Kysymyksiä ja vastauksia vieraammista ruoka-aineista.

Mitä mieltä olette surimista? Sanotaan, että kalaa pitäisi syödä ainakin pari kertaa viikossa. Onko surimista kalan korvaajaksi?

o siinä ei ole rasvaa kovinkaan paljoa, joten rasvaisen kalan sijaiseksi siitä ei oikein mielestäni ole.

Pirkkasurimissa on seuraava koostumus, tämä on leikattavaa.

Ainekset: surimi 41 % [kala, stabilointiaineet
(E420, E452)], vesi, vehnätärkkelys, rypsiöljy,
sokeri, suola, soijaproteiini, munanvalkuainen,
aromi, arominvahvenne (E621), rapu-uute, värit
(E120, E160c). Suolapitoisuus 1,5 %

Ei se kauhean epäterveelliseltäkään vaikuta. Me on tehty siitä surimisuikaleesta makirullia ja ei ole painoa nostaneet. Makeissahan on se hyvä puoli, ettei niitä voi oikein ahmia kun alkaa tulla yli.

suikaleet:
Ainekset: surimi 36 % [kala, stabilointiaineet
(E420, E452), vesi, ve hnätärkkelys,
perunatärkkelys, rypsiöljy, suola, sokeri,
soijaproteii ni, muunneltu tärkkelys (E1420 ),
aromi, arominvahvenne (E621), munan valkuainen,
rapu-uute, värit (E120, E160c). Suolapitoisuus
2,1 %.

Suolaa on suikaleissa paljon enemmän. Eli me taidetaankin tästä lähtien hakata itse surimit suikaleiksi.

Moikka! Erinomainen kysymys.

Mehukatti tuossa jo kertoikin ansiokkaasti surimin ravitsemuksellisesta arvosta.
Surimi ei missään määrin sovellu täyttämään tuota tavoitetta 2-3 krt kalaa viikossa, jolla tavoitellaan kalan sisältämiä omega-3-luokan rasvahappoja. Surimin kalaosuus on lähinnä turskaa, joten siinä ei juuri vastaavia rasvahappoja ole. Lisäksi surimista on kalaa usein alle puolet kokonaispainosta ja loppuosuus täyttyy mm. vehnätärkkelyksellä ja muilla ainesosilla, joilla massasta saadaan surimille ominainen (+rapuaromit ym.).

Toki surimi on itsessään varsin vähäenergistä ja sisältää melko hyvässä suhteessa proteiineja ja hiilihydraateja (usein lähelle 1:1), joten sinänsä ihan ok lisä ruokavalioon. Mutta yleisesti kalaan yhdistettyjä terveyshyötyjä ei sillä saada aikaan. Surimi löytyykin jo tietokannasta.

Hei, nykyisin on tullut markkinoille paljon suomalaisia marjoja jotka on kuivattu (?)ja rouhittu jauheeksi ja rouheeksi esim. mustikkaa. Onkohan siihen käsittelyn jäljiltä jäänyt hyvää tekeviä aineita ? Jos on niin voisikohan sillä rouheella korvata esim .kourallisen tuoretta mustikkaa?

Moikka

Suomessa kuivatuotteiden kaupalliset markkinat ovat olleet suhteellisen pienet, mutta nykyään selvästi kasvamaan päin erilaisina, myös terveysväittämin markkinoituina tuotteina.
En sanoisi, että kuivatuotteilla tai jauheilla tulisi lähteä korvaamaan tuoreita hedelmiä ja marjoja. Käytännössä tuoretta tuotetta on hyvin vaikea korvata millään, kun katsotaan ruoka-aineita "täsmäaseiden" sijaan pikemminkin hyvin monella eri tapaa painonhallintaan ja terveyteen vaikuttavina aineina.

Kuivausprosessi vaikuttaa aina haihtuviin aromiyhdisteisiin ja mm. antioksidanttiyhdisteisiin, mutta prosessia säätämällä hävikkejä voidaan minimoida. Myös menetelmän valinta vaikuttaa vahvasti lopputuotteen laatuun - esimerkiksi perinteinen kuumailmakuivaus on suhteellisen rankka menetelmä verrattuna vaikkapa pakkaskuivaukseen. On kuitenkin selvää, että vaikka osa yhdisteistä menetettäisiinkin, on niitä myös kuivatuotteissa vielä jäljellä varsin bioaktiivisina.

