Millä makeanhimo kuriin?

Terapia? On niitä kai ravintopuolen asioihinkin perehtyneitä terapeutteja. Voisitko kokeilla sellaista? Tosin itse, kun kävin ravitsemusterapeutilla, jonka piti olla keskittynyt syömisongelmiin, niin tajusin, ettei se täti mitään ymmärrä. Mun inhoamaa lääkäriä kehui maasta taivaaseen, yms. Lopetin käynnit. Esitin hälle ihan muuta kuin olin.

Pitää katsoa, ehkä tämä ongelma hoituu jos ne tämän aiheuttavat asiat saa hoidettua ensin

Kävin joskus ravintoterapeutilla, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. Tottakai tiesin, miten pitää syödä, mutta ei se hyväkään tietämys ruoasta ja muusta auta siihen käsittämättömään suklaanhimoon Siis kun se on sitä luokkaa ettei ateriarytmit ja muut asiat vaikuta.

Dusha, tickerin mukaan olet silti saanut mahtavat 30kg pois, joten ei ahmiminen voi olla ihan kontrolloimatonta. Jos tuntuu että on kokeillut kaikki muut keinot jo, voisi käydä psykologilla. Niillä voi olla muita työkaluja tarjolla makeanhimon korjaamiseen, tai voivat antaa neuvoa mihin kääntyä seuraavaksi. Olen kuullut hypnoosin käytöstä laihdutusmielessä, voisi ehkä auttaa jos makeanhimo on pakkomielle eikä johdu vääränlaisesta tai liian vähäisestä ravinnonsaannista.

Minun lihomiseni johtui juuri herkuista ja liikunnan puutteesta (stressin ja masennuksen seurauksena). Makeaa oli pakko saada joka päivä, ja töissä suunnittelin etukäteen millaisia herkkuja ostaisin kotimatkalla. Söin ne sitten yksin ja jälkeenpäin oli paha morkkis ja ällö olo. Kun sain itsestäni ja läskeistäni viimein tarpeeksi, ja stressi oli hellittänyt, jouduin kieltämään herkut itseltäni kokonaan vähäksi aikaa. Pystyin siihen, koska motivaatio oli kova, mutta takana oli monta epäonnistunutta yritystä. Uskon vahvasti siihen että keho "unohtaa" herkut kun on niistä erossa tarpeeksi pitkään. Nykyään pystyn syömään kohtuudella jos muualla on tarjolla herkkuja, mutta kotiin en niitä osta.

Todella hieno pudotus!!! Itsellä ote aina aika-ajoin herpaantuu ja mutta onneksi paino ei nouse, muttei laskekaan

No joo, yhdessä vaiheessa olin jo reilu 11kg pienempi kuin nyt Ja se oli vuonna 2010 kesällä... Sen jälkeen ollut parempia ja pahempia kausia. Mutta yritän pitää silti katseen eteenpäin ja olla muistelematta ja miettimättä mitä VOISIN nyt painaa, se vaan masentaa

Minulla keho voi unohtaa herkut aina hetkeksi, sitten yhtäkkiä taas sama järjetön himo kuin aiemminkin.

Dusha, kuulostaa siltä, että sinun makeanhimosi johtuu rajoittamisesta. Sallimisella on yllättävä teho, mutta sitä pitää uskaltaa kokeilla tarpeeksi kauan. Lihomisen pelko ja laihtumisen toive pitää unohtaa. Ja perustana pitää olla säännöllinen ja ravitsemuksellisesti tasapainoinen syöminen niin, että syöt joka aterialla niin paljon, kun kulloinkin tekee mieli.

Itse olen tätä testannut välillä hyvin ja välillä huonoin tuloksin. Huonosti menee aina, kun ajatus kääntyykin taas huomaamattani rajoittavaksi.

Syömisongelmiin perehtyneitä terapeutteja ei ole hirveästi. Jos haluaa apua syömisen psyykkisiin ongelmiin, pitää uskaltaa ja jaksaa hakea ihminen, joka ymmärtää näitä asioita. Tavallinen psykologi/terapeutti ei ymmärrä.

Kirjoitin juuri siitä, että kokeilin sallivaakin asennetta muutaman viikon ajan, mutta herkkujen määrä kasvoi koko ajan ja jossain vaiheessa olinkin taas ahmimassa :/

Nykyään siis syön joka päivä herkkuja, mutta lasken niiden kalorit, eli määrien on pakko olla pienempiä kuin tekisi mieli. Mutta syön kuitenkin.

sunnuntaina, 15. tammikuuta 2012 klo 16:48 Dusha kirjoitti:

Kirjoitin juuri siitä, että kokeilin sallivaakin asennetta muutaman viikon ajan, mutta herkkujen määrä kasvoi koko ajan ja jossain vaiheessa olinkin taas ahmimassa :/

Kyllä, luinkin sen kirjoituksesi. Jos syöminen on vinoutunut, kaksi viikkoa ei riitä mihinkään syömisen korjaamiseksi. On täysin tyypillistä, että syöminen lähtee ensin lapasesta. Ja huom, usein käy juuri niin, että kun ihminen sallii itsellensä herkut, ne korvaavat kunnon ruoan. Minusta vähän kuulostaa, että sinullekin kävi.

Voit jatkaa niin kuin nyt: kontrolloit syömisiäsi. Se on raskasta, ja kun tulee hankala elämänvaihe, syöminen lähtee mitä suurimmalla todennäköisyydellä lapasesta.

Voit myös yrittää tervehdyttää ruokasuhteesi esim. hyvän terapeutin avulla. Valinta on sinun.

P.S. Jälkikäteen luettuna viestini on ehkä vähän töykeä. Ei ollut kuitenkaan tarkoitus. Usko pois - tiedän tarkkaan, mistä puhut ja toivon, että löydät rennon asenteen syömiseen!

Itse uskon tähän sallivuuteen ja omasta mielestäni oma metodini, joka on toiminut minun kohdalla, ei ole ristiriidassa sallivuuden kanssa. Eli kaiken muun mitä KK:ssa on aiheesta lisäksi keskityn nykyään myös siihen, mitä itselleni sanon.

Aloitan aamuni hokemalla sellaisia asioita, mitä haluan olla. Eli yhteen väliin sanoin aamuisin paljon "en tykkää karkeista - enkä kekseistä". Mielestäni niiden syöminen ei ole väärin, mutta kyllä painonhallinnan kannalta on helpompi, jos tuntee, että ei nyt jatkuvasti ole suuria himoja. En myöskään tarkoita, että lausetta pitäisi hokea karkkihyllyn kohdalla, kun mieliteko on jo päällä. Vaan, että olen rakentanut näillä aamu- ja lenkkihokemilla uutta minäkuvaa sen tilalle, kun aiemmin kokoajan ajattelin, että "mä vaan oon sellainen, että tykkään hirveästi makeasta". Minä pystyin muuttamaan sen kohtuullisuuteen uskomalla itsestäni toisin.

Dusha
Olisiko tästä yhtään apua.
​ht​tp​:/​/p​at​ri​kb​or​g.​bl​og​sp​ot​.c​om​/2​01​1/​10​/h​ai​ri​in​ty​ny​t-​sy​om​in​en​-o​sa​-1​-a​hm​im​is​en​.h​tm​l