. normaali fysiologinen tila -asiaa äitiyspoliklinikan ylilääkäriltä. Hänenkin mukaansa tämä on alunperin ollut suojakeino, jotta sikiö saisi riittävästi sokeria. Nykään vaan, kun äitien ravitsemus on paremminkin liiallista, niin tila on kääntynyt itseään vastaan. Eli sama juttu, miksi nykyihminen lihoo niin helposti: geenit luolamiesajassa mutta kroppa yltäkylläisyydessä

maanantaina, 26. syyskuuta 2011 klo 19:03 RentoTessu kirjoitti:

Asiaan liittynee myös se, että ennen sokerirasitukseen menoa, käsketään syömään ainakin parin päivän ajan normaalisti tai jopa runsaasti hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattisesti syöminen ennen koetta kuulemma vääristää arvoja.

Olen menossa huomenna rasituskokeeseen ja mulle ei annettu ruokailun suhteen mitään ohjetta, paitsi 12h paasto, mutta eipä ollut aikaakaan, kun sain lähetteen tänään... söin tänään hiilareita miun hillarivaihtelun ylärajan verran... ajatellen vaan sitä että jaksan syömättä sen 15 tuntia...

Onko se glukoosiliuos kuinka makeaa, pelottaa vaan että jos on vatsa sanoo päiväksi itsensä irti... makeaa tyhjään mahaan tietää inhottavaa päivää...

keskiviikkona, 12. lokakuuta 2011 klo 21:38 Marloviisa67 kirjoitti:

maanantaina, 26. syyskuuta 2011 klo 19:03 RentoTessu kirjoitti:

Asiaan liittynee myös se, että ennen sokerirasitukseen menoa, käsketään syömään ainakin parin päivän ajan normaalisti tai jopa runsaasti hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattisesti syöminen ennen koetta kuulemma vääristää arvoja.

Olen menossa huomenna rasituskokeeseen ja mulle ei annettu ruokailun suhteen mitään ohjetta, paitsi 12h paasto, mutta eipä ollut aikaakaan, kun sain lähetteen tänään... söin tänään hiilareita miun hillarivaihtelun ylärajan verran... ajatellen vaan sitä että jaksan syömättä sen 15 tuntia...

Onko se glukoosiliuos kuinka makeaa, pelottaa vaan että jos on vatsa sanoo päiväksi itsensä irti... makeaa tyhjään mahaan tietää inhottavaa päivää...

Siinä on muistaakseni kutakuinkin 75g glukoosia, eli melko reippaasti, mutta ainakin colan makuinen versio, mitä itse olen juonut, ei maistunut erityisen makealle. Vähemmän makealle, kuin oikea cokis. Ei ollut pahaa ainakaan minusta.

Nyt on litku juotu ja ei se suussa pahalta maistunut ja kun oli kova jano, niin siinä ei ollut ongelmaa, mutta kyllä vatsa oli tosin inhottavan oloinen jonkin ajan kuluttua, mulla kun vatsaongelmia, niin sen vuoksi pelkäsinkin...
En sen itse maistumisen vuoksi...

Onneksi olo helpotti kun painelin lähimpään kahvilaan ja söin mahdollisimman suolaista heti kun vaan sain...

En usko, että sieltä vielä tulee varsinaista "tuomiota", mutta ns. esiaste on ollut jo useamman vuoden.... olen tänä syksynä jo kaksi kertaa kuullut hoitajalta, että laihtuminen ja muutenkin ruokavalion muutos, luultavasti antoi mulle useamman taudittoman vuoden tähän.... sukurasite todella suuri (kaikkilla äidin puolen sukulaisilla on tauti joko ykkös -tai kakkostyyppisenä ja kaikki kukkakeppejä, mun sukupolvi on vielä säästynyt)

Hei! Liityn minäkin tähän ketjuun. Täytän tänä vuonna 29v ja sain juuri tällä viikolla DM2-diagnoosin, dm-hoitajalla/lääkärillä en ole vielä käynyt mutta arvot olivat sen verran korkealla, että todennäköisesti diagnoosi tulee.
V. 2005 on ensimmäisen kerran otettu paastosokeri 8,1. Rasitusta ei koskaan tehty, mittailin kotona arvoja. En muista ollenkaan mitä paastoarvot olivat mutta ruoan jälkeiset arvot eivät olleet koskaan liian korkeita. Pitkäsokeri oli alle 6. Seuraavan 3v aikana laihdutin 50 kg. Olen koko ikäni ollut ylipainoinen, ja keväällä 2009 painoin elämäni ensimmäista kertaa 105 kg. Sokerin mittaaminen näiden vuosien aikana jäi, satunnaisesti on mitattu, eikä niissä mitään ole ollut. Kolesteroli- ja verenpainearvotkin ovat olleet hyviä. Paino rupesi kuitenkin pikkuhiljaa nousemaan, ja tulin raskaaksi. Sairastuin raskausdiabetekseen, ja sain ruokavaliolla hyvin pidettyä arvot kurissa. Rasitus tehtiin ylipainon ja sukurasituksen vuoksi myös viikolla 16, jolloin kaikki arvot olivat normaalit. GDM todettiin viikolla 24. Ä-polilta hätäilivät muutamia yksittäisiä paastoarvon nousuja, joten kävin sisäpolilla. Pitkäsokeri oli 4.5. Synnytyksen jälkeen arvot olivat normaalit. Elämä vei, lapsi valvotti ja ruoka maistui. Tuloksena kaikki takaisin tulleet kilot ja armoton väsymys. Nyt tällä viikolla kävin siis synnytyksen jälkeen tehtävässä ensimmäisessä vuosikontrollissa, jossa arvot paasto 7.8 ja 2h 15.8. Kolesteroli oli noussut edellisestä mittauksesta mutta oli vielä rajalla... Kotona en edelleenkään saa noin korkeita aterianjälkeisiä arvoja. Tänä aamuna paasto oli 6.5 ja puuron ja yhden pienen ruisleivän jälkeen 6.3. En raskausaikanakaan koskaan tarkasti laskenut HH määriä, vaan söin hiilaritietoisesti. Jätin pois kaikki ylimääräiset viljamössöt. Pastaa ja riisiä meillä ei edelleenkään syödä juuri koskaan. Perunaa yhdellä aterialla, toinen isompi salaattia tai kasvismunakas näkkärillä. Nyt olen taas palannut takaisin tähän samaan.

