Ei kiitos kahvipullaa

Kannattaa miettiä, mitä oikeasti tekee mieli ja ottaa sitten sitä. Jouluna ei tarvitse valita kalorimäärän tms. perusteella, koska joulu kestää vain muutaman päivän. Koska ne omat suosikkiherkut jouluna ja muulloinkin kuuluvat elämään jatkossakin, ei niitä painonpudotusaikanakaan tarvitse valita keveyden perusteella ellei välttämättä halua. Esim. jos tekee mieli ottaa vaikkapa kahvikakkua, ei sitä tarvitse korvata kevyemmällä pullalla vain keveyden takia. Tämä on yksi ero Kiloklubin ja monen muun painonpudotusohjelman välillä.

Kiloklubissa ei jaotella herkkuja "hyviin" ja "huonoihin" vaan silloin kun syö jotain herkkua, kannattaa valita sitä mikä parhaiten maistuu. Pullapallon viestissä tämä on hyvin sanottu. Sen sijaan, jos joskus kahvipöydässä oikeasti tuntuu ettei tee mieli mitään ja on kohteliaisuudesta pakko ottaa jotain, voi ottaa vain hyvin pienen määrän.

"Kahvipöytäkäyttäytyminen" riippuu tietysti myös siitä kuinka usein ollaan siinä tilanteessa. Joulukuun aikana on sattunut kohdalle kahdesti, joten olen syönyt ihan sitä mitä tekee mieli. Usein tavataan kavereiden kanssa keskustassa kahvilassa johon on kaikkien helppo tulla, ja silloin voi tilata juuri sitä mitä haluaa, pelkkää teetä tai sitten salaattia, voileipää tai kakkua.

Jos useamman kerran viikossa istuisin jonkun kahvipöydässä, niin kieltäytyisin kyllä herkuista välillä. Kaverit ymmärtävät, vanhat ihmiset ei, joten sen mukaan valitsisin milloin syön.

Moi

Mun ongelmani ei ole kyläily-syömiset enkä usko että monen muunkaan. Tuskin kukaan vieraisilla syö niin paljoa vaikka yhtä sun toista maistaisi

Ongelma on se, mitä syön kotona - hankin jotain mitä kukaan muu ei syö ja sitten syön niin kauan kun sitä riittää

Tämä ei varmaan kuulunut ihan tämän otsikon alle..

Mun kohdalla 'kiusallisinta' on kyläillä anoppikokelaan luona .. tuntuu, että heiän perheessä menee kutakuinkin näin : mitä enempi syöt hänen kokkauksiaan / leivoksiaan, sitä enemmän hänestä pidät. Mutta kun asia ei ole näin.
Olen omasta ruoasta jättänyt turhat hiilarit ( valkoiset jauhot, sokerit ) pois noin vuosi sitten ja kylmä fakta on, että elimistöni ei niitä enää edes siedä ! Maha menee niiin sekaisin ja turvottaa hitosti, jos niitä enää syön. Ja AINA kun sinne menen, niin etukäteen jo ärsyttää se ainainen selittely, että '' ei kiitos, tuo ei sovi minun kropalle tuo sinun täytekakkusi/ranskanleipäsi/pasta-ateriasi. ''
Ja nykyään sitten anoppikokelas tuntuu ottavan kamalan ressin siitä, että hänen pitää minulle erikseen tehdä ruokaa, mitä 'SUOSTUN syömään.' Kyse kun ei ole nirsoilusta vaan elämäntapojen muuttamisesta itselleni sopivammiksi..
Kerran sitten kun en jaksanu jankata enää vastaan, niin otin hänen tekemäänsä täytekakkua ja kappas vaan kun alkoi maha keräämään ilmaa ja möyrimään niin olipa siinä sitten kiva kärvistellä ..

Ottaa niin päähän se, kun kerran tiedän, mikä ei yksinkertaisesti elimistölleni sovi ( ja kaikenlisäksi kukaanhan ei noita edes TARVITSE ) niin enkö ole täysin oikeutettu niistä kieltäytymään ? Syön aivan normaalisti siellä sitten muita vaihtoehtoja; kalaa/lihaa + salaattia + ruisleipää.

Miksi tehdä tästä terveemmästä olemuksestani ongelma, kun itse olen niin onnellinen löydessäni apua ainaisiin massukipuihin.

Tulipa avautuminen

Sano vain suoraan, ettei mahasi kestä vaaleita jauhoja ja sokeria, jos siitä loukkaantuu niin omapa on ongelmansa Tuohan on täysin verrattavissa esim. laktoosi-intoleranssiin, tuskin se anoppikokelas laktoosi-intolerantikollekaan mököttäisi, jos tämä kieltäytyisi kakusta, jonka päällä on normaalia, siis ei-laktoositonta, kermaa. Esim. oma mieheni jättää sekä omien että minun vanhempieni luona kaikki normaalilaktoosiset ja hylat syömättä/juomatta, eikä se ole ollut kenellekään ongelma.

Mä syön vanhempien luona aina yhden palan pullaa kahvin kanssa. Niin ei tule syötyä liikaa. Onneksi vanhemmatkin on sellaisia jotka ei laita pöytää täyteen viinereitä jne, vaan siellä on yksi tai kaksi palaa pullaa jokaiselle eikä mitään muuta ylimääräistä.

Eriasia on sitten jos on jotkin juhlat ja enemmän porukkaa talossa.

Onneksi sisko on sisältäny itseensä että mulla on vehnäallergia,en voi syödä sokeria jne,minulle oli heidän juhliinsa tilattu gluteeniton sokeriton ja laksooton kakku,piirakat ,ihan ihmetteli kun muita glteenittomia vieraita ei ollu! Vielä tuppasivat loppuja mukaan,sanoin anna tyttäres lapsille loput!
Mutta muutamat paikat on ei millään muisteta!
Pitää sanoa suoraan ei käy eikä sovi!

Aika hyvän tsempin olen onnistunut saamaan päälle tässä laihdutusprojektissa mutta nuo kahviherkut on vielä ongelmana.
Joskus aikoinaan totesin että kahvi on pahaa jos ei ole jotain muuta suuhunpantavaa samalla, ja vuosien saatossa siitä on tullut todella sitkeä tapa että kahvin kanssa pitää olla vähintään keksi.
Leivonta on kyllä aika rakas harrastuskin. Nyt sitten aika iso osa tätä projektia on kaikenlaisten laihis leivontaohjeiden metsästys ja reseptien kikkailu vähempikalorisiksi. 200-300 kaloria mulla tulee päivässä kahviherkuista, ja parempi ois pysyä niistä erossa, mutta miten? Karkki ei niinkään ole mulle ongelma. Mitenkä olette pystyneet vierottamaan itseänne herkuista?

Eipä noista pahoista tavoista opi pois mitenkään muuten kuin toistamalla. Vaikeinta on jos syö jotain "vahingossa" vanhasta tottumuksesta, mutta pitää vaan päättää että NYT teen toisin ja jatkaa vaikka hammasta purren niin kauan kunnes alkaa luonnistua. Tiedän että kuulostaa tylyltä, ja sitä se onkin, mutta joskus on käsittävä jotta voi saavuttaa jotain parempaa.