Mättöpäivä

Olin kyllä tosi positiivisesti yllättynyt, kun aamulla kävin vaa'alla ensimmäistä kertaa viikonlopun mässytysten jäljiltä ja paino oli tippunutkin 100g, vaikka odotin nousua. Turvotustakaan ei ollut Ehkä se ei tosiaan paljoa vaikuta laihtumiseen näin yleisesti aina satunnaisesti herkuttelu hieman isommillakaan määrillä.

mirmu tsemppiä suruusi... Tunnistan tuon itsekin. Mun on pakko rajoittaa herkkuja kuin joku AA-kerholainen, ei ajatellen "en enää koskaan" eikä edes "en tänään" vaan "nyt kun olen kaupassa, en osta". Tosin juuri nyt AA-ajatteluni on jo useamman päivän ollut vaiheessa "huomenna en enää mässää" -mikä on ihan pölö asenne ja saa minut kurjalle mielelle en vain ole saanut ryhdistäydyttyä.. - varmaan sitten huomenna...

EDIT: oho, tää ei ollutkaan sellainen iloinen ketju, pahoittelut ja poispyyhkimiset

Näköjään se yksi mättöpäivä viikossa ei tunnu missään, vaikka olikin huono omatunto grilliruoasta, suklaasta ja itsetehdyistä vehnäsämpylöistä: -300g!=) Enkä edes lenkkeillyt tuona päivänä.

keskiviikkona, 1. helmikuuta 2012 klo 17:33 Jeana kirjoitti:

Näköjään se yksi mättöpäivä viikossa ei tunnu missään, vaikka olikin huono omatunto grilliruoasta, suklaasta ja itsetehdyistä vehnäsämpylöistä: -300g!=) Enkä edes lenkkeillyt tuona päivänä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten pieni yksittäisen päivän reilumman kalorimäärän merkitys oikeasti on, jos samanlaisia päiviä ei toistu kovin usein. Liikuntaa ei pidäkään ajatella herkkujen syönnin kompensoijana vaan omana erillisenä osana elämää. Sekä herkuilla että liikunnalla on siinä oma paikkansa, eivätkä ne riipu toisistaan. Olet siis toiminut aivan oikein, kun et ole lähtenyt lenkille ajatuksena herkuista saatujen kaloreiden kulutus. Lenkkeily toki on muuten hyödyllistä, mutta tämän syyn takia sitä ei tarvitse tehdä.

sunnuntaina, 29. tammikuuta 2012 klo 12:41 Mirmu kirjoitti:

..tajusin että en tämänkään jälkeen voi palata takaisin vanhoihin tapoihin. Ja tulin oikeasti surulliseksi. Suren sitä, etten voi enää syödä joka päivä pussillista karkkia. Kuinka säälittävä voi ihminen olla? Ja ei, tätä herkkumasennusta ei auta edes ajatus kohtuullisista herkuista joka päivä, eikä edes ajatus pussillisesta karkkia kerran viikossa.

Hei Mirmu. Tunnistan täysin ajatuksesi omasta entisestä elämästäni. Elämä ilman isoja määriä herkkua päivittäin tuntui tosi masentavalta. Se herkuttelu vaan on niin upeaa. Mutta tuo ei kuitenkaan ollutkaan totta, vaan nykyään en koe menettäväni mitään, vaikka herkkumäärät ovat kohtuulliset.

Tähän en kuitenkaan päässyt millään kieltolistoilla, vaan ottamalla rohkeasti kaloreita ruuasta (ja rasvasta) sekä syömällä niitä kasviksia sen 600 grammaa päivässä. Toki myös mieleen liittyvät seikat ovat tärkeitä, mutta tämän teknisen puolen voi aloittaa vaikka heti.

Itellä on hieman ongelmana myös se, että kun rahaa on hyvin vähän (yleensä alle 80 euroa kuukaudessa) laitettavana ruokaan + muuhun kulutukseen, on terveellisen ja monipuolisen ruokavalion saavuttaminen hyvin vaikeaa. Ensi kesäksi jos saisin kunnon töitä, niin sitten ehkä olisikin jo varaa ostaa parempaa ruokaa, mutta tässäkin kuussa tili on jo ainakin viikon verran näyttänyt + 1,... €, ja jo ennestään pieni säästötili hupenee armotta. Kun lainarahalla en millään viitsisi elää..

Jos olisi varaa ostaa kaikkea kivaa ruokaa, hedelmiä, pähkinöitä, raejuustoa rahkaa jne, niin ehkä herkuista luopuminen olisikin edes hieman helpompaa. Nyt kun päivän ruoat ovat aina samat, aamulla 2 leipää päällyksineen, päivällinen aina tyylillä riisi/makaroni+liha+pakastevihannespussi (ja väh. 5 päivää samaa ruokaa peräkkäin), ja illan mittaan taas sitä samaa leipää, on ruoasta saatava nautinto (ja ravintoaineet) melko vähissä. Herkuilla pääsee melkeinpä halvemmalla, ja ruoasta saatava mielihyvä on suurempi - mutta niin on morkkiskin.

Ja voi kun voisi ostaa jäsenyyden salille! Siinä menisi aikaa, jolloin ei tarttisi miettiä herkkuja, ja toisaalta ruokaakin voisi syödä enemmän.

Mirmu, terveellinen elämä valitettavasti maksaa :/

Viime laihdutusurakkani aikana asuin työttömänä exäni kanssa, joka oli opiskelija. Meidän ainoat tulot olivat exän opintotuki ja minun asumistukeni. Muualta meille ei herunut rahaa (pitkä juttu..) eli meille jäi asumiskulujen jälkeen noin satanen käyttörahaa. Tiukkaahan se teki keksiä, miten kaksi ihmistä saisi syötyä mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti älyttömän pienellä summalla ja rahottaa vielä harrastuskin. Kyllä sitä vain aina jotenkin sai ne ruoka-aineet kasaan epäterveellinen ruoka olisi tullut kyllä paaaaaljon halvemmaksi eikä olisi hermot olleet rahastressin takia niin kireänä.

Tuo on kyllä niin surullisen totta. Karkki on edullisempaa kuin hedelmä ja kasvikset ovat tosi kalliita Ei nyt mullistavaa, mutta itse teen vaihtelua omaan perusruokaan vaihtelemalla sitä, mistä rasva tulee (se on vielä kohtuu edullista) Eli välillä teen viikon annoksen voilla välillä öliiviöljyllä ja välillä ranskankermalla. Joskus taas käytän koskenlaskijaa (se on jo kyllä kalliimpaa)

Välillä tekee itselläki tiukkaa rahasta, opiskeija kun olen. Kannattaa muistaa, että 'kauden hedelmät' on aikas halpoja: ostin just 2 kiloa appelsiineja n. eurolla: ei siis kallista lainkaan. Pakastekasvikset kannattaa myöski hyödyntää, sillä ovat useasti halvempia kuin tuoreet. Ja ne juurekset. Ovat ihan todella halpoja ja riittoisia. Ja vielä kaiken lisäksi hyviä! Ja silläki saa säästettyä, että vähentää leivänsyöntiä, leipä ku tuppaa kaikkine lisukkeineen olemaan aika kallista (ainaki minun mielestä). Aamusin puuroa, niin voi iltapalaksi ostaa vaikka sen rahkapurkin.

Näillä ajatuksilla olen itse ainakin kohtuullisesti pärjänny hyvinki pienellä budjetilla. Ja jos löytyy pakastin niin alennuslihat kantsii aina hyödyntää.