Mitä et syö?

tiistaina, 23. marraskuuta 2010 klo 13:11 MariMekko kirjoitti:

Pitää muistaa, että on myös sairauksia tai/ja niihin lliittyviä lääkityksiä, mikä nostaa painoa joten ihan aina ei ole kyse siitä mitä itse on tunkenut "nenän alla olevasta reiästä" sisään.

Monet eri tekijät vaikuttavat painoon ja vaikeuttavat painonhallintaa, mutta fysiikan peruslakeja ei muuta mikään. Energiaa ei synny tyhjästä. Sen jälkeen kun napanuora on katkaistu, olemme omillamme. Energia tulee joko tiputtaa suoneen tai saada imeytymään suolistosta. (Lämmön siirtymistä ympäristöstä tapahtuu myös, mutta se ei vaikuttane painoa lisäävästi edes tropiikissa.) En kelannut ketjua taaksepäin niin pitkälle, että olisin lukenut syyllistämiskommentteja, joten niihin en ota muuten kantaa kuin sanomalla, että syyllisyydestä tai syyllistämisestä tuskin on hyötyä painonhallinnassa. Sen sijaan on ihan hyvä oivaltaa, että ruokailu on valintoja, joihin voi itse vaikuttaa. Nyt ja tulevaisuudessa. Menneet olkoon menneitä.

Oma (yli)paino ja siihen liittyvät asiat ovat monelle hyvin, hyvin henkilökohtainen ja arka asia. Näinollen myös loukkaaminen näiden asioiden tiimoilta on todella helppoa. Vielä kun meidät ihmiset on eri muotista valettu ja erilaisella itsetunnolla varustettu.

Tätä taustaa vasten ymmärrän emäntien harjoittaman "sensuurin" ja pyrkimyksen pitää KK:n foorumi siistinä ja mukavana paikkana vaihtaa mielipiteitä.

Mielestäni tässä on onnistuttu erittäin hyvin. Voin rauhassa postailla ideoita ja (toivottavasti ) hyvin muotoiltuja mielipiteitäni tarvitsematta jäädä koneelle päivystämään lentääkö heti säkillinen sitä itseään niskaan.

Kutsukoon tätä ken tahtoo pehmoiluksi ja sensuuriksi. Minä puolestaan kutsun tämän palstan ilmapiiriä sivistyneeksi.

Niin ja itse asiaan: Olen kaikkiruokainen. Syön kaikkea. Paitsi... : lapsuuden joulupöydässä oli joka joulu tarjolla sillisalaattia. Punajuurien värjäämä hyvin sekoitettu salaatti oli (jostain syystä ) joka vuosi tarjolla lähes neonkeltaisessa tupperwaren kipossa. Ehkäpä vain tuo väriyhdistelmä lisättynä salaatin lomasta pilkistäviin ruodokkaan sillin palasiin saivat reaktion että ikinä en tuota suuhuni pistä. Ja onneksi ei koskaan pakotettu.

Nykyisin syön kyllä jouluna rosollia vähän, vaikka mitään herkkua se ei minulle olekaan. Mutta sillisalaatti -edes hienossa kulhossa ja ainekset siististi omana ryhmänään- ei kiitos!

Kompaan Merryn ja Euroopan Keuhkon aiempia viesteja! Itse yritan noudattaa sita periaatetta, etta maistan kaikkea, ja sitten voin oikeasti sanoa tykkaanko vai enko.

Tasta keskustelusta tuli muuten mieleen yksi tosi-tv/ dokumentti- ohjelma (Tribal Wives), jonka nain jokin aika sitten. Siina oli kohta, jossa brittilainen nainen, joka eli kuukauden afrikassa eraassa heimokylassa, ei suostunut syomaan paivallista, joka oli apinaa. Kylan asukkkaille apinapaivallinen tarkoitti melkeinpa juhlaa, silla yleensa he eivat saaneet lihaa syodakseen. Englantilaiselle naiselle apinansyonti oli oksettava jo ajatuksena, ja han mieluummin oli syomatta.

Vaittaisin olevani melko kaikkiruokainen, mutta tuolla askeisella anekdootilla koitin sanoa sita, etta ruoasta pitaminen ja nauttiminen on aistimuksellinen asia, johon liittyy myos erilaiset assosiaatiot. Vaikka koenkin olevani kaikkiruokainen omassa ymparistossani, en varmasti mielellani soisi kissa tai koiraa, kuten Kiinassa tehdaan, silla minulle ne ovat lemmikkeja. Tama on tietty aika aarimmainen esimerkki. Mutta siis jollekin taalla se, etta ei voi syoda esim. sienia, ei valttamatta johdukaan nirsoilusta, vaan siita, etta ne omassa paassa liittyvat johonkin ikavaan tai kamalaan asiaan. Ruoka-aineen rakenne vaikka voi tuoda mieleen jotain allottavaa. Ma en esimerkiksi voi syoda Kippers- kalaa (en tieda mika on suomeksi), koska mulle tulee siita mieleen yks torkea kohta yhessa leffassa. Siis ihan kerta kaikkiaan en pystynyt saamaan sita mielikuvaa pois mielestani, kun se kerran sinne tupsahti yrittaessani kyseista kalaa syoda. Yleensa en ole todellakaan herkka menettamaan ruokahaluani. Vaikka poydassa joku olisi joskus sanonut jotain ruokapoytaan sopimatonta, ei mulla mene siita ruokahalu. Se juttu vaan siita leffasta jotenkin on iskostunut mun paahan.

