leffasyömiset!

Anteeks Pullapallo, kun ärsytin, mutta syömättömyyskin on vaihtoehto. Onko leffassa pakko syödä.

Tähän mennessä leffassa oon yleensä ostanu aina poppareita. Ne jotenki kuuluu siihen pakettiin, mutta nyt kyllä voisin mennä leffaan ilman mitään syömistä. Söisin ennen sinne menoa hyvin jtn täyttävää terveellistä ruokaa jotta pärjäis siellä sit ja ehkä vesipullo mukaan.
Ja jos nyt on aivan pakko jotain syömistä olla nii mä ottaisin varmaan babyporkkanoita pussin.. ne on tosi hyviä ja olispa sit jtn nakerrettavaa sen popparin tai karkkien sijasta :P

Ennen ostin aina Makuunista ison mättöpussin, nykyään joko pienen pussin karkkia tai pähkinöitä + jonkun pienen suklaapatukan. Ja maustettua vissyä. Jos käyn mieheni kanssa elokuvissa, syön yleensä hänen kanssaan semmoisen popcornipänikän puoleksi.

Mä käyn leffassa niin harvoin (noin kerran vuodessa) että oikeestaan ihan sama mitä syön
Mutta kun ennen meni poppareita, karkkia ja limua niin esim viimeksi kun kävin katsomassa Sinkkuelämää 2, otettiin kälyn kanssa pienet popparit puoliksi ja molemmilla oli omat makukivennäisvedet.

Teille, jotka ette syö muruakaan leffassa, niin laihduttaminenkin lienee äärettömän helppoa kun tahdonvoimaa löytyy noin paljon. Eihän kukaan herkkuja varsinaisesti tarvitse, ei elokuvissa kuin muutenkaan.

Elämässäkin taidatte keskittyä enemmän siihen itse elämänjuonen seuraamiseen kuin herkutteluun. Mistä ihmeellinen tahdonvoimanne kumpuaa?

Seuraavaksi kun menen elokuviin ja näen siellä ihmisen, joka kävelee karkkipisteen ohi, niin menen hänen luokseen ja katson häntä kunnioittaen: tahdonvoimallanne on suuri kannustava merkitys meille heikommille.

Mä voin vastata omasta puolestani, että en tiedä mistä tahdonvoima tulee, mutta jostain olen sen löytänyt. Jos jotain päätän, pidän siitä kiinni.
Ehkä se löytyy sitä myöden, kun paino putoaa. Mulla ainakin on sellainen ajatusmaailma, että niitä kadotettuja kiloja en takaisin halua ja se hillitsee epäterveellisten syömisten himoa.
Mulle painon pudottaminen on ollut paljon helpompaa kuin etukäteen luulinkaan. Aikaa olen käyttänyt reilusti, mutta toisaalta, ainakin ruokailutottomukset on muuttuneet pysyvästi, kun ei kiirehdi.

Elämä, jossa jokaisesta syömispäätöksestä tulee tahdonvoimakysymys, kuulostaa aika ankealta. Perinteiselle laihdutukselle tyypillistä jatkuvaa sisäistä kamppailua ei toivoisi kenellekään. Joka suklaarusinasta angstaaminen on huono idea, jos haluaa opetella fiksuja syömistottumuksia tai rennompaa suhtautumista ruokaan.

Kevyempien naposteluvaihtoehtojen etsiminen ei sinänsä ole turmiollista, kunhan suhteellisuudentaju säilyy. Elokuvissa napostelun merkitys painonhallinnan kannalta on oikeasti tosi mitätön. On määrättömästi tärkeämpää, millaista ruokaa syö päivittäin kotona ja työpaikalla.

Itse siis ostan leffanameja, jos tekee mieli, mutta pyrin satsaamaan laatuun ja valitsemaan kohtuullisen annoksen juuri sellaisia herkkuja, joista eniten tykkään. Tämä on pitkän aikavälin strategiana paljon kestävämpi kuin totaalikiellot, jotka toimivat hyvin vähän aikaa mutta joiden epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa koko ajan.

Eipä mulla sitä tahdonvoimaa ole, syön makeaa ja herkkuja kotona, vaikken tahtoiskaan. Elokuvissa en syö, koska inhoan rasvaisia popparisormia (niitä ei pääse keskenkaiken pesemään) ja vielä enemmän inhoan rapisevia karkkipusseja. Jos jotain syön, niin imeskelen sitruuna-yskänpastilleja. Porkkanoita voisin kai syödäkin, mutta se narskutus... Jotenkin sitä omaa narskutusta ei kuule, mutta jos vierustoveri narskuttaa, niin pää hajoaa. Ajattelen sitten, että se oma narskutus kuuluu toisille yhtä ärsyttävänä. Samoin ajattelen näistä karkkipusseista.

Leffasyömiseni ei siis liity mitenkään laihduttamiseen. Ehkä siksi sen syömisen pois jättäminen onkin niin helppoa. En ajattele, ettenkö saisi. Jos sillä tavoin kieltäisi, niin varmasti napostelisin.

Minä en myöskään ole leffassa koskaan pahemmin syönyt Toiselta voin muutaman popparin tai karkin ottaa mutta siinä se en kotonakaan syö telkkarin ääressä

Mä en ole ikinä tykännyt syödä elokuvissa; päinvastoin mua ärsyttää suunnattomasti se rapina ja maiskutus sekä "ryystäminen" = ääni, joka tulee kun hörpitään limsaa pillillä . Mä haluan keskittyä leffan katseluun , ja tämän takia käyn hyvin harvoin elokuvissa. Mielummin haen vuokraamosta leffan tai katson telkkaria.