Suututtaa niin älyttömästi, että olen taas päästänyt itseni tähän tilanteeseen. Suklaa vain oli niin hyvää...ja minkä arvoista se sitten oli. Olen ollut työn kautta paljon tekemisissä diabeetikoiden kanssa, siis paljon on tullut nähtyä. Uhkakuvat tulevaisuudesta on varsin selvästi mielessä, vaan silti päästin itseni repsahtamaan. Mielessä pyörii, miten olen nuorella iällä sairastunut tautiin, joka yleensä puhkeaa paljon myöhemmin. Kuolenko kymmenen vuoden kuluttua sydänkohtaukseen, vai kuljenko pyörätuolilla dialyysiin 3krt/vk.
Ei siis ole kyse siitä ettenkö olisi tiennyt, miten mun olisi pitänyt syödä.
Kertokaa te muut omia kokemuksianne, olisi kiva kuulla muista nuoremmalla iällä sairastuneista. Rohkaisevia kertomuksia otetaan mielellään vastaa!

Mun 2DM on hyvässä hallinnassa enkä tarvitse enää lääkkeitä. Kiitos Antti Heikkilän, Annika Dahlqvistin ja Andreas Eenfeldtin kirjojen. Kannatta lukea etenkin Antti Heikkilän kirja diabeteksen hoito ruokavaliolla. Kun sen kirjan opeilla menee, sokeriarvot normalisoituu todella nopeasti, vaikkei paino vielä paljon olisi pudonnutkaan.

lauantaina, 26. helmikuuta 2011 klo 21:59 Milla-Riikka kirjoitti:

Kannattaa myös kysyä omasta kunnasta, mitä etuuksia he antavat diabeetikoille. Kun olin siellä diabetes-kurssilla niin siellä oli sellaisia kuntia, jotka antoivat uimahallilippuja tietyn määrän / vuosi ilmaiseksi diabeetikoille tukeakseen juuri heidän liikuntaa ja jossain kunnissa taas diabeetikot saivat allennuksen uimahallilipusta.

Sama on muuten jalkojen hoidon kanssa, että jotkut kunnat antavat jalkahoitoja ilmaiseksi diabeetikoille.

Ainakin Tampereella saa n. kerran vuodessa ilmaisen jalkahoidon. Eihän siellä mitään kynsien lakkausta tai hierontaa saa, mutta kovettumat poistetaan ja tarkistetaan ettei kynnet kasva sisäänpäin yms. Ja tietenkin tärkeää tarkistaa tuntoaistin toiminta.

Tampere on mainio kaupunki kyllä diabeetikolle, kun vuoden uimalipun saa hyvällä alennuksella, muistaakseni 90 eurolla, puolen vuoden 45 eurolla. Normaalihintaa en muista, mutta onhan tuo edullista verrattuna yksityisten kuntosalien hintoihin.

Tulin vähän valtaamaan keskustelua D2-käyttäjiltä ja toteamaan, että mulla laihduttamisessa on auttanut pitkäkestoisen insuliinin vähentäminen (mulla on Lantus käytössä) ja painotuksen siirtäminen ateriainsuliineihin. Pistän nykyään lähes 2 yksikköä kymmentä hiilarigrammaa kohden, vähemmän sitten jos on liikuntaa tiedossa. Ei tuu niin paljoa hypoja eikä tarvitse niin paljoa ylimääräisiä välipaloja.

Ja pitkäaikaissokerit ovat lähteneet laskuun, osittain kiloklubin avulla, kun ruokapäiväkirjaa pitäessä tulee arvioitua insuliininkin määrä tarkemmin. Näillä uusilla numeroilla ilmoitettuna on laskenut seuraavasti: 88 -> 66. Eli vanhoilla prosenteilla ilmoitettuna nyt on noin 8,2 %. Parantamisen varaa vielä on, mutta kerrankin mukavaa mennä vastaanotolle kun on kehuja odotettavissa.