Minä kyllä komppaan myös täysin klubiemäntiä tuon "piikikkään" kirjoittelun hillitsemisessä, en niinkään että itse normaalipainoisena siitä loukkaantuisin henkilökohtaisesti, vaan siksi, etten näe mitään arvoa sillä, että omat mielipiteensä pitää esittää niin kärjekkäästi, että joku voi siitä loukkaantua. Vaatii älykkyyttä ja empatiaa osata kirjoittaa siten, että oma (eriäväkin) mielipide tulee esille siten, ettei tarvitse ketään piikitellä. Piikittely on helppoa eikä vaadi ponnistelua. Mutta se siitä, olen tästä monesti aiemminkin puhunut, ja onneksi Kiloklubissa suurin osa keskusteluista on tätä mallia. Selkeästi älykästä porukkaa täällä (enkä nyt suinkaan tarkoita, etteivätkö esim. Angira ja Lionel olisi älykkäitä, varmasti ovat, mutta ehkä empatiakyvyssä olisi parantamista)!

Ja tuosta vanhemmilta periytyvistä inhokkiruoista voin sanoa sen verran, että omat vanhempani ovat täydellisen kaikkiruokaisia ja aina on meillä kotona kaikkea tarjottu ja lähetetty huoneeseen, jollei maistu, tai annettu vain leipää. Erikseen ei ole ruokia käyty tekemään. Ja silti olen äärettömän nirso syöjä. Olen jo paljon parempi kokeilemaan uusia juttuja ja VOIN syödä lähes kaikkea, jos on pakko (kohteliaisuudesta tms. myös), mutta on vain hyvin harvoja ruoka-aineita ja ruokia, joiden syömisestä oikeasti nautin ja joita syön silloin, kun saan itse valita. Enkä syö todellakaan mitään eineksiä tai pizzaa, jos joku nyt niin kuvitteli, vaan esim. makaroonilaatikkoa, perunalaatikkoa, kalakeittoa jne. Tavallista suomalaista kotiruokaa. Nam! Mutta en mitään kovasti maustettua tai eksoottista. Yyh.

Näköjään joistakin "ei ikinä"-ruoistakin voi oppia pitämään, tai kun niitä maistaa myöhemmin, ne voivat maistua hyvältä. En ole ainakaan 20 vuoteen voinut sietää hernekeittoa. Peruskoulussa kun se oli sellaista kuin oli. Tänään sitten maistoin äidin tekemää hernekeittoa, jossa oli "muutakin kuin vettä" ja jota oli keitetty kauan kunnolla. Yllättäen se maistuikin hyvältä. Olen kouluajoista lähtien kieltäytynyt syömästä hernekeittoa, kun siitä on aina tullut vain nuo koulumuistot mieleen.

Vielä on muutama muu ruoka, joita en ole kouluajan jälkeen suostunut syömään (esim. verilettuja). Saapa nähdä onnistunko joskus jossain saamaan niistäkin sellaista versiota joka maistuu.

Yksi, mitä en pystynyt päivähoitoaikojen jälkeen syömään, oli puuro. Olipa se valmistettu mistä tahansa. Nyt maitoon keitetyt puurot maistuvat jo ja osa on jopa hyviäkin, mutta hiutalepuuroja kauraa lukuunottamatta en söisi vieläkään.

Tämä kaikki tuli vain mieleen tuon tämänpäiväisen hernekeitonsyönnin takia.

En syö-listani ei ole kovin pitkä, siihen kuuluu vain liha. Kala käy, ja äyriäiset.

En mielelläni syö-lista on sitten pitempi. On paljon ruokia mitä en itselleni ostaisi kotiin, enkä tilaisi ravintolassa, ja joita jättäisin ottamatta seisovasta pöydästä ystävien luona, mutta joita kyllä syön jos niitä tarjotaan eteeni lautasella.

Perusteena en mielelläni syö-listan tuotteille on maku, ravintosisältö ja eettisyys.

Mä juurikaan en syö ruusukaalia tai muitakaan kaaleja. Saan niistä mahani kipeäksi ja tolkuttomat ilmavaivat

Mun makuni on kyllä muuttunut. Joskus vuonna kivi ja keppi inhosin oliiveja ja nypin ne pois esim. salaateista. Nyt ovat ihan parhaita

En juuri syö lihaa. Ja jos jotain inhoan, niin koulun tilliliha nostattaa vieläkin kylmiä väreitä pintaan.

lauantaina, 18. helmikuuta 2012 klo 22:15 Bullakas kirjoitti:

En juuri syö lihaa. Ja jos jotain inhoan, niin koulun tilliliha nostattaa vieläkin kylmiä väreitä pintaan.

Et ole ainut! Koulun tilliliha on kyllä ihan legenda!

Oliiveja, hyi yök! Oon päässy sen verran sinuiks oliivien kanssa et oon ihan ok sen asian kanssa, että niitä ylipäätänsä on maailmassa olemassa.

Oliivit, äyriäiset, kala, sienet, jotkut mausteet, useimmat sitrushedelmät..
Voisin jatkaa tätä kyllästymiseen asti ja syynä on ruoka-aine allergiat.