Kuivatuotteesta on nimensä mukaisesti konsentroitu mahdollisimman paljon vettä pois. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hävikkien ohella tapahtuu vahvaa konsentroitumista kaikkien ravintoaineiden kohdalla. Esimerkiksi mainitsemasi tuote on varsin runsaskuituinen. Toisaalta se sisältää myös sokereja varsin paljon. Tätä kuivatuotteen ja tuoretuotteen ominaisuuksien vertailua helpottaakseen on hyvä esimerkiksi tarkastella edellä mainitun kuivatun mustikan koostumustietoja verrattuna Finelistä löytyvään tuoreeseen metsämustikkaan.

Ruokatietokannasta löytyy nyt siis tuo mustikkajauhe. Tyrnijauheen koostumustietoja ei valitettavasti löytynyt. Näihin kuivatuotteisiin kannattaa suhtautua melko samaan tapaan kuin Kiloklubissakin jo paljon keskustelua herättäneisiin kuivahedelmiin: tuoretuotteiden korvaajia ne eivät ole, mutta hyviä ruokavalion lisiä kohtuukäytettyinä, mahdollisina ravintoainepommeina, sekä hyvässä että pahassa.

Ostin tänään puoli kg hampun siementä. Ei löydy tietokannasta - ei tietenkään, eihän se kuulu normaali-ihmisen ruokavalioon. Haluaisin sen kuitenkin tietokantaan, koska sen mainostetaan olevan jopa soijaa parempi proteiinin lähde kasvissyöjille siis.

Moikka!

Tosiaan, hamppu on saanut vielä varsin vähän huomiota huolimatta sen erinomaisesta ravintoarvosta. Tämä perustunee osittain myös siihen, että hampun maine on osittain kuitenkin kaksijakoinen. Siksipä, tarkennuksen vuoksi, puhumme siis Cannabis sativa-kasvista, jonka prosessoinnissa voidaan erottaa kaksi eri suuntaa: elintarvike- ja kuitumatriksien valmistus sekä lääke- ja huumausainekäyttö. Nämä kaksi suuntausta erottaa toisistaan olennaisesti se, että hampun psykoaktiivisen komponentin, tetrahydrokannabinolin pitoisuus on ruoka- ja kuituvalmisteissa alle 1%.

Hamppu on tosiaan herättänyt raakamateriaalina (siemenet) ja erilaisina tuotesovellutuksina (mm. öljyuutteet) mielenkiintoa. Hampun prosessointihan oli aiemmin pannassa, josta se poistettiin vasta 1990-luvulla.
Hamppuöljyä on tutkittu viimeaikoina vähäisesti mm. atooppisen ihon hoitoon, osittain jopa lupaavin tuloksin. Vaikutus välittynee sen runsaan monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuden kautta.

Mitä hamppuöljyn rasvahappokoostumukseen tulee, on sen koostumuksesta 70-80% monityydyttymättömiä rasvahappoja. Toisaalta voidaan siis sanoa, että hampun suhteen puhutaan lähinnä hyvästä rasvalisästä, kokonaissaannin täydennyksestä, kuin rasvahappojen pääasiallisesta saantilähteestä(riippuu tietysti monesta tekijästä, ruokavalion rasvahappoprofiilista kokonaisuudessaan). Monipuolisuus kunniaan tässäkin kohtaa, siis.

Moneen pääasiassa monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävään kasviöljyyn verrattuna hamppuöljyn omega6-/omega-3-suhde on kuitenkin varsin hyvä, n. 3:1:een.

Kuten Helena tiesikin, myös valkuaisainelähteenä hamppu on jopa oletettua parempi: se sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja ja vieläpä määrien ollessa ravitsemuksellisesti merkittäviä. Se voidaan tosiaan nähdä kasvikunnan proteiinilähteistä jopa erinomaisena vaihtoehtona soijalle(myös aspekti tuontituotteen korvaamisesta kotimaisella vaihtoehdolla). Sitä voidaan myös hyödyntää hyvin samaan tapaan, kuin soijaa: konsentraatit, elintarviketäydennykset, ”tofumaiset” tuotteet, leipomotuotttet jne. Hampun myös väitetään maistuvan hyvälle(käyttäjäkokemuksia?) ja ollen täten prosessointiin ja elintarvikkeisiin suotuisa komponentti.

