leffasyömiset!

Kuulostaa siltä, että on verensokerit vähän alhaalla jos rapina ja muut elämän äänet saavat hermot pintaan leffasalissa (missä olisi tarkoitus rentoutua).

Kannattaisi ehkä syödä jotain.

"Kuulostaa siltä, että on verensokerit vähän alhaalla jos rapina ja muut elämän äänet saavat hermot pintaan leffasalissa (missä olisi tarkoitus rentoutua). "

Plus että täällä ainakin elokuvissa äänet ovat niin jumalattoman isolla, että ei siinä edes kuulisi kenenkään pussien rapinoita, ellei se rapistelija siinä vieressä ihan kunnolla pussiaan ryttää.

En lukenut koko ketjua, mutta itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta syödä leffassa tai edes telkkua katsellessa... Luulen että se on todellakin tapa jonka ovat markkinamiehet joskus aikoinaan ameriikoissa keksineet! Monelle kuuluu asiaan popparit ja karkit sekä limsat elokuvissa. Sen verran pitää antaa periksi, että joskus olen ostanut vesi tai kivennäisvesipullon ellei ole sattunut omaa vesipulloa mukaan.

lauantaina, 4. syyskuuta 2010 klo 17:48 Siirisikuriina kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta syödä leffassa tai edes telkkua katsellessa... Luulen että se on todellakin tapa jonka ovat markkinamiehet joskus aikoinaan ameriikoissa keksineet! Monelle kuuluu asiaan popparit ja karkit sekä limsat elokuvissa. Sen verran pitää antaa periksi, että joskus olen ostanut vesi tai kivennäisvesipullon ellei ole sattunut omaa vesipulloa mukaan.

Mä opettelin pois siitä karkkisylmisestä. Otan aina vesipullon mukaan tai sitten ostan myös vesipullon tai kivennäisvettä tai light-limsaa. JOs jotain ehdottomasti haluan ottaa syömiseksi niin otan viinirypäleitä. Niitä on mukava popsia eikä edes rapise elokuvissa. Ne voipopparit ihan oikeesti kuvaottaa minua. Minua inhottaa, jos jollain on sellaisia siinä edessäni ja se haju tulee nenääni, mutta minkäs teet, kun ei ole saleja erikseen ilman poppareita ja poppareiden kanssa.

lauantaina, 4. syyskuuta 2010 klo 20:39 Milla-Riikka kirjoitti:

lauantaina, 4. syyskuuta 2010 klo 17:48 Siirisikuriina kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta syödä leffassa tai edes telkkua katsellessa... Luulen että se on todellakin tapa jonka ovat markkinamiehet joskus aikoinaan ameriikoissa keksineet! Monelle kuuluu asiaan popparit ja karkit sekä limsat elokuvissa. Sen verran pitää antaa periksi, että joskus olen ostanut vesi tai kivennäisvesipullon ellei ole sattunut omaa vesipulloa mukaan.

Mä opettelin pois siitä karkkisylmisestä. Otan aina vesipullon mukaan tai sitten ostan myös vesipullon tai kivennäisvettä tai light-limsaa. JOs jotain ehdottomasti haluan ottaa syömiseksi niin otan viinirypäleitä. Niitä on mukava popsia eikä edes rapise elokuvissa. Ne voipopparit ihan oikeesti kuvaottaa minua. Minua inhottaa, jos jollain on sellaisia siinä edessäni ja se haju tulee nenääni, mutta minkäs teet, kun ei ole saleja erikseen ilman poppareita ja poppareiden kanssa.

Ma olen nin pihi, etta teen yleensa kotona omat popparit mukaan leffaan, jotka salakuljetan kasilaukussa En myoskaan tykkaa voipoppareista ja ne on kamalan hintasia poppareiks teattereissa....

Oltiin just leffassa ja light-limujen lisäksi oli xylitol-salmiakkiaski "eväänä", syötiin suunnilleen puoliksi mieheni kanssa. Leffan jälkeen mentiin ulos syömään (kuten tavallista).

Minusta tässä ketjussa on vähän outo moralistinen vire. Rivien välistä voi lukea, että elokuvissa syöminen olisi jotenkin epäilyttävää, lähinnä tahdonlujuudeen puutteesta johtuvaa toimintaa ja jopa häiriökäyttäytymistä. Se, ettei tunne tarvetta elokuvasyömiseen, katsotaan puolestaan tavoittelemisen arvoiseksi tilaksi, josta voi tuntea vaikka vähän moraalista ylemmyyttä.

Missä elokuvasyömisen positiivisia puolia ylistävät viestit? Eikö kukaan uskalla myöntää pitävänsä syömistä oleellisena ja arvokkaana osana elokuvakokemusta?

Syömisen voi yhdistää moniin toimintoihin tai sitten jättää yhdistämättä. MOni mussuttaa ruokaa/herkkuja tv:tä katsellessaan. Toinen syö pussin karkkeja valmistautuessaan kokeisiin/tenttiin. Yksi taas syö suruunsa. Syöminen on "korviketekemistä". En minä ainakaan ketään moralisoi vaikka haluaisi jatkossakin syödä leffassa. Mutta en siihen kyllä ketään kannustakaan. Itse kun syön kunnon aterian mieluummin leffan jälkeen. Elokuvissa tykkään keskittyä pelkästään elokuvan katseluun. Aterian äärellä on mukava keskustella leffasta kaverin/puolison kanssa.