Soijasta on monenlaista kirjoittelua.
Onko soijatuotteet terveellisiä ja onko jotain käyttörajoituksia?

Erittäin hyvä kysymys, Pompula! Alla oma näkemykseni asiaan, Patrik varmaan omalta osaltaan kommentoi soijan vaikutuksia ja tutkimusnäyttöä, mikäli sen tarpeelliseksi kokee.

Soija on ollut tuossa viimeisinä vuosikymmeninä varsin kuuma puheenaihe ja sen nauttimisen on luvattu pienentävän milloin rintasyövän, milloin sydän- ja veritautien riskitekijöiden ja milloin mm. osteoporoosin riskiä. Yhdysvaltain sydänliitto AHA (American Heart Association) julkaisi tuossa tämän vuoden alkupuolella erittäin kattavan katsauksen soijaproteiinin, soijan isoflavonoidien ja soijavalmisteiden ylipäätään, vaikutuksista näiden sairauksien riskien alentamiseen.

Toisin kuin muutama aiempi katsausartikkeli, tämä käsitti erittäin laajan kirjon hyvin järjestettyjä soijasupplementaatiotutkimuksia. Lopputulos oli joillekin ehkä jopa yllättävä, mutta soijaproteiineilla ja –valmisteilla oli keskimääräisesti hyvin vähäisiä vaikutuksia näihin sairausriskeihin ja sairauksien puhkeamista ennustaviin parametreihin.

Katsauksen 22 tutkimuksessa isoflavonoideja sisältävät soijavalmisteet alensivat LDL-kolesteroliarvoja noin 3 % verrattuna muihin proteiininlähteisiin. Tuo 3 % alenema on muutamassa muussakin kattavassa katsauksessa havaittu prosenttiosuus. Melko alhainen siis – etenkin kun otetaan huomioon tutkimusasetelmissa nautitut suhteellisen suuret päivittäiset soijamäärät, keskimääri noin 50 g soijaproteiinia / pvä.
Muihin yleisesti käytettyihin parametreihin kuten HDL-kolesteroliarvoihin, lipoproteiini-a:aan, triglyserideihin ja verenpaineeseen soijaproteiinisupplementaatiolla ei juurikaan havaittu olevan tilastollisesti merkittävää alentavaa vaikutusta, tai sitten vaikutus oli marginaalinen.
Myöskään rintasyövän ehkäisyn suhteen selkeää konsensusta ei ole syntynyt kuluneen 15 vuoden aikana, vaan tulokset ovat olleet jopa ristiriitaisia.

Tähän asti melko karua kertomaa, siis. On tärkeä kuitenkin ymmärtää, että vaikka suoranaisia täsmävaikutuksia soijalla ei olisikaan, voi se olla erinomainen lisä terveyttä ylläpitävään ja edistävään, mm. myös sydänystävälliseen ruokavalioon.
Soijatuotteiden rasvahappoprofiili on pääsääntöisesti erittäin sydänystävällinen. Ne sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä ja vähän tyydyttyneitä rasvahappoja, runsaasti vitamiineja ja mineraaleja sekä ovat useimmiten poikkeuksellisen runsaskuituisia.

Harvasta ruoka-aineesta tai ravintolisästä on täsmäaseeksi yleisiin terveysriskeihin, mutta muuttelemalla useampia ruokavalion parametreja samanaikaisesti, voi lopputulos olla jo huomattavasti positiivisempi. Soijaa ei siis ehkä kannata lähteä supplementaatiomaisesti ruokavalioon lisäämään. Epäsuotuisampia proteiininlähteitä sillä voidaan kuitenkin ihan kelvollisesti korvata, kuten myös ylipäätään kartuttaa päivittäisiä proteiinisaldoja ja suojaravintoaineiden sekä kuitujen saantia painonhallinnan kannalta suotuisampaan suuntaan.